Maarianhaminan vaakuna

Maarianhaminan vaakuna on Maarianhaminan kaupungin tunnus. Vaakunan aihe viittaa kaupungin tärkeimpään elinkeinoon, merenkulkuun, ja kaupungin puistoihin, joiden tyypillinen puu lehmus on.

Maarianhaminan vaakuna

Vaakunan selitys kuuluu ”sinisellä kilvellä pysty kulta-ankkuri, sen yläpuolella lakio, jossa kolme vihreää lehmuksen lehteä.”

Vaakunan historiaa

Maarianhaminan kaupunki perustettiin vuonna 1861 Jomalan pitäjän Overnäsin kylään ja kaupunki sai nimensä Venäjän keisari Aleksanteri II:n puolison keisarinna Maria Aleksandrovnan mukaan. Venäläinen heraldikko Bernhard von Köhne laati oman ehdotuksensa Maarianhaminan vaakunaksi samana vuonna. Ehdotuksessa kuvattiin halkoisella kilvellä Venäjän kaksipäinen kotka, sekä keisarinnan syntyperään viitaten Hessenin leijona. Kilven reunoille oli asetettu neljä keisarinnan monogrammia. Von Köhnen ehdotus saapui senaatin käsiteltäväksi yhdessä Suomen kenraalikuvernööri Fredrik Vilhelm Bergin laatiman ehdotuksen kanssa. Bergin ehdotuksessa oli kuvattuna sinisellä kilvellä keisarinnan kruunattu kultainen monogrammi sekä ankkuri. Kumpaakaan ehdotusta ei kuitenkaan vahvistettu kaupungin käyttöön.[1]

Vuonna 1878 senaatti pyysi kenraalikuvernööri Nikolai Adlerbergiltä uuden ehdotuksen Maarianhaminan vaakunaksi. Vaakunassa kuvattiin sinisessä yläkentässä kruunattu kultainen M-kirjain viitaten keisarinna Mariaan, sekä hopeisessa alakentässä luonnonvärinen saksanhirvi viitaten Ahvenanmaan maakuntavaakunaan. Vaakuna vahvistettiin käyttöön 14. toukokuuta 1881.[2]

Kaupungin vanha vaakuna säilyi käytössä Suomen itsenäistyttyä Venäjästä, joskin se sai osakseen kritiikkiä muun muassa keisarinnaan viitanneesta kirjaimestaan. Kaupunki päättikin järjestää suunnittelukilpailun uudesta vaakunasta vuonna 1948. Kilpailun voitti Nils Byman, ja Maarianhaminan kunnanvaltuusto hyväksyi vaakunan kokouksessaan 15. syyskuuta 1949. Ahvenanmaan maakuntahallitus vahvisti vaakunan käyttöön 19. joulukuuta 1951. Vaakunan nykyisen ulkoasun on uudelleenpiirtänyt Nils Bymanin suunnitelman pohjalta heraldikko Gustaf von Numers vuonna 1957.[3]

Lähteet

Viitteet
  1. A.W. Rancken, Kauko Pirinen: Suomen vaakunat ja kaupunginsinetit, s. 111-112. Werner Söderström oy, 1949.
  2. Europeana Heraldica extranet.narc.fi. Viitattu 29.12.2020. [vanhentunut linkki]
  3. Jussi Iltanen: Suomen kuntavaakunat, s. 19. Karttakeskus, 2013.

    Aiheesta muualla
    Kirjallisuutta venäjäksi
    • Бойко Дм. А. Геральдика Великого Княжества Финляндского. – Запорожье, 2013.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.