Turun Pyrkivä

Turun Pyrkivän telinevoimistelijat ovat sittemmin menestyneet sekä valtakunnallisella että kansainvälisellä tasolla varsin hyvin. Kaino Lempinen kuului Suomen joukkueeseen, joka voitti Helsingin olympialaisten joukkuekilpailussa olympiapronssia. Lähihistorian menestynein Pyrkivää edustanut telinevoimistelija on Annukka Almenoksa, joka voitti urallaan 18 Suomen mestaruutta vuosina 1998–2004. Hän on edelleen ainut suomalaisnainen, joka on saavuttanut arvokisoissa finaalipaikan (EM-kisat 2002).

Joukkuevoimistelun puolella viime vuosina Turun Pyrkivä on menestynyt kansainvälisesti hyvin. Sanix-joukkue on ollut lajin MM-kilpailuissa vuosina 2012 ja 2013. Nuoremmat joukkueet ovat pärjänneet hyvin kotimaassa sekä kansainvälisissä kilpailuissa. Lisäksi Turun Pyrkivän Sudenkorennot -joukkue edusti vuonna 2005 Suomea IFAGG:n historian ensimmäisissä nuorten MM-kilpailuissa (juniorisarja) Tšekissä.

Kaukalopallossa Pyrkivä pelasi kauden 2007–2008 loppuun asti pääsarjatasolla Kaukalopalloliigassa. Seuralla on ollut aikoinaan toimintaa myös jääkiekossa ja jääpallossa, josta sillä on myös 11 TUL:n mestaruutta. SM-sarjassa joukkue pelasi kaudella 1945. Vuosina 1948–1952 se pelasi SM-otteluissa Palloliiton mestaria vastaan mutta hävisi kuitenkin jokaisella kerralla.

Pyrkivä on pelannut jalkapallon mestaruussarjassa kahteen otteeseen: viisi kautta vuosina 1952–1956 sekä kaudet 1978 ja 1979. Seura voitti jalkapallon Suomen mestaruuden vuonna 1954 ja SM-pronssia vuonna 1952. Pyrkivä on lisäksi pelannut 17 kautta jalkapallon I divisioonassa.

Turun Pyrkivän naisten joukkue on esiintynyt pääsarjatasolla vuosina 1979–1984 sekä 1986–2000. Seura saavutti yhteensä kuusi naisten SM-mitalia sekä Suomen Cupin voiton 1994. Suomen Cupin ja SM-hopean voittanutta vuoden 1994 joukkuetta valmensi turkulainen Harri Ekroos. Joukkueen nuori tähti oli myöhemmin Suomen maajoukkuetta menestyksekkäästi johtanut Anna-Kaisa Rantanen. [1]

Syksyllä 1956 Turun Pyrkivä järjesti Turun konserttitalossa Suomen ensimmäisenä rock and roll -konserttina mainostetun nuorisotapahtuman. Esiintyjät kuten Erik Lindströmin yhtye ja Gusse Rössi soittivat kuitenkin lähinnä itselleen tutumpaa jazzia, ja musiikki peittyi yleisön vihellykseen.[2]