Maaningan kirves

Kirves löytyi Maaningalla sijaitsevan Halolan kartanon mailta 1900-luvun alussa. Kartanosta noin kaksi kilometriä koilliseen oli sijainnut järvi, jonka vedenpintaa laskettiin noin 60–70 vuotta aiemmin eli joskus 1800-luvulla. Lasketun järven pohjan kuivattamiseksi siihen oli aikaisemmin kaivettu johto-ojia, joita oli ilmeisesti alettu perkaamaan. Kirveen löysi työmies Antti Miettinen. Esine kulkeutui Kuopion Isänmaalliselle Seuralle, jonka puolesta tilallinen J. Canth lahjoitti sen valtion kokoelmiin. Sinne se kirjattiin päivämäärällä 12.4.1909.[5]

Halolan kartanon kirves on 102 millimetriä pitkä ja terän leveys on 44 mm. Holkin aukko eli onsiaukon ulkopituus on 48,5 mm ja ulkoleveys 31 mm. Terän poikkileikkaus on keskeltä lähes kuusikulmainen. Terä on tasalevyinen suuaukon laajennukseen saakka. Terän kummankin puolen lappeessa on yhdeksän pitkittäistä uurretta, jotka alkavat kahdesta terän ympäri kiertävästä kohoraidasta ja loppuvat terän fasettiin. Terän sivuilla on kuusi lyhyttä kohoraitaa, jotka myös alkavat ympäri kiertävistä kohoraidoista. Terän fasetti on terän pituuteen nähden lyhyt. Holkin suuaukon laajennoksessa sitä kiertää sik-sak-kohokuvio. Suuaukon reuna vaikuttaa olevan muhkurainen eikä sitä ole hiottu tai taottu.[4][6]

Suomesta tunnetaan kuusi Maaningan kirvestä ja Ruotsin Uplannista vielä ehkä kaksi lisää. Sille ei tunneta Venäjältä vastineita, joten sen levintäalue on suppea:[4][7][2]

• Lapinlahdelta Jokiniemen hiekkatörmältä löytynyt kirves (KM 18351:1) on 71,5 mm pitkä, 41 mm leveä ja 25,5 mm paksu. Holkin suuaukko ei ole laajennettu kuten Maaningan nimikkokirveessä.[8][9][10]
• Nokian Tottijärvellä Kalle Ahde löysi kirveen (KM 10811:1) käsitelleessään Vassinjoen varresta kaivettua maata. Löytöpaikan ympärillä ei ole muita ajoitettavia löytöjä.[11][12][10]
• Lieksan Viekijärven pohjasta nousi järvimalmin noston yhteydessä kirves (KM 11313).[13][14]
• Paimion Oinilasta löytyi Alhaisin tilan maalta kellarin vierestä kirvestä.[15][16][17][18]
• Myös Jepualta, joko Asplandetista tai Vargholmenilta, on hautaröykkiön pohjalta haudanryöstön yhteydessä 1960-luvulla löytynyt kirves (KM 26618:1). Kirves tuli esille 1990-luvulla, mutta epätarkat muistikuvat eivät riittäneet enää kertomaan tapahtumien kulun.[19][20][16]

Monessa yhteydessä on mainittu kahdesta [4][7] Ruotsissa löytyneestä Maaningan kirveestä. Kuitenkin Karin Ojala kertoo, että toinen kirveistä on Seiman kirves ja toinen Maaningan kirves.[21][22] Öölannista löytyneen kirveen ajoitusta on yrittänyt N. Åberg. Hänen mukaansa kirvestyyppi on ajoitettavissa Monteliuksen periodille IV eli 1200–1000 eaa.[2]

Kirveet ovat kaikki yksittäislöytöjä eikä niiden löytöyhteydessä ole mitään sellaista, jolla kirveet voisi ajoittaa. Ne onkin ajoitettu karkeasti vertailemalla niiden piirteitä muihin kirvestyyppeihin ja niiden alaryhmiin. Vanhin putkikirvestyyppi Suomessa on perinteisesti ollut Seiman kirves ja Maaningan kirveissä näkyy ilmeisenä Seiman kirveiden perusmuoto. Toisaalta Maaningan kirveissä on myös nuorempien Anajinon kirveiden piirteitä, joista sik-sak-koristelu kiinnittää huomiota. Näiden tyylillisten piirteiden perusteella kirveet on ajoitettu näiden kirvestyyppien väliin eli Monteliuksen periodille IV. Ajoitusta tukee myös se, että se muistuttaa Skandinavian pronssikauden vastaavan periodin Skandinavisia putkikirveitä, joissa esiintyy muun muassa pystyviivoituksia.[4]