Maakuntalaki

Maakuntalaki on vanha skandinaavinen paikallislaki, joka pohjautuu esikristillisiin oikeustapoihin sekä kuninkaan ja kirkon antamiin säädöksiin. Konkreettisia ohjeita sisältäneet lait säilyivät aluksi muistissa kansanrunojen tavoin, sillä ne olivat mitallisesti riimiteltyjä muistamisen helpottamiseksi. Keskiajalla ne saivat kirjallisen muodon laamannien ja kirkonmiesten aloitteesta. Maakuntalakeihin vaikutti voimakkaasti kirjoitushetken oikeudelliset katsomukset, jotka peittivät muita kerrostumia. Nykyisin maakuntalait ovat arvokkaita kieli- ja oikeushistorian lähteitä.[1]

Pohjoismaiden vanhimmat kirjoitetut oikeusohjeet ovat peräisin 1100-luvulta Norjasta. Siellä niitä käytettiin Borgarin, Eidsivan, Frostan ja Gulan käräjäyhteisöissä. Niistä on säilynyt vaillinaisia käsinkirjoitettuja katkelmia. Hieman nuorempia ovat Tanskan maakuntalait. Skånen laki koottiin arkkipiispa Anders Sunesenin johdolla noin 1210. Saman vuosisadan alkupuolelta ovat peräisin Eerik Själlantilaisen laki (tansk. Eriks Sjaellandske lov) ja Juutin laki (Jydske lov).[1]

Juutin lain vahvisti 1241 Tanskan kuningas Valdemar Sejr. Se oli Jyllannin maakuntalaki, joka perustui osittain vanhaan tanskalaiseen oikeuteen, osittain kanoniseen oikeuteen. Etelä-Jyllannissa laki oli voimassa 1900-luvulle saakka. Muualla Jyllannissa ja Fynissä sen korvasi vuonna 1663 Kristian V:n yleinen Tanskan laki.[2]

Ruotsin maakuntalait

Ruotsin maakuntalaeista svealaista oikeutta edustaa viisi säilynyttä ja kaksi hävinnyttä lakia.

  • Uplannin laki oli voimassa myös Gästriklandissa. Tämä sisällöltään ja tyyliltään viimeistelty laki valmistui 1296. Se todistaa kirkon vaikutusvallasta paikallisessa oikeudenkäytössä.
  • Västmanlannin laki (ruots. Västmannalagen) on peräisin noin vuodelta 1300. Se pohjautuu talonpoikaiseen perinteeseen.
  • Södermanlannin laki (Södermannalagen) syntyi ilmeisesti ennen vuotta 1286. Se laadittiin Strängnäsin piispan johdolla.
  • Helsinglannin laki (Hälsingelagen) merkittiin muistiin 1300-luvun alussa. Myös Suomen niin sanottujen ruotsalaisen oikeuden alueiden lainkäyttö pohjautui tähän lakiin.
  • Taalain eli Taalainmaan laki (Dalalagen) syntyi 1280-luvulla.
  • Närken maakunnan laki on hävinnyt.
  • Värmlannin maakuntalaki on samoin hävinnyt.[1][3]

Ruotsin maakuntalaeista götalaista oikeutta sisältävät

  • molemmat Länsi-Götanmaan lait (Västgötalagen). Vanhempi versio on 1220-luvulta ja nuorempi on kirjoitettu muistiin vuoden 1281 jälkeen.
  • Itä-Götanmaan laki (Östgötalagen) syntyi 1200-luvun alkupuolella. Sitä noudatettiin myös Öölannissa.
  • Smålannin laki on säilynyt vain katkelmina.
  • Gotlannin laki (Gutalagen) on peräisin 1220-luvulta.[3][1]

Ruotsin maakuntalait jakautuivat kaariin (balkar) ja lukuihin (flockar), mutta niiden järjestys ja määrä vaihteli eri laeissa.[1] Maakuntalakien pohjalta laadittiin kaksi yleistä maanlakia: Maunu Eerikinpojan maanlaki noin 1350 ja Kristoffer Baijerilaisen maanlaki 1442. Kaupungeissa käytettiin Maunu Eerikinpojan kaupunginlakia. Nämä lait olivat lähinnä yhdistelmiä eri maakuntalaeista. Tuomioistuimet käyttivät pitkään maakuntalakeja ja yleisiä lakeja rinnan, mikä sai aikaan epävarmuutta ja vaikeutti ennustettavuutta. Vasta kuningas Kaarle IX:n 1608 painattama ja uudelleen vahvistama Kristoffer Baijerilaisen maanlaki syrjäytti maakuntalait miltei kokonaan. Joskus maakuntalakien sisältöön vedottiin vuoden 1734 lain säätämiseen asti.[4]

Suomessa käytössä ollutta vanhaa tapaoikeutta ei koskaan koottu maakuntalaiksi, mutta osassa Suomea oikeudenkäyttö pohjautui Helsinglannin maakuntalakiin.[1]

Lähteet
  1. Uusi tietosanakirja, Tietosanakirja oy 1960–1966.
  2. Uusi tietosanakirja, hakusana Jydske Lov.
  3. Otavan iso tietosanakirja, Otava 1960–1965.
  4. Suomalainen tietosanakirja, Weilin+Göös 1989–1993.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.