Maailman ympäri 80 päivässä (vuoden 2004 elokuva)

Tarina sijoittuu vuoteen 1890[2] ja alkaa viktoriaanisen aikakauden Britannissa. Kiinalainen Lau Xing ryöstää Buddhaa esittävän jadepatsaan Bank of Englandista palauttaakseen sen takaisin kotikyläänsä Kiinaan. Paetessaan poliiseja Lau Xing törmää brittikeksijä Phileas Foggiin ja ryhtyy tämän palvelijaksi valenimellä Passepartout piiloutuakseen etsijöiltään. Uudistushenkinen Fogg lyö Royal Academy of Sciencen (Royal Society) kokouksessa Lordi Kelvinin kanssa vetoa, että pystyy kiertämään maailman ympäri 80 päivässä. Panoksena on Foggin ura keksijänä ja Lordi Kelvinin asema tiedeministerinä. Passepartout käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lähtee Foggin mukaan saadakseen palautettua patsaan mahdollisimman nopeasti Kiinaan. Pariisissa mukaan lyöttäytyy taiteilijan uraa aloitteleva ranskalaiskaunotar Monique La Roche. Kiinassa Foggille kuitenkin selviää Passepartout’n todellinen motiivi, jonka seurauksena hän päättää jatkaa matkaansa yksin. Lisäksi matkaa hankaloittavat Lordi Kelvinin junailema Foggin pidätysmääräys ja jadepatsasta havitteleva kiinalainen naissotapäällikkö kenraali Fang. Matkan aikana Foggin kanssa ystävystyneet Passepartout ja La Roche lopulta auttavat tämän voittamaan vetonsa.[3]

Lontoon Royal Academy of Scienceä esitti elokuvassa Berliinin konserttitalo (kuvassa).[9]

Elokuva tehtiin noin 140 miljoonalla dollarilla, johon sisältyy 110 miljoonan dollarin tuotantobudjetti ja 30 miljoonan dollarin markkinointikustannukset.[1][10] Kuvauskohteita valittaessa päätettiin, että Thaimaassa kuvattaisiin Kiinaan sijoittuvat kohtaukset ja että Berliini kävisi sekä Lontoosta että Pariisista. Coraci vaikuttui Steve Cooganin roolisuorituksesta elokuvassa 24 Hour Party People ja valitsi tämän Phileas Foggin rooliin. Passepartout’n rooliin valittiin Jackie Chan ja Monique La Rochen rooliin Cécile de France. Chan auttoi ohjaaja Frank Coracia taistelukohtausten suunnittelussa ja näytteli itse niissä.[9][11]

Kuvaukset alkoivat Thaimaassa, jonne rakennettiin Lau Xingin kotikaupunkia Lanzhouta esittävä kiinalainen kylä. Kuvausryhmä viipyi Thaimaassa neljä ja puoli viikkoa, jonka jälkeen se siirtyi Eurooppaan. Yksi tärkeimmistä Berliinissä kuvatuista kohtauksista oli Gendarmenmarktin aukiolla kuvattu loppukohtaus, jossa Fogg, Passepartout ja La Roche laskeutuvat liidokillaan Royal Academy of Sciencen portaille. Liidokkia hallittiin kiskoilla olevan nostokurjen avulla. Tärkeimpien kuvausten päätyttyä ryhmä kuvaajia kävi vielä kahden viikon aikana eri paikoissa, kuten Pariisissa, Itävallassa, Cornwallissa, Hongkongissa, Kalifornian aavikolla ja Kiinan muurilla.[9]

Elokuvan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 13. kesäkuuta 2004 ja Suomessa 27. kesäkuuta 2004.[12] Elokuva tuotti teattereissa maailmanlaajuisesti ainoastaan 72 miljoonaa dollaria[1] ja jäi näin tappiolliseksi.[10] Elokuva oli ehdolla kahden Razzie-palkinnon saajaksi kategorioissa huonoin uudelleenfilmatisointi tai jatko-osa ja huonoin sivuosa (Schwarzenegger).[13]

Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kolme tähteä neljästä. Hänen mukaansa elokuva siirtää Steeve Cooganin esittämän Phileas Foggin pois keskiöstä ja tekee Jackie Chanin esittämästä Passepartout’sta elokuvan todellisen sankarin. Hänen mukaansa ohjaaja Frank Coraci hyödyntää kirjan rakennetta välttääkseen tarpeen tarinan todelliselle yhtäjaksoisuudelle, ja siirtää sankarikolmikon aina seuraavaan paikkaan, kun edellisestä loppuu vitsit.[4]

The New York Timesin kriitikko Stephen Holden antaa elokuvalle arvosanaksi 2,5/5. Hänen mukaansa ohjaaja on muokannut alkuperäistä tarinaa sovittaakseen siihen aasialaista alkuperää olevan Chanin, jonka rooli Passepartout’na antaa elokuvalle suuren osan sen dynaamisuudesta.[14] MTV3:n arvostelussa elokuvaa luonnehditaan koko perheelle soveltuvaksi kesäleffaksi ja saa arvosanakseen neljä tähteä viidestä.[15]

Steven D. Greydanuksen mukaan elokuva muistutti Chanin aiempaa elokuvaa Shanghai Knights, joka sekin sijoittuu viktoriaanisen ajan Lontooseen. Hän kehuu erityisesti Chanin taistelukohtauksia, muttei anna suurta arvoa juonelle, ja suositteleekin elokuvaa Chanin taistelukoreografian faneille.[16]

Rotten Tomatoes -internet-sivustolla 31 prosenttia kriitikoista oli antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 4,8/10 keskiarvolla 4. kesäkuuta 2013 mennessä. Keräys perustui 127 arvioon. 245 000 käyttäjästä 45 prosenttia oli antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 2,7/5 keskiarvolla.[17] Metacritic-sivustolla 33 kriitikkoa oli antanut elokuvalle arvosanan 49/100 ja 37 käyttäjää keskiarvon 6,6/10.[18]