Maailman ruokakriisi 2007–2008

Toimittaja Aileen Kwan mukaan ruokakriisin syynä on rajojen avaaminen ulkomaisille tuotteille ja kotimaisen maatalouden laiminlyönti. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailman kauppajärjestö WTO:n vaatimat rakennemuutosten ehdot ovat hänen mukaansa olleet tuhoisia maiden omalle elintarviketuotannolle ja vähentäneet niiden elintarviketuotannon omavaraisuutta. Kahtena viime vuosikymmenenä viljelijöille maksetut investointituet on lakkautettu, pienviljelijöitä ohjattiin suuntautumaan kotimarkkinoiden sijaan kansainvälisille markkinoille ja markkinat avattiin ulkomaisille tuottajille. Tuki suunnattiin vientiin peruselintarvikkeiden tuen sijaan. Tämän johdosta tuontituotteet ovat korvanneet monissa maissa paikallisesti tuotetut elintarvikkeet viimeisten 20 vuoden aikana.[5]

Esimerkiksi FAO:n kustantaman vuonna 2006 julkaistun raportin mukaan Kamerun sovelsi riisin tuotantoon Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailman kauppajärjestön politiikkaa vuodesta 1994: viljelyn tuki lopetettiin, lannoitetuotanto yksityistettiin ja tuontitulli lakkautettiin. Köyhimmät viljelijät joutuivat lopettamaan viljelyn kokonaan kalliiden lannoitteiden vuoksi. Riisin tuonti kasvoi 152 000 tonnista 301 000 tonniin vuosina 1999-2004. Paikallisen viljelyn kannattavuus laski ja se vähentyi 31 prosenttia vuosina 1999-2004. Toinen WTO:n ohjeiden mukaan tuontirajoituksia vähentänyt maa oli Norsunluurannikko. Vuosina 1997-2004 maan oma riisintuotanto väheni 40 prosenttia tuonnin kasvun vuoksi.[5] Liberia puolestaan tuo ulkomailta 90 prosenttia riisistä, vaikka maa voisi tuottaa sitä itsekin.[2]

Bernissä kriisikokouksessa YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon, Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick ja WTO:n pääjohtaja Pascal Lamy puolustivat vapaakauppaa ratkaisuna ongelmaan.[5]

Viljelyyn tarvittavien siementen ja lannoitteiden hinnat ovat nousseet.[2]

Tutkija Gutu Olana Wayessan mukaan (Helsingin yliopisto, Kehitysmaatutkimuksen laitos) ruokaongelmassa on kyse myös resurssien jakamisesta. Afrikan ja Etiopian pitäisi pystyä tuottamaan ruokaa ihmisilleen ilman ruoka-apua. Hänen mukaansa ratkaisuksi ei pitäisi miettiä vain tuotannon lisäämistä henkeä kohti, vaan myös etnisiä suhteita, demokratiakysymyksiä, ihmisoikeuskysymyksiä ja sananvapautta. Esimerkiksi vaikka Etiopian talous on viime vuosina kasvanut, se ei ole hyödyttänyt köyhiä. UNICEF varoitti kesäkuussa 2008 kuuden miljoonan lapsen nälänhädästä Etiopiassa. Ruoan hinnan nousu ja kuivuus vaikeuttavat tilannetta entisestään. Etiopian hallitus lisäsi vehnän tukea kriisin vuoksi.[2]

Kuivuudesta aiheutuneet Australian satotappiot, maailman ravinnon varmuusvarastojen vähennykset, pörssikeinottelu ja ainakin kasvavasta lihan tuotannosta johtuva kysynnän kasvu ovat myös nostaneet ravinnon maailmanmarkkinahintoja.

EREC:n mukaan nälkä perustuu köyhyyteen, ei ravinnon puutteeseen. EREC:n mukaan pääsyiksi elintarvikkeiden hintojen nousuun on arvioitu Aasian kysynnän kasvu, ilmastosta aiheutuneet (kuivuus, tulvat) satotappiot joissain päätuottajamaissa, vientirajoitukset, taloudellinen spekulointi ja kallis öljy. Merrill Lynch:n mukaan öljyn hinta olisi 15 % korkeampi ilman biopolttoaineita. Alle prosentti maailman maatalousmaasta käytetään biopolttoaineiden tuotantoon.[8]

Euroopan komission ja Euroopan parlamentin mukaan 20-22.5.2008 EU:n biopolttoaineita ei voida pitää syynä ravinnon hinnan nousuun viimeisten 18 kuukauden aikana. EU:n maatalousmaasta käytetään vain 2-3 % biopolttoaineiden tuotantoon. Sen sijaan biopolttoaineet lisäävät energiaturvallisuutta, estävät ilmastonmuutosta ja ovat ainoa kestävä vaihtoehto fossiiliselle öljylle.[9]

Mikäli yhden ihmisen tarvitsema viljelysala säilyy entisellään, tarvitaan maailmassa vuonna 2050 viljelysmaata 3820 miljoonaa hehtaaria eli noin 43 % enemmän kuin nykyään. Jo nyt lähes puolet maailman väestöstä kärsii aliravitsemuksesta. Mikäli väestönkasvu säilyy ennusteiden mukaisena, ihmisten ravinnon tuottaminen tulee olemaan valtava haaste. Siihen ei riitä nykyinen tehomaatalouskaan, joka perustuu uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöön monin tavoin. Biopolttoaineet tuotetaan lähes kokonaan ruokakasveista ja ne siis kilpailevat ruoantuotannon kanssa. Liikenteen polttoainetarve on valtava. Niin kauan kuin mittaviin kulutusta rajoittaviin toimiin ei ryhdytä, tekniikan tohtori Kimmo Klemolan mielestä on kestämätöntä valmistaa ruoasta autoja varten biopolttoaineita [10].

Ainakin seuraavissa maissa on ollut vuonna 2008 ruokamellakoita, joissa on vastustettu korkeita hintoja tai jotka muuten saivat sytykkeensä ruokakriisistä: Egypti, Haiti, Jemen, Filippiinit, Kamerun, Mosambik, Marokko ja Indonesia. [11]. Toukokuussa 2008 mellakointia oli myös Somalian pääkaupungissa Mogadishussa, jossa hallitus joutui puuttumaan niihin sotilaallisesti.[12]

Ruoan kallistuminen johtaa aterioiden laadun heikkenemiseen. Vähäravinteinen ruokavalio puolestaan jouduttaa osaltaan hivin kehittymistä aidsiksi ja altistaa hiv-positiiviset vaarallisille infektioille, kuten tuberkuloosille. Monipuolinen ravinto on olennainen osa hiv-hoidon onnistumista. Virusta kantavat aikuiset tarvitsevat päivässä 10-30 prosenttia enemmän energiaa kaloreilla mitattuna kuin terveet aikuiset. Kasvuikäiset hiv-positiiviset lapset puolestaan tarvitsevat jopa kaksinkertaisen määrän energiaa muihin ikätovereihinsa verrattuna. Lisäksi hiv-lääkkeet aiheuttavat vatsavaivoja tyhjään vatsaan otettuna. Tämä voi johtaa siihen, ettei sairastunut halua ottaa lääkkeitä lainkaan.

IFPRI eli Kansainvälinen elintarvikepolitiikan tutkimuslaitos etsii ratkaisuja nälkä- ja köyhyysongelmiin. Esimerkiksi Keniassa kalakauppiaana toimivat naiset saattavat myydä kalastajille seksiä ilman ehkäisyä, jotta rahaa jäisi riittävästi kallistuvien peruselintarvikkeiden ostamiseen. Pohjois-Afganistanissa jotkut naiset ja nuoret tytöt joutuvat jo turvautumaan prostituutioon ruoan kallistumisen takia. YK:n mukaan yhä korkeammalle kipuavat hinnat suistivat viime vuonna 50 miljoonaa ihmistä nälänhädän partaalle. Hinnannousun taustalla ovat muun muassa biopolttoaineiden käytön lisääntyminen, ruoan kysynnän kasvu vaurastuvassa Aasiassa, viljelyalueiden kuivuus sekä keinottelu elintarvikkeiden hinnoilla [13].