Maagiset luvut

Ydinfysiikassa maagiset luvut ovat luvut, jotka vastaavat protonien tai neutronien lukumäärää sellaisessa atomiytimessä, jossa ytimen kuorimallin kuoret ovat täysiä. Maagisia lukuja ovat 2, 8, 20, 28, 50, 82 ja 126.

Kaaviokuva nuklideista protonien ja neutronien lukumäärän mukaan

Ytimillä, joissa protonien, neutronien tai molempien lukumäärä on jokin maaginen luku, on suurempi sidosenergia nukleonia kohti kuin muilla ytimillä, joiden massaluku on sitä lähellä. Täten ne ovat verrattavissa jalokaasujen järjestyslukuihin (2, 10, 18, 36, 54 ja 86), jotka vastaavat täysiä ja samalla erityisen stabiileja elektronikuoria siten, että jalokaasut ovat kemiallisesti passiivisia, jota paitsi monet muutkin alkuaineet muodostavat yhdisteissään sellaisia ioneja, joissa elektronien lukumäärä on sama kuin jossakin jalokaasuatomissa.

Alkuaineet, joiden järjestysluku eli protonien lukumäärä ytimessä on maaginen luku, ovat:

Teoreettisesti on päätelty, että myös luku 184 on maaginen. Kaikki nuklidit, joissa protonien tai neutronien lukumäärä on näin suuri, ovat kuitenkin epästabiileja eikä sellaisia ole toistaiseksi voitu valmistaakaan, mutta on päätelty, että tällaisten puoliintumisaika olisi selvästi pidempi kuin muiden yhtä raskaiden nuklidien. Täten ne muodostaisivat nuklidikarttaan stabiilisuuden saarekkeen.

Kaksoismaagiset ytimet

Erityisen suuri sidosenergia on ns. kaksoismaagisilla ytimillä, joissa sekä protonien että neutronien lukumäärä on maaginen luku.[1] Sellaisia ovat helium-4 (4He), happi-16 (16O), kalsium-40 (40Ca), kalsium-48 (48), nikkeli-56 (56Ni) ja lyijy-208 208Pb), jotka kaikki ovat stabiileja.

Kevyin kaksoismaaginen nuklidi on helium-4. Se on samalla maailmankaikkeuden yleisin useamman kuin yhden nukleonin käsittävä nuklidi.[2] Tähdissä vapautuukin runsaasti energiaa vety-ytimien fuusioituessa helium-4-ytimiksi. Tämän nuklidin erityinen stabiilius ilmenee myös siinä, että raskaimpien ytimien hajotessa niistä ei irtoa yksittäisiä protoneja tai neutroneja vaan alfahiukkasia, jotka ovat juuri helium-4-ytimiä.

Sellaisillakin kaksoismaagisilla nuklideilla, jotka eivät ole stabiileja, on usein huomattavasti pidempi puoliintumisaika kuin muilla nuklideilla, joissa neutronien lukumäärä poikkeaa saman alkuaineen stabiileista isotoopeista yhtä paljon. Tällainen on esimerkiksi vuonna 1999 löydetty nikkeli-48, jossa on poikkeuksellisen vähän neutroneja verrattuna protoneihin.[3]. Tinalla on 10 stabiilia isotooppia, enemmän kuin millään muulla alkuaineella. Yksikään stabiili tinaisotooppi ei ole kaksoismaaginen, mutta kaksoismaagiset isotoopit 100Sn ja 132Sn ovat huomattavasti pitkäikäisempiä kuin sellaiset tinaisotoopit, joiden massaluku on välin 100...132 ulkopuolella.

Lyijy, jonka järjestysluku 82 kuuluu maagisiin lukuihin, on raskain alkuaine, jolla on stabiileja isotooppeja. Luonnossa esiintyvät radioaktiiviset hajoamissarjat päättyvätkin lyijyn isotooppeihin, joista yleisin, lyijy-208, on kaksoismaaginen ja samalla raskain tunnettu stabiili ydin.

Lähteet
  1. Richard J. D. Tilley: Understanding Solids: The Science of Materials, s. 524. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9781118423448. (englanniksi)
  2. Hyperphysics
  3. Twice-magic metal makes its debut – isotope of nickel October 23, 1999. Science News. Arkistoitu syyskuu 24, 2015. Viitattu 29.9.2006.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.