Maa-artisokka

Maa-artisokka (Helianthus tuberosus), jota kutsutaan toisinaan myös mukula-artisokaksi, on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva alun perin intiaanien viljelykasvi.[2]

Maa-artisokka
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Auringonkukat Helianthus
Laji: tuberosus
Kaksiosainen nimi

Helianthus tuberosus
L.[2]

Katso myös

  Maa-artisokka Wikispeciesissä
  Maa-artisokka Commonsissa

Maa-artisokka muodostaa syötäviä maanalaisia mukuloita, joista sitä myös kasvatetaan samaan tapaan kuin perunaa. Mukulat sisältävät runsaasti inuliinia, joka sopii diabeetikolle erinomaisesti, sekä jonkin verran hedelmäsokeria.[3] Kasvilla on 1,5–2,5 metriä korkea varsi ja keltaiset, auringonkukkia muistuttavat kymmensenttiset kukat.[4][5]

Viljely

Maa-artisokat istutetaan multavaan maahan harvakseltaan, puolen metrin päähän toisistaan. Kasvukausi on pitkä. Mukulat ovat valmiita nostettaviksi kukkien lakastumisen jälkeen, mutta sen jälkeen ne voi nostaa koska tahansa, vaikka vasta seuraavana keväänä.[6]

Historia

Maa-artisokkaa ei tunnettu Euroopassa vielä keskiajalla. Se kulkeutui Amerikan mantereelta vuonna 1613 Ranskaan ja sieltä edelleen Englantiin vuonna 1616. Alkuun kasvia pidettiin arvossa, ja sitä käytettiin runsaasti varsinkin makeissa ruoissa. Melko nopeasti se levisi Suomeenkin, ainakin Turkuun, jossa sitä Tillandzin kasviluettelon mukaan viljeltiin jo 1600-luvulla. Perunan yleistymisen myötä maa-artisokan viljely Euroopassa on vähentynyt huomattavasti.

Maa-artisokka saattaa aiheuttaa siihen tottumattomalle ilmavaivoja, jotka kuitenkin hellittävät, kun käyttöä jatketaan.[5] Vuonna 1621 John Goodyer kirjoittikin: ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.” Ilmavaivoja aiheuttaa kasvin sisältämä inuliini, jota ihmisen ruuansulatus ei kykene hajottamaan. Paksusuolessa inuliini alkaa sitten käydä ja aiheuttaa runsasta, joskin vaaratonta, kaasun muodostusta.[3][5]

Nimestään huolimatta maa-artisokka ei ole läheistä sukua latva-artisokalle vaan kuuluu auringonkukkien sukuun.[2] Maa-artisokan englanninkielinen nimi "Jerusalem artichoke" on harhaanjohtava ja on ilmeisesti peräisin auringonkukan italiankielisestä nimestä "girasole", joka englanniksi kuulostaa lähes samalta kuin Jerusalem.[3]

Lähteet

  1. Rhodes, L. & Maxted, N.: Helianthus tuberosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
  2. ITIS (englanniksi)
  3. Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 220-221. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  4. Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Maa-artisokka, vuoden 2008 maatiaiskasvi Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry. Viitattu 6.11.2013.
  5. Tohtori.fi
  6. Keltaisena huojuva pelto kätkee muhkuraisia gourmet-mukuloita (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 2009

    Aiheesta muualla

    Maa-artisokan mukuloita

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.