Maa-artisokka
Maa-artisokka (Helianthus tuberosus), jota kutsutaan toisinaan myös mukula-artisokaksi, on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva alun perin intiaanien viljelykasvi.[2]
Maa-artisokka | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Asterales |
Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
Suku: | Auringonkukat Helianthus |
Laji: | tuberosus |
Kaksiosainen nimi | |
Katso myös | |
Maa-artisokka muodostaa syötäviä maanalaisia mukuloita, joista sitä myös kasvatetaan samaan tapaan kuin perunaa. Mukulat sisältävät runsaasti inuliinia, joka sopii diabeetikolle erinomaisesti, sekä jonkin verran hedelmäsokeria.[3] Kasvilla on 1,5–2,5 metriä korkea varsi ja keltaiset, auringonkukkia muistuttavat kymmensenttiset kukat.[4][5]
Viljely
Maa-artisokat istutetaan multavaan maahan harvakseltaan, puolen metrin päähän toisistaan. Kasvukausi on pitkä. Mukulat ovat valmiita nostettaviksi kukkien lakastumisen jälkeen, mutta sen jälkeen ne voi nostaa koska tahansa, vaikka vasta seuraavana keväänä.[6]
Historia
Maa-artisokkaa ei tunnettu Euroopassa vielä keskiajalla. Se kulkeutui Amerikan mantereelta vuonna 1613 Ranskaan ja sieltä edelleen Englantiin vuonna 1616. Alkuun kasvia pidettiin arvossa, ja sitä käytettiin runsaasti varsinkin makeissa ruoissa. Melko nopeasti se levisi Suomeenkin, ainakin Turkuun, jossa sitä Tillandzin kasviluettelon mukaan viljeltiin jo 1600-luvulla. Perunan yleistymisen myötä maa-artisokan viljely Euroopassa on vähentynyt huomattavasti.
Maa-artisokka saattaa aiheuttaa siihen tottumattomalle ilmavaivoja, jotka kuitenkin hellittävät, kun käyttöä jatketaan.[5] Vuonna 1621 John Goodyer kirjoittikin: ”Miten tahansa sen valmistaakin, niin tuloksena on saastainen paha ilma, joka kiertää vatsassa aiheuttaen kipua ja tuskaa. Siksi se onkin soveliaampi sian ruuaksi kuin ihmisravinnoksi.” Ilmavaivoja aiheuttaa kasvin sisältämä inuliini, jota ihmisen ruuansulatus ei kykene hajottamaan. Paksusuolessa inuliini alkaa sitten käydä ja aiheuttaa runsasta, joskin vaaratonta, kaasun muodostusta.[3][5]
Nimestään huolimatta maa-artisokka ei ole läheistä sukua latva-artisokalle vaan kuuluu auringonkukkien sukuun.[2] Maa-artisokan englanninkielinen nimi "Jerusalem artichoke" on harhaanjohtava ja on ilmeisesti peräisin auringonkukan italiankielisestä nimestä "girasole", joka englanniksi kuulostaa lähes samalta kuin Jerusalem.[3]
Lähteet
- Rhodes, L. & Maxted, N.: Helianthus tuberosus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.7.2019. (englanniksi)
- ITIS (englanniksi)
- Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 220-221. WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
- Alanko, Pentti & Kahila, Pirkko: Maa-artisokka, vuoden 2008 maatiaiskasvi Maatiainen - Det lantliga kulturarvet ry. Viitattu 6.11.2013.
- Tohtori.fi
- Keltaisena huojuva pelto kätkee muhkuraisia gourmet-mukuloita (Arkistoitu – Internet Archive) Aamulehti 2009
Aiheesta muualla
- Fineli: Maa-artisokka, Ravintoarvot
- United States Department of Agriculture (USDA): Helianthus tuberosus (englanniksi)

Juurekset | |
---|---|
Kaalit | |
Kurkkukasvit | |
Mausteet | |
Mukulakasvit | |
Palkokasvit | |
Sipulit | |
Muut kasvikset |