Ma Rainey’s Black Bottom

Ma Rainey’s Black Bottom on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka on ohjannut George C. Wolfe. Se perustuu August Wilsonin samannimiseen näytelmään vuodelta 1982. Elokuva kertoo ”bluesin äitinä” tunnetun Ma Raineyn ja hänen yhtyeensä myrskyisästä äänityssessiosta 1920-luvun Chicagossa. Ma Raineyta elokuvassa näyttelee Viola Davis, ja hänen yhtyeensä omapäistä trumpetistia Levee Greenia esittää Chadwick Boseman viimeiseksi jääneessä roolissaan. Boseman kuoli elokuussa 2020 elokuvan jälkituotantovaiheessa, ja elokuva on omistettu hänen muistolleen.

Ma Rainey’s Black Bottom
Ohjaaja George C. Wolfe
Käsikirjoittaja Ruben Santiago-Hudson
Perustuu August Wilsonin näytelmään Ma Rainey’s Black Bottom
Tuottaja
Säveltäjä Branford Marsalis
Kuvaaja Tobias A. Schliessler
Leikkaaja Andrew Mondshein
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Escape Artists
Levittäjä Netflix
Ensi-ilta
Kesto 94 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 20–22,5 miljoonaa dollaria
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ma Rainey’s Black Bottom sai rajallisen teatterilevityksen Yhdysvalloissa 25. marraskuuta 2020, ja se julkaistiin Netflixissä 18. joulukuuta. Kriitikot ylistivät Davisin ja Bosemanin näyttelijäsuorituksia sekä elokuvan puvustusta ja lavastusta. Elokuva sai viisi Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaasta miespääosasta ja naispääosasta, ja lopulta palkittiin kahdella Oscarilla: parhaasta puvustuksesta sekä parhaasta maskeerauksesta.[1]

Näyttelijät
 Chadwick Boseman … Levee Green  
 Viola Davis … Ma Rainey  
 Glynn Turman … Toledo  
 Colman Domingo … Cutler  
 Michael Potts … Slow Drag  

Vastaanotto

Helsingin Sanomien kriitikko Harri Uusitorppa antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä, ja ylisti Chadwick Bosemanin ja etenkin Viola Davisin roolisuorituksia. Uusitorppa analysoi, että elokuva kertoo näennäisesti äänityssessiosta, mutta pohjimmiltaan kyse on paljon muustakin, kuten ”arvosta ja arvottomuudesta, vallasta ja valtasuhteista sekä kulttuurisesta riistosta ja rakenteellisesta rasismista”.[2] Kriitikko Juho Typpö puolestaan valitsi Ma Rainey's Black Bottomin yhdeksi vuoden 2020 kymmenestä parhaasta elokuvasta. Elokuva on hänen mukaansa ”painava kuvaus rasismista ja valta-asetelmista, mutta aivan erityisesti näyttelijöiden taidonnäyte”.[3]

Lähteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.