Ma Barker

Barker oli kotoisin Missourin Ozarkvuorten seudulta. Hän nai vuonna 1892 työmies George Barkerin, mutta heidän toimeentulonsa oli niukka.[2] Heille syntyi neljä poikaa: Herman (s. 1894), Lloyd (s. 1896), Arthur eli ”Doc” (s. 1899) ja Fred (s. 1902).[1]

Barkerin pojista rikollisen toiminnan aloitti ensimmäisenä Herman vuonna 1910. Perheen muutettua Missourista Oklahomaan Barker alkoi vähitellen kannustaa ja avustaa poikiensa rikoksia.[2] Lloyd tuomittiin 25 vuodeksi vankeuteen vuonna 1922, Herman ampui itsensä vuonna 1927 jouduttuaan Kansasissa poliisin piirittämäksi.[1] Barkerin aviomies jätti hänet pian tämän jälkeen. Arthurin ja Fredin ollessa vankilassa vuosina 1928–1931 Barker joutui elämään vaatimattomasti. Vapauduttuaan vankilasta vuonna 1931 Fred muodosti uuden jengin Alvin Karpisin kanssa. Seuraavana vuonna vapautunut Arthur liittyi jengiin, joka siihen mennessä oli jo murhannut yhden sheriffin Missourissa.[2] Jengin toiminta-alue ulottui Minnesotasta Texasiin.[1] Ma Barker eli liikkuvaa elämää yhdessä jengin ja uuden avopuolisonsa Arthur W. Dunlopin kanssa ja käytti eri salanimiä. Jengi murhasi lopulta Dunlopin epäiltyään tämän vuotaneen humalassa tietoja.[2]

Barkerin kuolintalo Floridan Oklawahassa.

Barkerin–Karpisin jengi toimi 1930-luvun alkupuolella Saint Paulin kaupungissa, jonka korruptoitunut poliisipäällikkö Thomas ”Big Tom” Brown suojeli heitä.[2] Jengin menestyksekkäimmät rikokset olivat panimonomistaja Fred Hammin ja miljonääri Edward Bremerin sieppaukset vuosina 1933 ja 1934. Hammista saatiin 100 000 dollarin ja Bremeristä 200 000 dollarin suuruiset lunnaat. Tämän jälkeen FBI alkoi jäljittää jengiä. Arthur jäi kiinni 8. tammikuuta 1935. Ma ja Fred Barker kuolivat kahdeksan päivää myöhemmin ammuskelussa FBI-miesten kanssa paljastuneessa piilopaikassaan Floridassa.[4][2] Sen on mainittu olleen FBI:n historian pisimpään kestänyt ammuskelu.[2] Ma Barkerin on spekuloitu myös ampuneen itsensä.[3] Alvin Karpis saatiin kiinni toukokuussa 1936.[4] Arthur Barker joutui vartijoiden ampumaksi yrittäessään paeta Alcatrazin vankilasta vuonna 1939, vankeustuomionsa suorittanut Lloyd joutui oman vaimonsa surmaamaksi vuonna 1949.[1][3]

Ma Barkerin todellinen osuus Barkerin–Karpisin jengin rikoksiin on jäänyt arvoitukseksi. Hänen ei tiedetä henkilökohtaisesti tappaneen ketään.[5] FBI:n johtaja J. Edgar Hoover luonnehti Barkeria ”vuosikymmenen häijyimmiksi, vaarallisimmiksi ja neuvokkaimmiksi rikollisiksi aivoiksi”, mutta Hooverin on väitetty vääristelleen Barkerin osuutta saadakseen tämän surmaamisen näyttämään oikeutetulta.[2] Jengin todelliseksi johtajaksi arveltu Karpis kiisti Ma Barkerin edes olleen osallisena jengin rikoksiin.[3]

Roger Cormanin vuonna 1970 ohjaamassa rikoselokuvassa Verinen Mamma Barker nimiroolia näyttelee Shelley Winters. Vuoden 1996 elokuvassa Public Enemies Barkeria näyttelee Theresa Russell.

Ma Barkerin maineen arvellaan innoittaneen myös useita fiktiohahmoja, kuten Valkoinen hehku (1949) -elokuvan hahmo Ma Jarrett, jota näyttelee Margaret Wycherly.[6]

Lauluyhtye Boney M. levytti vuonna 1977 hitiksi kohonneen kappaleen ”Ma Baker”, joka kertoo Barkerista.[5]