Mažilis

Mažilisissa vaaleilla valittuja valtiopäiväedustajia koskee imperatiivinen mandaatti, koska edustaja katsotaan puolueen edustajaksi. Jos valtiopäiväedustaja eroaa puolueestaan tai tulee erotetuksi puolueestaan, hän ei voi jatkaa valtiopäiväedustajana, vaan puolue voi korvata hänet uudella edustajalla.[1] Jos puolue lakkautetaan, menettävät valtiopäiväedustajat siinäkin tapauksessa paikkansa. Uudet valtiopäiväedustajat valitsevat puolueet, koska puoluevaalilistalla ehdokkaat eivät ole siinä järjestyksessä kuin heistä tulee valtiopäiväedustajia puolueen suhteellisen äänimäärän mukaan, vaan he ovat vaalilistalla aakkosjärjestyksessä ja vasta vaalien jälkeen puolue-elimet päättävät, keistä aakkosjärjestykseen puoluevaalilistalla asetetuista tulee valtiopäiväedustajia.

Mažilin tehtävänä on muun muassa lainsäätäminen, tasavallan tulo- ja menoarvion käsittely sekä toteutumisen valvonta, verojen ja maksujen säätäminen, kansainvälisten valtiosopimusten ratifiointi ja sopimuksista luopuminen, epäluottamuslauseen osoittaminen hallitukselle, presidentin syyttäminen maanpetoksesta, presidentin tai hänen sijaisensa valinnan vahvistaminen tai hänen erottamisensa, Kazakstanin keskusvaalilautakunnan johtajan, varajohtajan ja sihteerin nimittäminen tai tehtävästä vapauttaminen ja kahden edustajan nimittäminen oikeusistuimen nimittämisvaliokuntaan.[2]

Mažilisisa on seitsemän valiokuntaa, joita kutsutaan komiteoiksi: parlamentin mažilisin maatalouskysymysten komitea (maatalousvaliokunta), lainsäädännön sekä oikeuslaitos- ja lakikomitea (lakivaliokunta), kansainvälisten asioiden, puolustuksen ja turvallisuuden komitea (ulkoasiainvaliokunta, puolustusvaliokunta ja hallintovaltiokunta), sosiaalisen ja kulttuurisen kehityksen komitea (sosiaali- ja terveysvaliokunta sekä opetus- ja sivistysvaliokunta), ekologisten ja luonnonvarojen käytön kysymysten komitea (ympäristö- sekä maa- ja metsätalousvaliokunta), rahoituksen sekä tulo- ja menoarvion komitea (valtiovarainvaliokunta), talousuudistuksen ja aluekehityksen komitea (talousvaliokunta).

Puhemiehenä toimii Baktykoža Salahadinovitš Izmuhambetov. Hän aloitti 25. maaliskuuta 2016.

Aikaisemmin 1995, 1999 ja 2004 mažilisiin valittiin 77 valtiopäiväedustajaa siten, että kymmenen valittiin suhteellisella vaalitavalla koko maan käsittävästä vaalipiiristä ja 67 enemmistövaalilla pienistä vaalipiireistä.[3] Mažilisin vaaleihin 2007 mennessä Kazakstanin perustuslakia oli muutettu siten, että valtiopäiväedustajien lukumäärä lisääntyi 77:stä kolmellakymmenellä 107:ään eikä 67 valtiopäiväedustajaa enää valittu enemmistövaalilla pienestä vaalipiiristä, vaan 98 edustajaa valittiin valtakunnalliselta puoluelistalta ja yhdeksän edustajaa Kazakstanin presidentin puheenjohtaman Kazakstanin kansan yleiskokouksen äänestyksen perusteella. Mažilisin vaaleissa 2007 kaikki puoluevaalilistoilla valittavat valtiopäiväedustajat tulivat Nur Otan -puolueesta.

Pääartikkeli: Kazakstanin parlamenttivaalit 1995

Vaalien ensimmäinen kierros järjestettiin 9. joulukuuta 1995 ja toinen kierros 23. joulukuuta 1995. 67 valtiopäiväpaikasta sai 25 Kazakstanin kansan yhtenäisyyspuolue. Vaalit perustuivat siihen, että Kazakstanin korkein oikeus julisti maaliskuussa 1994 valitut 177 valtiopäiväedustajan valtiopäivät mitättömiksi, minkä vuoksi Kazakstanin tasavallan presidentti Nursultan Nazarbajev järjesti uudet vaalit. 30. elokuuta 1995 hyväksyttiin perustuslakiin suoralla kansanäänestyksellä muutos, jonka mukaan oli valittava aikaisempaa vähälukuisempi valtiopäivien alahuone. 2. lokakuuta 1995 presidentti ilmoitti vaalipäiviksi 9. joulukuuta ja 23. joulukuuta 1995.

9. joulukuuta 1995 todettiin 41 ehdokkaan tulleen valituksi, 23. joulukuuta todettiin 13 muun tulleen valituksi. 4. helmikuuta 1996 todettiin lisäksi 13 viimeisen tulleen valituiksi. Oppositiosta ei osallistuttu vaaleihin. 30. tammikuuta 1996 järjestettiin ensimmäinen täysistunto. Naisia oli valittu yhdeksän.[4]

Pääartikkeli: Kazakstanin parlamenttivaalit 1999

Kazakstanin presidentti antoi 7. heinäkuuta 1999 asetuksen, jonka mukaan vaalit oli järjestettävä 17. syyskuuta 1999 ja 10. lokakuuta 1999. Kymmenen edustajaa valittiin kansallisilta puoluevaalilistoilta 10. lokakuuta samoin kuin myös kaksikymmentä muuta, jotka olivat saaneet enemmistön äänistä enemmistövaalipiireissä. Neljäkymmentäseitsemän muuta valittiin 24. lokakuuta vaalien toisella kierroksella. Kazakstanin keskusvaalilautakunta vaati uusia vaaleja 67 piirissä Atyrayn kaupungissa, Etelä-Kazakstanin alueella ja Dzhambulin alueella. Kazakstanin vaalilait eivät sallineet alkuperäisten ehdokkaiden olla ehdolla enää samoissa vaalipiireissä.

Naisia valittiin kahdeksan.[4]

Pääartikkeli: Kazakstanin parlamenttivaalit 2004

Vaalit järjestettiin 19. syyskuuta 2004. Useista puolueista muodostunut kokoomuspuolue, Isänmaa, joka nykyään on Nur Otan, sai 42 paikkaa 77:stä. Naisia valittiin kahdeksan.[4] Miltei neljännes valtiopäiväedustajista oli sitoutumattomia, joista hieman alle puolet valittiin piiritasoisista vaalipiiriestä enemmistävaalilla ensimmäisellä vaalikierroksella ja hieman yli puolet toisella vaalikierroksella. Nursultan Nazarbajevn puolue Otan ja hänen tyttärensä puheenjohtama Asar saivat yhteensä 48 paikkaa 77 paikasta eli 62,3% kaikista paikoista. Sitoutumattomat saivat lähes neljäsosan paikoista.

Ennen vuoden 2007 vaaleja tehtiin uudistus, jolla poistettiin sitoutumattomien ehdokkaiden mahdollisuus, jolloin Otanin ja Asarin yhdistelmän, Nur Otanin kannatustaso nousi 2/3:sta 4/5:aan.

Lähde: Office for Democratic Institutions and Human Rights REPUBLIC OF KAZAKHSTAN PARLIAMENTARY ELECTIONS 19 September and 3 October 2004 OSCE/ODIHR Election Observation Mission Report, page 24

Pääartikkeli: Kazakstanin parlamenttivaalit 2007

Perustuslain muutoksella oli mažilisin edustajamäärää lisätty kolmellakymmenellä sataanseitsemään. Äänikynnys oli nostettu seitsemään prosenttiin. 98 edustajaa valittiin valtakunnallistan puoluelistojen perusteella ja yhdeksän edustajaan Kazakstanin kansankokouksen päätöksellä vähemmistökansallisuuksien edustuksen turvaamiseksi. Äänikynnyksen korkeuden vuoksi mikään muu puolue kuin Nur Otan ei saanut paikkoja. Se sai kaikki 98. Naisia valittiin 17.[4]

Pääartikkeli: Kazakstanin parlamenttivaalit 2012

Vaalit järjestettiin 12. tammikuuta 2012. Nur Otan sai 83 paikkaa 98 paikasta. Kaksi muutakin puoluetta sai paikkoja: hallitusta ymmärtävät oppositiopuolueet Kazakstanin demokraattinen puolue Ak Žol ja aikoinaan Kazakstanin kommunistisesta puolueesta erkaantuneiden perustama Kazakstanin kommunistinen kansanpuolue. Naisia valittiin 26.[4]

Pääartikkeli: Kazakstanin parlamenttivaalit 2016

20. maaliskuuta 2016 pidetyissä mažilisin vaaleissa maan valtapuolue Nur Otan sai 6 183 757 ääntä ja sillä 84 paikkaa, Kazakstanin kommunistinen kansanpuolue 537 123 ääntä ja 7 paikkaa sekä Kazakstanin demokraattinen puolue Ak Žol 540 406 ääntä ja 7 paikkaa.[5]

Kazakstanin kansan yleiskokous valitsi Astanasta kazakki Sauytbek Abdrahmanovin, venäläisen Vladimir Božkon, korealaisen Roman Kimin, tšetseeni Ahmed Muradovin, ukrainalaisen Juri Tymošenkon ja dunganilaisen Šakir Hahazovin, Qızılordasta mordvalaisen Natalija Žumadildajevan, Almatysta armenialaisen Narine Mikaeljanin ja uiguuri Šaimardan Nurumovin.[5]

Vaaleja tarkkailivat suurimmilla vaalitarkkailijajoukoilla mm. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto johtajanaan suurlähettiläs Boris Frlec sekä itsenäisten valtioiden yhteisön toimeenpaneva sihteeri Sergei Lebedev. Itsenäisten valtioiden yhteisön vaalitarkkailun varajohtajana toimi Oleg Kuleba. Ivy lähetti vaalitarkkailuun 301 henkilöä.[6][7]