MP-40

MP-40 (Maschinenpistole 40) on saksalainen toisen maailmansodan aikainen toimintamekanismiltaan massasulkuinen, avoimelta lukolta sarjatulta ampuva ja 9×19 mm Parabellum (Luger) -kaliiperinen konepistooli. Se suunniteltiin pääasiallisesti ryhmänjohtajien, vaunu- ja kuljetusmiehistöjen sekä laskuvarjojääkärien käytettäväksi. Wehrmacht otti aseen käyttöön vuonna 1940, ja sodan loppuun mennessä niitä oli valmistettu 1,2 miljoonaa kappaletta.

MP-40
Tyyppi konepistooli
Valmistaja Erma Werke
Valmistusmaa  Saksa
Valmistusvuodet 1940–1945
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 9×19 mm Parabellum
Aseen pituus 833 mm tukki auki,
630 mm tukki taitettuna
Piipun pituus 251 mm
Paino (tyhjänä) 4,0 kg
Lipas tankolipas
Kapasiteetti 32 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus 380 m/s
Tehokas kantama noin 100 metriä
Tulinopeus (laukausta/min) 500–550
MP-40:llä aseistautunut saksalainen sotilas Neuvostoliitossa tammikuussa 1944.

MP-40 oli sodanaikainen versio MP-38:sta, ja se oli rakenteeltaan edeltäjäänsä yksinkertaisempi soveltuen näin paremmin sodanaikaiseen massatuotantoon. Lukkokehys valmistettiin aiemman koneistamisen sijaan puristamalla teräslevystä.[1]

Asetta kutsutaan usein virheellisesti nimellä ”Schmeisser”, mutta asetta ei kuitenkaan suunnitellut tunnettu Hugo Schmeisser vaan Erma-yhtiön insinööri Heinrich Vollmer.[1]

Historia

Wehrmachtin aseistuksesta vastannut Heereswaffenamt (HWA) totesi 1930-luvun puolivälissä panssariajoneuvojen miehistöjen ja laskuvarjojoukkojen tarvitsevan kompaktia konepistoolia. Erfurter Maschinenfabrik Gmbh (Erma) aloitti HWA:n hankintaerittelyä vastaavan aseen kehittelyn saman yhtiön Erma MP-36 -prototyypin pohjalta. MP-36 oli metallisella taittotukilla ja aseen alle kiinnittyvällä lippaalla varustettu versio puutukkisesta Erma EMP:stä. Aseen lipaskuilu sijaitsi aseen vasemmassa kyljessä Schmeisser MP18- ja MP28-konepistoolien mallin mukaisesti. MP-36 oli kerta- ja sarjatulta ampuva. Edellisen pohjalta muutamassa kuukaudessa kehitetty, rakenteeltaan yksinkertaistettu MP-38, ampui sen sijaan vain sarjatulta. MP-38:n sarjatuotanto alkoi vuoden 1938 kesällä, ensin Erman, myöhemmin myös C.G. Haenelin tehtaalla.

Kaksi vuotta myöhemmin MP-38:n korvasi valmistusteknisesti yksinkertaistettu MP-40. Merkittävä osa aiemmalle mallille tyypillisistä koneistetuista osista valmistettiin nyt teräslevystä prässäämällä, näkyvimpänä osana aseen runko. Suunnilleen neljä vuotta kestäneen valmistuksen aikana MP-40:n osia edelleen yksinkertaistettiin, sekä kustannusten säästämiseksi että valmistuksen nopeuttamiseksi.

MP-41
MP-41

Vuonna 1941 Haenel alkoi valmistaa Hugo Schmeisserin suunnittelemaa MP-41-mallia. Siinä MP-40:n alarunko ja taittotukki oli vaihdettu MP28/II:n laukaisukoneistoon ja puutukkiin.[2][3]

Tekniset tiedot
  • Keinuhahloinen takatähtäin 100/200 metriä.
  • Viritystappi vasemmalla puolella.
  • Rekyylijousi teleskooppisesti lyhenevässä putkessa.
  • Varmistin sijaitsee viritystapissa. Lukon etuasentovarmistuksessa viritystappi painetaan osin rungon sisään, taka-asennossa tappi käännetään ylös rungossa olevaan koloon.
  • Piipun alapuolella ”hainevä” estämässä laukauksien karkaamista ajoneuvon sisälle ammuttaessa lavan reunalta tai ampuma-aukosta. Evän kulutuskisko on teräspeltiä, alumiinia tai bakeliittia.

Lähteet
  • Smith, Graham (toim.): Sotilaskäsiaseet. Suomentanut Kai Kankaanpää. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4750-0. (suomeksi)

Viitteet

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.