MAV

MAV (lyhenne sanoista Micro Air Vehicle) on miehittämättömien ilma-alusten (UAV) luokka, jolla on kokorajoituksia ja jotka voivat toimia itsenäisesti. Vaikka virallista standardia ei ole, useimmiten MAV-kokoluokalla tarkoitetaan miehittämättömiä ilma-aluksia, joiden ulkomitat ovat enintään 15 cm kaikkiin suuntiin (DARPA, 1997)[1]. MAV-kokoluokan pienimpiä UAV-laitteita voidaan kutsua nanoluokan miehittämättömiksi ilma-aluksiksi (NAV, nano Air Vehicle). Näiden suurimmat ulkomitat ovat 7,5 cm mihin tahansa suuntaan, ja paino alle 10 grammaa.[1] Hyönteisen kokoiset mallit kuuluvat pääsääntöisesti tähän kokoluokkaan.

Micro Air Vehicle (MAV) testilennolla simuloidulla taistelukentällä Kaliforniassa.

DelFly on siipiä räputtelevä, kameralla varustettu MAV-laite Alankomaista (versio 1, 2008).

MAVien kehitystä ohjaavat kaupalliset, tutkimukselliset, hallinnolliset ja sotilaalliset tarpeet. Pieni koko mahdollistaa vaarallisen alueen kuten kemiallisen kaasuvuodon tai nestepäästön tarkkailun ahtaissakin ympäristöissä, mikä olisi muuten saavuttamattomissa maassa oleville kulkuneuvoille.[1] Sotilaallisessa käytössä pieni koko mahdollistaa laitteen kuljettamisen taistelijan varustuksen mukana ja käytön tarvittaessa. Pieni koko tekee etenkin NAV-koon ilma-aluksesta vaikeammin havaittavan.[1] MAVeja on tehty myös harrastetarkoituksiin, kuten robottikisoihin ja valokuvaukseen.

Pienoiskokoiset ilma-alukset voidaan luokitella kiinteäsiipisiin (FMAV), pyöriväsiipisiin (RMAV) ja siipiään räpytteleviin eli biorytmisiin laitteisiin (BMAV).[1] Keskeisiä maita, jotka tekevät tutkimustyötä MAV-kokoluokan miehittämättömistä ilma-aluksista, ovat Yhdysvallat, Kiina, Britannia, Ranska ja Etelä-Korea.[1]