MASI Jeans

MASI Jeans Oy[3] on suomalainen vaatetuskonserni. Sen päätoimipaikka on Viitasaarella.[3] Yrityksen myyntikonttori on Helsingissä. Lisäksi on kolme tehtaanmyymälää; Keiteleellä, Viitasaarella ja Vaasassa[5] sekä oma myymälä Seinäjoen Ideaparkissa. Tuotantoa MASILLA on Viitasaarella ja Virossa, Valgassa[1] jossa sijaitsee yrityksen oma tehdas. Viitasaarella valmistetaan kaikki Fredrikson ylioppilas ja -valmistujaoslakit [2].[6] Farkkujen valmistus Keiteleellä ja samalla koko Suomessa loppui vuonna 2014.[7]

MASI Jeans Oy
Yritysmuoto Yksityinen osakeyhtiö
Perustettu 1977
1990 (M.A.S.I Jeans Oy)
Toimitusjohtaja Anu Koskimäki
Puheenjohtaja Pekka Puolakka [1]
Kotipaikka Viitasaari, Suomi.
Toiminta-alue Suomi
Toimiala Muoti
Tuotteet Takkien, pukujen, housujen, hameiden yms. valmistus [2]
Liikevaihto Laskua 14,6 milj. euroa (2010) [3]
Liikevoitto Laskua 266 000 euroa [3]
Henkilöstö 127[3]
Kotisivu www.masicompany.fi
Huomioitavaa Aikaisemmat nimet: M.A.S.I Company Oy (16.5.2001–22.11.2021)
M.A.S.I Jeans Oy (14.11.1990–15.5.2001)
Management Advisory Services Inc. Oy (17.6.1977–13.11.1990) [4]

MASI Jeans Oy on Suomen suurimpia vaatetusalan yrityksiä, joka työllistää konsernitasolla noin 200 henkilöä.[8] Farkkujen valmistajista MASI Jeans on Pohjoismaiden suurin.[8] Vuosituotanto on ollut aikaisemmin jopa 550 000 paria[9][10], nykyään kaikkia housuja tehdään yhteensä noin 500 000.[6] Ulkoiluasuja yritys tekee vuodessa noin 200 000.[6]

Yrityksen markkinat ovat lähes yksinomaan Suomessa. Vain noin prosentti tuotannosta menee muualle Pohjois-Eurooppaan.[11]

Tuotelinjat

  • Lee Cooper (lisenssi Suomen markkinoille, yrityksen suurin tuotelinja) [11]
  • Warrick-farkut
  • Basic-farkut
  • M.A.S.I Pro

[14] Merkeistä Basic-housuilla ja Fredriksonin ylioppilaslakeilla on Avainlippu-tunnus.[8] Farkkuja valmistetaan alihankintana myös suurimpien suomalaisten ketjujen (mm. Stockmann) omille merkeille.[11]

Historia

1970-luvun alussa Keiteleen kuntaa uhkasi yhdistäminen Pielaveteen. Tämä ei ollut keiteleläisten mieleen.[15] Kunta perusti työryhmän, joka sai nimekseen Keiteleen kummisedät.[15] Työryhmä halusi näyttää, että kunnassa pärjätään omillaan. Ryhdyttiin kartoittamaan ja hankkimaan kuntaan vetovoimaista teollisuutta.[15] Keiteleellä jo olevat puualan yritykset työllistivät miehiä, mutta etenkin kuntaan muuttaneiden perheiden naisille tuli löytää uusia työpaikkoja. Päätettiin ryhtyä toimiin vaatetusteollisuuden hankkimiseksi paikkakunnalle.[15]

Keiteleen kummisetien työn tuloksena porilaiset Pekka Ahtola ja Pekka Laine perustivat Keiteleen kunnan kanssa Blueman-nimisen tehtaan.[15] Presidentti Kekkonen muurasi yrityksen uudisrakennuksen peruskiven 18. syyskuuta 1972.[16][15]

Blueman myi aluksi rahtityötä tukuille ja ketjuille. Se ei kuitenkaan saavuttanut kannattavuutta heikon katteen ja kovan kilpailun vuoksi.[15]

Farkkumuoti oli 1970-luvulla kovassa kasvussa. Vuonna 1974 Blueman alkoi valmistaa Suomessa lisenssillä englantilaista Lee Cooper -merkkiä kantavia farkkuja. Samalla yritys keskitti toimintansa farkkujen tuotantoon.[16] Lee Cooperin onnistui viidessä vuodessa nousta Suomen farkkumerkkien kärkeen.[15]

1980-luvun alussa ryhdyttiin tekemään farkkuja ja puseroita Neuvostoliittoon. Blueman lanseerasi noihin aikoihin myös naisten Very Nice -farkkuvaatemalliston.[15] Pielaveden kunta luopui Bluemanin omistusosuudestaan vuonna 1982. Kunnan osakkeet ostivat Pekka Ahtola, Kari Rissanen ja Kalle Ketomaa. Vuonna 1984 Ahtola luopui omistuksestaan ja Rissanen ryhtyi yrityksen toimitusjohtajaksi.[15]

1980-luvun puolivälissä Blueman osti enemmistön liperiläisestä ulkoilu- ja lasketteluvaatevalmistaja Sail & Ski Oy:stä.[15] Samalla perustettiin tuotantoyksiköt Pielavedelle ja Jurvaan.[15] Vuonna 1988 Bluemanin pääomistajaksi tuli Pekka Puolakka, joka oli toiminut yrityksen konsulttina ja hallituksen puheenjohtajana.[15]

Kun kauppa Neuvostoliittoon romahti vuoden 1988 jälkeen, joutui yrityskauppojen heikentämä Blueman nopeasti maksuvaikeuksiin ja meni lopulta konkurssiin vuonna 1990.[11] Sen raunioille perustettiin M.A.S.I Jeans Oy.[11] Tätä yritystä saneerattiin vuonna 1993, jolloin tuotanto farkkuja lukuun ottamatta siirtyi Viroon. Saneeraus sulki muut paitsi Keiteleen ja Viitasaaren (suljettiin 2004[17][9]) tuotantoyksiköt.[16] 1990-luvun alan laman päätyttyä yritys on kuitenkin ollut jatkuvasti kasvava ja tuottava.[16][3]

Päähinevalmistaja Fredriksonin sekä miesten paitojen ja ulkoiluvaatteiden valmistaja Tiklaksen konkurssipesät hankittiin M.A.S.I Jeans Oy:n omistukseen vuonna 2001.[15][16] Fredriksonin oston myötä konsernin kotimainen tuotanto lisääntyi pienehkön jyväskyläläisen lakkitehtaan muodossa.[11] Toukokuussa 2001 yrityksen nimi vaihdettiin M.A.S.I Company Oy:ksi.[16] Kesällä 2002 aloitettiin konkurssiin menneen iisalmelaisen Iki-Asun Warrick-farkkumerkin tuotanto.[16] Yrityssaneeraus päättyi vuonna 2002.[16] Keiteleläinen vaatteiden tukkukauppaa harjoittanut Lemetyinen & Puolakka Oy sulautui yhtiöön 31. maaliskuuta 2003.[2]

Vuonna 2004 kovissa kustannuspaineissa M.A.S.I Company päätti muun muassa siirtää Viitasaaren farkkutehtaan tuotannon Viroon. Kaikkiaan 66 irtisanottiin, joista valtaosa oli lopetetun tehtaan työntekijöitä. Yhtiön palvelukseen jäi tuolloin 137 henkilöä.[17] Vuonna 2009 Viron tehtaan pesulan toiminnot päätettiin keskittää Keiteleelle.[6] Lisäksi pesulan yhteyteen rakennettiin värjäämö.[6] Viron tehtaan kapasiteettia kasvatettiin puolestaan uudella ompelulinjalla ja leikkaamolla.[6]

M.A.S.I Company on mukana muun muassa kansallisessa ja EU:n laajuisessa yhteistyöhankkeessa, jonka tavoitteena on kaupan ja teollisuuden it-järjestelmien yhteensopivuus. Syksyllä 2009 yritys sai Suomeen keskittämälleen farkkupesulalle ja värjäämölle ympäristöluvan[18], joka oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan Euroopassa.[19]

Lähteet

  1. Hyttinen, Hannu: 1900-luvun alun henki palasi Ruuskasen talon huoneistoon (Masin hpj. Pekka Puolakan haastattelu) Aamulehti Moro. 17.2.2010. Arkistoitu 23.2.2010. Viitattu 30.4.2010.
  2. M.A.S.I Company Oy YTJ - Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä. Patentti- ja rekisterihallitus. Viitattu 30.4.2010. [vanhentunut linkki]
  3. Masi Jeans Oy Fonecta Finder. Viitattu 1.4.2022.
  4. Yrityksen M.A.S.I Company Oy tiedot kauppalehti.fi. kauppalehti.fi. Viitattu 30.4.2010.
  5. M.A.S.I Companyn tehtaanmyymälät M.A.S.I Company. Arkistoitu 25.4.2016. Viitattu 30.4.2010.
  6. Korhonen, Vilho: M.A.S.I laajenee ja lisää töitä Keiteleellä Iisalmen Sanomat. 6.3.2009. Viitattu 30.4.2010. [vanhentunut linkki]
  7. Suomessa valmistetut Nurmi-farkut pian historiaa 5.11.2014. Nurmi Clothing. Viitattu 16.6.2017.
  8. Yritys M.A.S.I Company. Arkistoitu 4.6.2016. Viitattu 30.4.2010.
  9. Masi Company vähentää henkilöstöään 21.4.2004. Toimihenkilöunioni. Viitattu 30.4.2010. [vanhentunut linkki]
  10. M.A.S.I Company - The House of Clothing Brands M.A.S.I Company. Arkistoitu 28.3.2016. Viitattu 30.4.2010. (englanniksi)
  11. Moilala, Outi: ”3.13 M.A.S.I Company Oy”, Ostoja etelästä ja hikipajoista - Kotimaisten vaate- ja urheiluyritysten sosiaalinen ja ympäristövastuu, s. 19-20. seurantaraportti 2009. FinnWatch ry, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 26.9.2012). [vanhentunut linkki]
  12. Fredrikson M.A.S.I Company. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.4.2010.
  13. Sail&Ski M.A.S.I Company. Arkistoitu 18.10.2015. Viitattu 30.4.2010.
  14. Merkit M.A.S.I Company. Arkistoitu 1.1.2011. Viitattu 30.4.2010.
  15. M.A.S.I Companyn historia M.A.S.I Company. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 30.4.2010.
  16. Mäkipää, Marko: ”5.3. Masi Company Oy”, Toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönotto – teoreettinen metodi ja empiirinen koettelu kahdessa case-yrityksessä, s. 46-48. pro gradu. Tampereen yliopisto, 2002. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 30.4.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. Helsingin Sanomat, 11.6.2004. Talous.
  18. Ympäristölupapäätös tekstiilitehtaan toiminnalle (pdf) 26.8.2009. Pohjois-Savon ympäristökeskus. Viitattu 30.4.2010.
  19. Vuoden 2009 muotikauppias ja -tavarantoimittaja 1.2.2010. Muotikaupan Liitto. Viitattu 30.4.2010. [vanhentunut linkki]

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.