M60 Patton

M60 Pattonin kehittely alkoi vuonna 1957 kun ilmeni, että neuvostoliittolaiset olivat kehittäneet 100 mm:n panssarivaunukanuunalla aseistetun raskaasti panssaroidun T-54:n, joka oli ominaisuuksiltaan ylivoimainen verrattuna yhdysvaltalaisten silloiseen M48 Patton -taistelupanssarivaunuun.[1]

M48:n runkoon asennettiin uusi 750 hevosvoimainen, ilmajäähdytetty Continental V-12-dieselmoottori ja aseistukseksi brittiläinen 105 mm:n L7-sarjan panssarivaunukanuuna. Vaunu nimettiin aluksi M68:ksi, ja sen sarjavalmistus aloitettiin 1959. M68 uudelleennimettiin M60:ksi ja se tuli palveluskäyttöön 1960.

Uudelleensuunnittelu lisäsi vaunun toimintamatkaa ja liikkuvuutta, ja vähensi tankkaus- ja huoltotarvetta. Vaunun runko on yksiosainen teräsvalu, joka on jaettu miehistö- ja moottoritilaan.

Vuonna 1963 M60 uudistettiin M60A1:ksi. Siinä oli suurempi ja paremmin muotoiltu torni, parempi panssarointi ja paremmat vakaimet. Sitä valmistettiin vuoteen 1980 saakka. M60A2:ssa oli edellistä matalaprofiilisempi torni vaununjohtajan konekiväärikupolilla varustettuna sekä 152 mm:n panssarivaunukanuuna, jolla voi ampua myös Shillelagh-panssarintorjuntaohjuksia. Kanuunaan liittyneiden ongelmien vuoksi M60A2 hylättiin tyyppinä ja monet niistä uudistettiin M60A3:ksi, mikä torni perustui M60A1:een. M60A3:n suunnittelu aloitettiin 1978. Sen tekniikka sisälsi uuden etäisyysmittarin ja ballistisen tietokoneen, sekä tornin vakautusjärjestelmän ja kaikki vaunut päivitettiin lopulta tähän malliin.

Israel käytti M60:ia ja M60A1:iä Jom Kippur -sodassa 1973 Siinailla Egyptiä vastaan ja Golanin kukkuloilla Syyriaa vastaan. Yhdysvallat lähetti M60:ia lisätueksi ennen vihollisuuksien puhkeamista ja niiden kestäessä. Sodan seurauksena Israel sai myös lisää M48:a, M60:iä ja M60A1:iä.

Uudistetut M60:t palvelivat Israelia myös Rauha Galileaan -operaatiossa Libanonissa 1982. Israel uudisti M60:iä uusilla teloilla ja aktiivipanssarilla. Näin uudistettu M60 oli nimitykseltään Magach 6B. Magachia on kehitetty edelleen Magach 7A:ksi, 7B:ksi ja 7C:ksi lisäämällä panssarointia, ammunta-automatiikkaa, lämpösuojauksen ja savunheittimet.

Yhdysvaltain merijalkaväki ja saudit käyttivät M60A1:tä vielä ensimmäisessä Irakin sodassa. M60 oli verrattavissa Irakin T-72:n vientimalleihin, vaikkakin heikommin aseistettu, mutta toisaalta varustettu nykyaikaisella ammunnanhallinnalla.

M60-taistelupanssarivaunuja oli 2005 Argentiinalla, Bahrainilla, Itävallalla, Egyptillä, Kreikalla, Israelilla, Espanjalla, Turkilla, Thaimaalla ja Iranilla. Yhdysvalloissa niitä ei ole enää taistelukäytössä.