M/T Exxon Valdez

Exxon Valdez luovutettiin Exxon Shipping Companylle 11. joulukuuta 1986. Sen rakennutti sandiegolainen National Steel and Shipbuilding Company, ja se oli suurin Yhdysvaltain länsirannikolla koskaan rakennettu alus. Se oli lisäksi ensimmäinen yrityksen Exxonille rakennuttamista kahdesta Alaska-luokan säiliölauksesta. Exxon Valdez rakennettiin Yhdysvaltain rannikkovartioston ja American Bureau of Shippingin hyväksymien ohjeiden perusteella.[1] Exxon oli tuolloin Yhdysvaltain suurin öljy-yhtiö ja 125 miljoonaa dollaria maksanut Exxon Valdez sen laivaston suurin alus.[2]

Exxon Valdez oli tyypillinen moderni säiliöalus, ja se oli rakennettu kokonaan hitsatusta teräksestä. Se oli noin 301 metriä pitkä ja 51 metriä leveä. Sen suurin syväys oli noin 20 metriä. Sen kuollut paino oli 214 861 tonnia ja uppouma 240 291 pitkää tonnia.[1] Exxon Valdez luokiteltiin supertankkeriksi, sillä se pystyi kuljettmaan yli 100 000 tonnia nesteitä. Alukseen mahtui kaikkiaan 1 484 829 barrelia eli noin 235 miljoonaa litraa öljyä.[3]

Exxon Valdezin 18 tankkia oli jaettu viiteen osastoon, jotka oli numeroitu yhdestä viiteen. Numerointi alkoi keulasta. Jokainen osasto koostui kolmesta osasta, paapuurin ja tyyrpuurin puolen tankeista ja keskitankista. Painolasti oli keulan yksittäisessä tankissa sekä kakkos- ja nelososaston reunatankeissa. Lisäksi vitososaston reunaosat oli jaettu kahteen osaan. Perällä olevat tankit olivat jätesäiliöitä.[1]

Exxon Valdezin pääkoneena oli kahdeksansylinterinen Sulzerin 8-RTA-84-dieselmoottori. Koneen teho oli 31 650 hevosvoimaa, ja sen ansiosta aluksen nopeus oli 16,25 solmua.[4]

Pääartikkeli: Exxon Valdezin öljyonnettomuus

Exxon Valdez oli vain kolme vuotta vanha, kun se ajoi 24. maaliskuuta 1989 karille Prince William Sound -lahdessa Alaskassa. Terävä riutta repäisi auki kahdeksan aluksen 16 säiliöstä, ja raakaöljyä alkoi suihkuta voimalla mereen.[5] Aluksesta vuosi arvokkaaseen meriekosysteemiin yli 40 miljoonaa litraa raakaöljyä.[6] Tutkijoiden arvioiden mukaan onnettomuuden välittömänä seurauksena kuoli 350 000–390 000 merilintua, 2 650 merisaukkoa ja 300 kirjohyljettä.[7]

Se osa öljystä, joka ei ollut valunut mereen, saatiin siirrettyä toiseen säiliöalukseen 5. huhtikuuta mennessä. Tämän jälkeen alus hinattiin läheiseen saareen, missä se korjattiin purjehduskuntoon. Aluksen saatto San Diegoon, National Steel and Shipbuilding Companyn kuivatelakalle alkoi 23. kesäkuuta.[8] Alus tarkastettiin telakalla elo-syyskuun vaihteessa. Tarkistuksissa havaittiin, että neljä ensimmäistä keskitankkia oli lähes kokonaan repeytynyt auki. Lisäksi viidennessä tankissa ja oikean kyljen tankeissa oli pahoja vuotokohtia. Vasemman kyljen tankit olivat säilyneet lähes ehjinä.[9]

Lahtea on tutkittu myöhemmin useaan otteeseen, eikä lahden ekosysteemi ollut täysin palautunut vielä 2010-luvun alussakaan.[10] Ympäristövaikutusten lisäksi onnettomuudella oli selvä vaikutus Alaskan talouteen, sillä ammatti- ja urheilukalastus kärsivät öljyvahingoista.[11] Yhdysvalloissa säädettiin onnettomuuden jälkeen Oil Pollution Act -laki, joka tiukensi säiliöaluksia koskevia määräyksiä.[10] Se muun muassa kielsi yksirunkoisten alusten käytön, ja kaikki yksirunkoiset alukset piti olla muutettu kaksirunkoiseksi tai otettu kokonaan pois käytöstä vuoteen 2015 mennessä.[12]

Exxonia vastaan nostettiin vuonna 1994 ryhmäkanne, jonka ensimmäisen oikeudenkäynnin jälkeen yhtiö määrättiin maksamaan viisi miljardia dollaria kantajille. Lisäksi aluksen kapteeni Joseph Hazelwood, jonka alkoholin käyttöä tutkittiin oikeudenkäynnissä, todettiin osasyylliseksi onnettomuuteen.[13] Juttu venyi kuitenkin pitkään, ja vasta korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen Exxon maksoi 507,5 miljoonaan dollariin pudonneen korvaussumman.[14]

Paha onnettomuus oli vienyt tietysti aluksen maineen, ja Exxon antoi sille uudeksi nimeksi Exxon Mediterranean.[8] Samalla alus siirrettiin operoimaan Euroopan satamiin, kun Yhdysvalloissa laki oli kieltänyt yksirunkoiset säiliöalukset.[15] Alus tunnettiin nimellä Exxon Mediterranean vuoteen 1993, jolloin se nimettiin S/R Mediterraneaniksi.[16] Tuolla nimellä alus tunnettiin, kun se esiintyi Kevin Costnerin elokuvassa Waterworld.[15]

Euroopan unionikin kielsi yksirunkoiset alukset vuonna 2002, ja nimellä Mediterranean tunnettu alus siirrettiin Aasiaan.[15] Se otettiin pois palveluksesta syyskuussa 2002.[17] Alus myytiin vuonna 2008 hongkongilaiselle yritykselle, joka teki siitä malminkuljetusaluksen.[16] Aluksen uusi nimi oli Dong Fang Ocean, ja se purjehti Panaman lipun alla. Alus törmäsi vuonna 2010 rahtilaiva Aaliin Keltaisellamerellä. Dong Fang Ocean lävisti törmäyksessä yhden Aalin painolastitankin ja menetti itse ankkurinsa.[15]

Alus, jonka nimi oli vaihtunut Oriental Nicetyksi, myytiin vuonna 2012 intialaiselle Priya Blue Industries -romuttamolle 16 miljoonalla dollarilla. Yritys oli saanut huonoa mainetta vuonna 2006, kun se oli hajottanut Blue Lady -nimisen aluksen, vaikka se oli tiennyt aluksen sisältävän asbestia. Ympäristöaktivistit väittivät, että myös Oriental Nicety sisälsi asbestia ja PCB-yhdisteitä. Heinäkuussa 2012 intialainen oikeusistuin päätti, että alus voidaan purkaa. Se kuljetettiin Intiassa Alangissa sijaitsevalle maailman suurimmalle laivojen romuttamolle. Seuraavassa kuussa arvioitiin, että aluksen hajottamiseen menisi 500-henkiseltä työryhmältä noin neljä kuukautta.[15]

• Leacock, Elspeth: The Exxon Valdez Oil Spill. Washington, D.C.: National Transportation Safety Board, 2005. ISBN 0-8160-5754-0. Google-kirjat (viitattu 30.7.2013). (englanniksi)
• National Transportation Safety Board: Marine accident report grounding of the U.S. tankship Exxon Valdez on Bligh Reef, Prince William Sound near Valdez, Alaska, March 24, 1989. The Board, 1990. Teoksen verkkoversio (viitattu 1.8.2013). (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta M/T Exxon Valdez Wikimedia Commonsissa