M/S Suokki

M/S Suokki on Suomen ensimmäinen yhdistetty auto- ja matkustajamoottorilautta, joka valmistui Suomenlinnan lautaksi keväällä 1952. Se kuljetti vuoteen 2004 asti autoja sekä matkustajia Helsingin Kauppatorin ja Suomenlinnan välillä nimenään Suomenlinna-Sveaborg. Suomenlinnan Liikenne myi lautan Sun Lines -yhtiölle M/S Suomenlinna II:n. Alus sai nimekseen Suokki, mutta jatkaa liikennöintiä edelleen samalla reitillä. Nimen vaihtaminen kuului kaupan ehtoihin.

M/S Suokki
Tyyppi lautta-alus
Nykyinen reitti Kauppatori–Suomenlinna
Lippuvaltio Suomi
Kotipaikka Helsinki
Aiemmat nimet Suomenlinna-Sveaborg
Operaattori HSL
Omistaja Sun Lines Oy
Aiemmat omistajat Suomenlinnan Liikenne
Rakennustelakka Valtion Metallitehtaat, Suomenlinnan telakka, Helsinki
Tilattu 7. syyskuuta 1950
Kölinlasku helmikuu 1951
Vesillelasku 17. heinäkuuta 1951
Status liikenteessä
Tekniset tiedot
Kansien määrä 2
Pituus 35 m
Leveys 9 m
Syväys 3,08 m
Bruttovetoisuus (GT) 236
Nettovetoisuus (NT) 116
Koneteho 2 x 375 kW
Nopeus 10 kn
Matkustajia 396
Miehistö 3
Autokapasiteetti 2
Muuta Toinen laiva samalla reitillä on M/S Suomenlinna II

Alus

M/S Suomenlinna-Sveaborgin kastoi puolustusministeri Emil Skogin puoliso rouva Toini Skog. Suomenlinnan Liikenne Oy tilasi sen Valtion Metallitehtaiden Suomenlinnan telakalta, mutta se valmistui Valmet Oy:n Helsingin telakalta. Lautta oli toinen telakan rakentama kaksipäinen moottorilautta. Ensimmäinen oli kesällä 1949 valmistunut M/S Korkeasaari-Högholmen.

Lautta suunniteltiin jäissäkulkua varten ja se pystyikin kulkemaan satamajäänmurtajan tekemässä uomassa. Ankarina talvina väylällä oli kuitenkin sellaiset jäämassat, ettei lautta päässyt niiden läpi edes satamamurtaja Turson avustamana. Aluksen valmistuessa sitä kuljetti Englannin Manchesterissa valmistettu viisisylinterinen Grossley HRL5 -dieselmoottori, joka tuotti 450 hevosvoiman (331 kilowatin) tehon. Vuonna 1967 alukseen vaihdettiin tanskalaisvalmisteinen 500 hevosvoiman (368 kW) moottori. Lautan molemmissa päissä on yksi KaMeWa-säätölapapotkuri ja hydraulisesti käännettävä peräsin, jotta lauttaa ei tarvitse kääntää reitin päätepisteissä. Vuosina 2004–2005 lauttaa korjattiin ja muun muassa moottori uusittiin.

Lämmitystä varten lautassa oli aluksi puulämmitteinen, myöhemmin öljylämmitteinen, höyrykattila. Tuulilasinpyyhkimet olivat vielä 1960-luvun alussa käsikäyttöiset ja 1970-luvun alussa lautta sai ensimmäisen viestintävälineensä, LA-radiopuhelimen.

Havereita

Lähteet
  • Timo Herranen (2000): Suomenlinnan lauttaliikenteen historia. ISBN 952-91-2257-8
  • Helsingin Sanomat 30.4.1952 s. 7 ja 9
  • Uusi Suomi 30.4.1952 s. 9

Viitteet
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.