M/S Apollo (1970)

M/S Apollo (IMO 7006314) valmistui vuonna 1970 Viking Linen ruotsalaiselle osakasvarustamolle Rederi AB Slitelle. Laivan valmisti rakennusnumerolla 560 saksalainen Meyer Werftin telakka. M/S Apollo oli ensimmäinen yhdeksästä ”Papenburgin sisaruksiksi” kutsutusta aluksesta, joita toimitettiin Viking Linen eri osakasvarustamoille vuosina 1970–1974 kaikkiaan kuusi alusta, sekä lisäksi meksikolaiselle laivanvarustamolle kolme alusta.

M/S Apollo
Tyyppi matkustaja-autolautta
IMO-numero 7006314
Rakennustelakka Meyer Werft, Papenburg, Saksa
Vesillelasku 19. joulukuuta 1969
Luovutettu 2. toukokuuta 1970
Status Romutettu 2021
Tekniset tiedot
Pituus 108,72 m
Leveys 17,25 m
Korkeus 6,00 m
Syväys 4,598 m
Bruttovetoisuus 4238 (Apollo)  brt
Nettovetoisuus 1814 (Apollo)  nrt
Bruttovetoisuus (GT) 4371 (Olau Kent)
Nettovetoisuus (NT) 2125 (Olau Kent)
Jääluokitus 1A
Nopeus 34 km/h
Nopeus 18,5 kn
Hyttejä 222
Matkustajia 1200
Autokapasiteetti 260
Sisaralukset Papenburgin sisaret

Alus

Pitkän uransa aikana alukselle on tehty useita teknisiä ja sisustuksellisia uudistuksia, joten seuraavat tiedot kuvaavat alkuaikojen Apolloa ellei toisin mainita.

Apollon sisätilat suunnitteli sisustusarkkitehti Robert Tillberg, mutta aluksen ulkoisista muodoista vastasi valmistajatelakka. Apollon kullakin kannella oli oma erityistehtävä, mikä oli uutuus 1970-luvun laivanrakennuksessa. Yksi kansi oli varattu hiljaiseksi tilaksi hyttejä varten. Ruokasalit, kahvilat ja salongit sijaitsivat ravintolakannella ja omalla kannellaan olivat myös baari ja tanssisalonki. Matkustajien käytössä oli suurmyymälä (super-market) ja useita pienempiä myyntipisteitä sekä tietenkin sauna. Pikkulapsia varten oli hoitohuone ja vanhemmille lapsille oma leikkitila.

Valmistuessaan Apollossa oli 99 hyttiä, joissa oli vuode 222 matkustajalle. Lentokoneistuimen kaltaisia nojatuoleja oli 102 kappaletta ja istuinpaikkoja kansilla kaikkiaan 840. Kaikkiaan alus sai kuljettaa 1 200 matkustajaa. Henkilöautoja Apollo pystyi ottamaan 260–270 kappaletta tai niiden sijaan 26 yhdistelmäajoneuvoa. Autokannen korkeus oli 4,3 metriä ja pinta-ala 2 500 neliömetriä. Peräportin leveys oli 8 m ja korkeus 4,4 m, keulaportti oli 4 m:n levyinen ja 4,4 m:n korkuinen.

Apollo oli jaettu 13 vedenpitävään osastoon ja paloturvallisuutta paransi sprinklerijärjestelmä. Aluksen keulapaksunnoksen eli bulbin, jonka tilavuus on 75 m3, lasketaan nopeuttavan aluksen kulkua 0,5–0,75 solmua (0,9–1,4 km/h).

Koneisto

Apollossa oli alkujaan kaksi Kölnissä valmistettua 12-sylinteristä Klöckner-Humboldt-Deutz SBV 12 M 350 V-mallista dieselmoottoria, joiden yhteisteho oli 5 884 kW (8 000 hv). Moottorien kierrosnopeus oli 350 kierrosta minuutissa, sylinterien halkaisija 400 mm ja iskun pituus 500 mm.

Vuonna 1982 alusta uudistettiin ja pääkoneiksi tuli kaksi saksalaisen MAN AG -yhtiön valmistamaa 9-sylinteristä dieselmoottoria. Niiden yhteisteho on 6 620 kW (9 000 hv), sylinterien halkaisija 320 mm ja iskun pituus 360 mm.

Valmistuessaan aluksessa oli kolme Deutz-apukonetta, joiden yhteisteho oli 1 765 kW (3 x 800 hv = 2 400 hv). Myös hätädieselaggregaatti oli Deutz-merkkinen. Apollon kaksi KaMeWa-potkuria pyörivät 350 kierrosta minuutissa. Keulassa olevan Jartram-ohjauspotkurin teho oli 474 kW (645 hv) ja peräsinkone oli Tenfjord-merkkinen.

Aluksen vaiheet

Apollo

Aluksen kastoi Apolloksi Sliten hallituksen puheenjohtajan Carl Bertil Myrstenin puoliso Isabella Myrsten. Slite-varustamon omistaman aluksen kotisatama oli Slite ja se liikennöi Ruotsin lipun alla tunnuksenaan SEWD. Alusta käytettiin vuosien 1970–1975 välisenä aikana Viking Linen Naantali–Maarianhamina–Kapellskär- sekä myöhemmin muun muassa Turku–Maarianhamina–Tukholma-reiteillä.

Olau Kent

Keväällä 1976 Apollo myytiin Tanskaan Olau Linelle, jolloin sen kotisatamaksi tuli Ribe ja tunnukseksi OUTW. Alus sai tällöin nimekseen Olau Kent ja se liikennöi Tanskan lipun alla. Se liikennöi Alankomaiden Vlissingenin ja Ison-Britannian Sheernessin välillä.

Gelting Nord

Vuonna 1980 omistajaksi tuli tanskalainen Nordisk Faergefart ja kotisatamaksi Faborg. Tanskan lipun alla liikennöinyt alus sai nimekseen Gelting Nord ja se kuljetti 222 hyttimatkustajaa ja 638 kansimatkustajaa.

Benodet

Vuonna 1984 alus vuokrattiin Brittany Ferriesille ja sai nimekseen Benodet. Sen kotisatamaksi tuli Nassau. Nordisk Faergefartin edelleen omistama alus siirrettiin Bahaman lipun alle, jolloin sen tunnukseksi tuli C6ZJ. Benodet kuljetti 254 hyttimatkustajaa ja 746 kansimatkustajaa. Se liikennöi Plymouthin ja Ranskan Bretagnessa sijaitsevan Roscoffin välillä.

Corbiére

Vuonna 1985 aluksen nimeksi tuli Corbiére. Sen sijaan aluksen omistaja, lippu, kotisatama ja tunnus pysyivät entisinä. Alus palasi uudelleen Suomen liikenteeseen vuonna 1991 Corbiére-nimisenä. Viron alusrekisteriin merkittynä se kulki Helsinki–Tallinna-välillä.

Estonian New Line -varustamon piti aloittaa 2. marraskuuta 1992 liikennöinti Helsingin ja Tallinnan välillä kahdella aluksella. Corbiéren saaman konevian vuoksi varustamon toinen alus, M/S Roslagen, joutui ajamaan Corbiéren vuorot. Corbiéren konevika saatiin korjatuksi Sompasaaressa, mutta kun alusta seuraavana päivänä oltiin siirtämässä Eteläsatamaan, se sai pohjakosketuksen, muttei pahoja vaurioita.

Apollo

Suomen lipun alle laiva siirtyi vuoden 1995 aikana, minkä yhteydessä se myös kastettiin uudelleen alkuperäiselle nimelleen. Helsinki–Tallinna-välillä aluksella liikennöi usea varustamo: Estonian New Line, Tallink ja Eestin Linjat. M/S Apollo myytiin Suomesta Kanadaan 2000, jossa se on liikennöinyt eri omistajilla. 25. helmikuuta 2019 alus törmäsi laituriin Godboutissa, Quebecin provinssissa Kanadassa, jolloin sen keulavisiiriin tuli niin suuri reikä että alus menetti merikelpoisuutensa.[1] Vuonna 2019 uutisoitiin, että alus puretaan sisältä ja upotettaisiin sukelluskohteeksi. [2] Aluksen upotus olisi tullut liian kalliiksi voittoa tavoittamattomalle yhdistykselle, pelkästään laivassa olleen asbestin poistaminen olisi maksanut 1,7 miljoonaa Kanadan dollaria, joka oli yhtä paljon kuin mitä oli varattu koko projektin toteuttamiseen.[3] Alus myytiin romuttamolle yhdellä Kanadan dollarilla, marraskuussa 2020.[4]

Lähteet
  • Helsingin Sanomat, 3.11.1992, s. A6 ja B1.
  • Helsingin Sanomat, 4.11.1992, s. A11.
  • Navigator 1970, , 1. vsk, s. 19.
  • Navigator 1970, , 6. vsk, s. 21 ja 31.
  • Suomen merenkulku 1970, , 2. vsk, s. 42.
  • Suomen merenkulku 1970, , 6. vsk, s. 143.
  • Svensk Sjöfarts Tidning 1970, , 2. vsk, s. 36.
  • Svensk Sjöfarts Tidning 1970, , 16. vsk, s. 15.
  • Svensk Sjöfarts Tidning 1970, , 23. vsk, s. 22-23.
  • Lloyd's Register Of Shipping. Register of Ships.

Aiheesta muualla
Eckerö Line
Nykyiset alukset
Entiset alukset
Viking Line
Nykyiset alukset
Entiset alukset
Tilatut alukset, joita ei koskaan toimitettu
Entiset osakasvarustamot
Muuta

Ville Viking

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.