Möngke-kaani

Möngke-kaani (mong. Мөнх хаан; 1209–1259) oli Mongolivaltakunnan neljäs suurkaani vuosina 1251–1259.[1] Hän oli Toluin poika, Hülegün veli ja Tšingis-kaanin pojanpoika.

Möngke-kaanin vastaanotto. Maalaus vuodelta 1438.

Möngke osallistui Euroopan hyökkäykseen vuosina 1236–1242, Kiovan tuhoamiseen ja tunkeutumiseen Unkariin. Möngke palasi kotiin kesällä 1241, ennen hyökkäyksen päättymistä. Kolmannen suurkaanin Güyükin kuoltua Möngken suku joutui kamppailemaan vallasta toisen sukuhaaran kanssa. Sen johtaja Batu liittoutui Toluin lesken kanssa ja pyrki syrjäyttämään sijaishallitsijattaren, Ögödein lesken Oghul Ghaimishin. Hän yritti järjestää suurkaania valitsevan kurultaikokouksen Siperiassa, mutta asiaa vastustettiin, koska kokous ei ollut Mongolian maaperällä. Batu ei piitannut kritiikistä, jolloin hänen veljensä Berke kokosi Mongoliaan kurultain, joka valitsi Möngken suurkaaniksi 1251.

Kaanina Möngke näytti suhtautuvan vakavammin maailmanvalloitustehtävään kuin Güyük. Hän keskittyi enemmän Kiinan valtaamiseen ja valtasi Yunnanin 1254 sekä tunkeutui Indokiinaan, mikä mahdollisti mongolihyökkäyksen pohjoisesta, lännestä ja etelästä. Hän valloitti monia pohjoisen Kiinan linnoitettuja kaupunkeja. Hän lähetti myös veljensä Hülegün Lähi-itään, jossa tämä hävitti Bagdadin aiheuttaen islamin kulta-ajan päättymisen ja laajensi valtakunnan Egyptin rajoille. Euroopan valloitus jäi väliin näiden kahden ensisijaisen hyökkäyksen vuoksi.

Flaamilaisen fransiskaanimunkin Vilhelm Rubruk huomattava matkakertomus Itinerarium, joka kertoo hänen matkastaan Mongoliaan, sijoittuu suurkaani Möngken aikaan.[2]

Möngke kuoli mahdollisesti tykinammukseen Chongqingin edustalla.