Mílos
Mílos (kreik. Μήλος), antiikin Melos (m.kreik. Μῆλος, Mēlos), on Kreikan saari, joka kuuluu Kykladien saariryhmään. Saaren pinta-ala on 150,6 neliökilometriä ja asukasluku 4 977 (vuonna 2011). Hallinnollisesti Mílos kuuluu Míloksen kuntaan, Míloksen alueyksikköön ja Etelä-Egean saarten alueeseen. Saaren pääkylä on Pláka.[1]
Maantiede
Mílos sijaitsee Välimereen kuuluvassa Egeanmeressä noin 120 kilometriä itään Lakonian rannikosta. Se on Kykladien lounaisin saari. Sen lähimmät suuremmat saaret ovat Kímolos ja Polýaigos koillispuolella ja Antímilos luoteispuolella.
Saaren pinta-ala on noin 160 neliökilometriä, josta suurin osa on mäkistä maastoa. Korkein kukkula on Profítis Ilías (751 metriä) saaren länsiosassa. Kuten muutkin Kykladit, saari on tuliperäinen, mikä näkyy maastossa laavakivien yleisyytenä. Se näkyy myös saaren muodossa: siihen tunkeutuu luoteesta lahti, joka muodostaa luonnonsataman, jakaen saaren kahteen suurin piirtein yhtä suureen osaan. Saaren tulivuori on edelleen jossain määrin aktiivinen, ja saaren itäosassa onkin kuumia rikkilähteitä.
Hallinto, kaupungit ja kylät
- Pääartikkeli: Míloksen kunta
Mílos kuuluu hallinnollisesti Míloksen kuntaan, johon kuuluu myös pienempiä lähisaaria, kuten Antímilos.[1]
Saaren suurimmat asutukset ovat pääsatama Adámantas (Adámas, 1 347 asukasta), Triovasálos (838), pääkylä Pláka eli Míloksen kylä (749), Péran Triovasálos (649), Trypití (540) ja Apollónia (Pollónia, 272).[1] (Katso myös: Luettelo Míloksen kunnan kylistä.)
Historia
Esihistoria ja antiikki
- Pääartikkeli: Antiikin Melos
Míloksen sijainti Kreikan mannermaan ja Kreetan välissä sekä sen laavalasivarannot tekivät saaresta tärkeän keskuksen pronssikaudella. Fylakopísta saaren koillisrannikolta on löydetty osa kaupungin muuria sekä minolainen palatsi, jossa on tärkeitä seinämaalauksia. Myös ruukkuja on löytynyt paljon. Historiallisella ajalla saaren asuttivat Lakoniasta tulleet doorilaiset. Vanhalla ajalla siellä sijaitsi Meloksen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis). Saarelta on löydetty useita tunnetuiksi tulleita antiikin ajan taideteoksia, ehkä tärkeimpänä niin kutsuttu Milon Venus eli Meloksen Afrodite.
Saarelta lähetettiin laivoja Salamiin taisteluun, vaikka Mílos ei ottanutkaan osaa Deloksen meriliittoon ja pyrki pysymään puolueettomana peloponnesolaissodassa. Vuonna 415 eaa. ateenalaiset valtasivat saaren ja surmasivat kaikki asekuntoiset saarelaiset. Naiset ja lapset ateenalaiset myivät orjuuteen tuoden tilalle 500 ateenalaista uudisasukkaiksi. Tapahtumista kertoo Thukydides tunnetussa Melos-dialogissaan, joka on osa hänen teostaan Peloponnesolaissota. Thukydides kuvaa, miten Ateenan valtio hylkäsi ne ihanteet, jotka sillä oli ollut sodan alkaessa, ja alkoi tavoitella vain omaa etuaan. Sodan loppupuolella spartalaiset asuttivat saaren jälleen lakonialaisilla, mutta se ei koskaan saavuttanut aiempaa vaurauttaan. Kristillisen ajan alkaessa Míloksella oli paljon juutalaisia, ja kristinusko levisi saarelle varhain.
Myöhempi historia
Latinalaisen keisarikunnan aikana saari oli osa Náxoksen herttuakuntaa. Saaren väkiluku, joka oli antiikin aikana luultavasti ollut hyvinkin korkea, laski koko 1900-luvun. Vuonna 2001 saaren väkiluku oli vain 4 771.
Nähtävyydet
Míloksen nähtävyyksiin kuuluvat muun muassa Míloksen arkeologinen museo; antiikin aikaiset kaupungin rauniot sekä niiden lähellä sijaitsevat Míloksen varhaiskristilliset katakombit, jotka ovat Kreikan varhaisin tunnettu kristillinen kohde; Fylakopín pronssikautisen kaupungin jäänteet; sekä Míloksen kaivosmuseo. Míloksen rannikolla on kalliomuodostelmia ja luolia, joille pääsee turistiveneillä.[2]
Talous ja liikenne
Mílokselta kaivetaan ja myydään ympäri maailman perliittiä ja kaoliinia. Aiemmin saarelta kaivettiin myös rikkiä ja kipsiä. Antiikin aikana Míloksen aluna oli tunnettua. Saarella kasvaa appelsiinia, sypressejä sekä katajaa. Puuvillaa ja ohraa viljellään. Saari on kuitenkin suhteellisen kuiva.
Saaren pääsatama on Adámantas. Sieltä on yhteys muun muassa Pireukseen sekä lähisaarille. Míloksen lentoasema, josta on lentoja Ateenaan, sijaitsee saaren keskiosissa noin viisi kilometriä Adámantaksesta ja noin kahdeksan kilometriä Plákasta.
Lähteet
- Απογραφή Πληθυσμού - Κατοικιών 2011. Väestönlaskennan tulokset (XLS) 2011. The Hellenic Statistical Authority (Kreikan tilastokeskus ELSTAT). Arkistoitu 25.12.2013. Viitattu 1.9.2014. (kreikaksi)
- ”Milos”, Greek Island Hopping 2008, s. 271–279. Thomas Cook Publishing, 2008. ISBN 978-1-84157-839-2.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mílos Wikimedia Commonsissa
