Míloksen katakombit

Katakombien sisäänkäynti (rinteessä).

Yksi haudoista.

Katakombit olivat Meloksen eli nykyisen Míloksen varhaiskristittyjen rakentamia. Niiden kaivaminen alkoi ensimmäisen vuosisadan lopulla ja niitä kaivettiin ja käytettiin hautapaikkana kristittyjen vainojen ajan lopulle vuoteen 313 jaa. saakka ja vielä tämän jälkeenkin noin 400-luvulle saakka. Katakombien rakentamisessa nähtiin vaivaa, koska usko ruumiilliseen ylösnousemukseen oli varhaiskristittyjen keskuudessa vahva. Haudat nähtiin ruumiiden väliaikaisena säilytyspaikkana. Katakombit olivat paitsi hautapaikka myös saaren kristittyjen varhaisimpia kokoontumispaikkoja vainojen aikana, ja niissä toimitettiin jumalanpalveluksia. Katakombit osoittavat, että kristinusko levisi saarelle hyvin varhain.[2][3] Monien kristityiksi kääntyneiden uskotaan olleen alun perin juutalaisia, sillä saarella oli suuri juutalaisyhteisö.[1]

Katakombit löydettiin vuonna 1840. Löytäjät olivat saarelta antiikkiesineitä luvattomasti etsineitä antiikkikauppiaita. Vuodesta 1843 lähtien katakombeja ovat tutkineet arkeologit, aluksi Ludwig Rossin johdolla.[1][2][3] Katakombit ovat Kreikan varhaisin tunnettu kristillinen kohde.[4] Ne ovat maailman laajimpia tunnettuja varhaiskristillisiä hautoja, ja mahdollisesti jopa Rooman katakombeja vanhempia. Katakombit ovat Míloksen merkittävimpiä arkeologisia löytöjä ja kuuluvat myös saaren suosituimpiin turistikohteisiin.[1][2][3]

Katakombit koostuvat kolmesta erillisestä katakombikaivannosta (A, B ja C) sekä niille johtavista ja niitä yhdistävistä käytävistä. Ne on kaivettu saaren huokoiseen tuliperäiseen kiviainekseen. Käytävien leveys vaihtelee yhden ja viiden metrin välillä ja korkeus 1,6 ja 2,5 metrin välillä. Käytävien yhteispituus on noin 185 metriä. Vainajat on ollut haudattu erillisiin kaarikattoisiin hautakammioihin (arkosolia) käytävien reunoilla. Niihin on yleensä haudattu useampi kuin yksi henki, arviolta noin 5–7 vainajaa kuhunkin. Yhteensä vainajia arvioidaan olleen tuhansia, eri arvioissa 2 000–8 000. Nykyaikaan hautakammioita on säilynyt 126 kappaletta. Jokaisessa hautakammiossa on ollut öljylamppu. Kammiot on ollut koristeltu sinisellä ja punaisella maalauksella, mutta tästä on vain vähän jäänteitä. Osassa haudoista on ollut piirtokirjoituksia. Monet haudoista oli merkitty kirjaimilla Α (alfa) ja Ω (omega).[2][3][4]

Piirtokirjoitus yhdessä haudoista.

Katakombeja on muutettu 1900-luvulla turismin käyttöön avaamalla keskimmäiseen katakombiin B uusi sisäänkäynti sekä yhdistämällä kolme alun perin erillistä katakombikaivantoa toisiinsa. Nykyisin turisteilla on pääsy vain katakombiin B sekä osaan katakombista A. Katakombissa B on katakombien ainoa kaksikerroksinen hautakammio sekä yksi merkittävällä piirtokirjoituksella varustettu hautakammio. Katakombin keskellä on kivi, jonka alle oli haudattu yksi Meloksen ensimmäisiä piispoja ja/tai ensimmäisiä marttyyrinä kuolleita. Varhaiskristityt käyttivät kiveä alttarina.[2][3]

On mahdollista, että kokonaisuuteen kuuluu vielä toistaiseksi tuntemattomia katakombikaivantoja.[3]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Míloksen katakombit Wikimedia Commonsissa

• The Catacombs of Milos - Katakombien verkkosivut (englanniksi)