Mäyräkoira

Mäyräkoiralle ominaista on sen jalkojen lyhyys. Tämä johtuu mutaatiosta, jonka takia mäyräkoirien pitkien putkiluiden kasvu pysähtyy sikiökaudella. Mäyräkoira on pitkänomainen, lihaksikas, ryhdikäs ja ylväs. Vaikka mäyräkoiran raajat ovat lyhyet, se on hyvin liikkuva ja ketterä. Mäyräkoiran pää on pitkänomainen, hieman kirsua kohden kapeneva. Kulmakaaret ovat erottuvat. Kuono-osa on pitkä. Mäyräkoiralla on 42 hammasta, joista kulmahampaat ovat voimakkaat ja lomittain. Silmät ovat soikeat ja melko kaukana toisistaan. Silmien väri on tummanpunaruskeasta mustanruskeaan. Korvat ovat riippuvat ja kärjestä hieman pyöreät. Korvien kärjet ovat poskenmyötäiset. Mäyräkoiran maavara on noin kolmannes säkäkorkeudesta. Säkäkorkeuden suhde ruumiin pituuteen on 1:1,7–1,8. Rintakehä erottuu selkeästi. Raajat ovat suorat ja lihaksikkaat. Nahka on tiiviisti kehonmyötäinen.[5][6]

Mäyräkoirat jaetaan kolmeen ryhmään sekä karvalaadun että koon perusteella. Karvalaadut ovat karkea-, pitkä- ja lyhytkarvainen. Lyhytkarvaista kutsutaan joskus myös sileäkarvaiseksi. Koon perusteella mäyräkoirat jaetaan normaalikokoisiin, joiden rinnanympärys on yli 35 cm, kääpiomäyräkoiriin (30–35 cm) ja kaniinimäyräkoiriin (alle 30 cm). Normaalikokoiset mäyräkoirat painavat noin yhdeksän kilogrammaa. Rinnanympärys pitää mitata ennen 15 kuukauden ikää. Britanniassa ja Yhdysvalloissa mäyräkoirat jaetaan koon perusteella kahteen ryhmään massan mukaan: normaalikokoinen painaa 9–12 kg ja pienoismäyräkoira 4,5–5 kg.[7][6]

Lyhytkarvaisen mäyräkoiran peitinkarva on lyhyttä, tiheää, tiivistä ja kovaa. Kehossa ei ole karvattomia kohtia: myös häntä on kauttaaltaan karvan peittämä. Lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla on kolme väriluokkaa:[6]

• Ensimmäinen on yksiväriset. Yksivärinen voi olla punainen, punakeltainen tai keltainen mustin päistärkarvoin. Valkoinen väri ei ole toivottu, mutta valkoiset täplät ovat sallittuja. Kirsu ja kynnet ovat mustia tai punertavanruskeita.
• Kaksiväriset lyhytkarvaiset mäyräkoirat ovat syvänmustia tai ruskeita keltaisin tai ruskein merkein. Valkoinen väri ei ole kaksivärisilläkään toivottu. Mustassa värissä pitää olla ruskeita merkkejä. Kirsu ja kynnet ovat pohjavärin väriset.
• Kolmas on juovikkaat ja laikulliset, joilla pohjaväri on musta, punainen tai harmaa. Tällöin koiralla on epäsäännöllisiä keltaisia ja harmaita merkkejä. Kirsu ja kynnet ovat kuin yksi- ja kaksivärisillä. Korvat eivät saa olla karvattomia.

Karkeakarvaisen mäyräkoiran karva on rungonmyötäinen ja sen alla on aluskarva. Koiralla on selkeä parta ja tuuheat kulmakarvat. Väri on tavallisesti vaalea tai riistanvärinen. Lisäksi sallitaan kulonkeltainen ja lyhytkarvaisen mäyräkoiran värit. Karva ei saa olla pehmeää.[6]

Pitkäkarvaisella mäyräkoiralla on sileä, kiiltävä, rungonmyötäinen karva. Päällyskarvan alla on aluskarvaa. Korvakarvat ylettyvät korvien yli. Karva on pidempää kaulassa ja rungon alapuolella. Karva ei saa olla samanpituista koko kehossa. Värit ovat samat kuin lyhytkarvaisilla mäyräkoirilla. Erityisesti Yhdysvalloissa mäyräkoirilla tavataan paljon erilaisia värimuunnoksia.[6][8]

Suosituin muunnos Suomessa on karkeakarvainen normaalikokoinen mäyräkoira, joita on Suomessa rekisteröity vuoden 2020 alkuun mennessä 23 565 yksilöä.[9] Vuonna 2019 karkeakarvainen normaalikokoinen mäyräkoira oli Suomen 10. suosituin rotu.[10]

Mäyräkoiran vakavia virheitä ovat liian korkearaajainen tai maataviistävä rakenne, jotkin virheet hampaissa, herasilmät, teräväkärkiset, liian laskostuneet korvat, riippuva runko, notko- tai köyryselkä, lantio korkeammalla kuin säkä, pihtikinttuisuus, länkisäärisyys, heikosti kulmautuneet raajat, huono liikkuvuus tai väärään suuntaan osoittavat käpälät. Hylkääviä virheitä on muun muassa väärä purenta, usean hampaan puuttuminen, sisäänpainunut rintakehä, häntäviat, löysät lavat sekä eteenpäin taittuvat ranteet.[6]

• 
  Lyhytkarvainen mäyräkoira
• 
  Pitkäkarvainen mäyräkoira
• 
  Karkeakarvainen mäyräkoira

Mäyräkoirat ovat keskimäärin ystävällisiä, leikkisiä ja tasapainoisia. Ne ovat itsepäisiä eivätkä luovu saavutetuista eduista. Ne ovat intohimoisia, kestäviä ja ketteriä metsästyskoiria. Metsästyskoirat eivät saa jäädä pelkäämään mahdollista epäonnistumista. Mäyräkoiran hajuaisti on hyvin kehittynyt.

Mäyräkoiran hylkääviä virheitä on muun muassa vihaisuus, liiallinen aggressiivisuus ja liiallinen arkuus. Se ei saa pelätä kovia ääniä. Mäyräkoira voi olla hyvin puolustava omistajaansa kohtaan. Mäyräkoira on sopivassa kodissa rauhallinen ja mukava perhekoira. Erityisesti pienoismäyräkoirat ovat monesti seurakoiria. Mäyräkoira on lapsiystävällinen rotu, joka vaatii paljon liikuntaa, mielellään metsäisessä maastossa. Mäyräkoira voi olla joskus tottelematon johtuen sen käyttötarkoituksesta toimia itsenäisesti luolissa.[6][11][12]

Lyhytraajaisia koiria on ollut jo 6 000 vuotta sitten muun muassa Perun, Meksikon ja Egyptin alueella. Näiden epäillään olevan vinttikoirien lyhytraajaisia muotoja. Hieman ajanlaskumme alun jälkeen nykyisen Etelä-Saksan ja Italian alueella esiintyi koiria, jotka muistuttivat paljon nykyisiä mäyräkoiria. Näiden epäillään syntyneen ajokoirien mutaatioista. Ajokoiria pidetäänkin mäyräkoirien esi-isinä.[13]

Mäyräkoiria on käytetty ainakin 1500-luvulla maan alla tapahtuvassa metsästyksessä. 1600- ja 1700-luvuilla Keski-Saksassa jalostettiin ruskeakeltaisia ja mustapunaisia pitkäkarvaisia mäyräkoiria. Karkeakarvainen mäyräkoira jalostettiin 1800-luvulla risteyttämällä lyhytkarvainen mäyräkoira ja dandiedinmontinterrieri. Myös muita rotuja, kuten snautsereita ja muita terriereitä on käytetty karkeakarvaisten mäyräkoirien jalostuksessa. Tällöin myös syntyi karkeakarvaiselle mäyräkoiralle tyypillinen riistanväri. Karkeakarvaisten mäyräkoirien ongelma oli muun muassa jäykät ranteet ja raajojen niukat kulmat. 1900-luvun alussa karkeakarvaista mäyräkoiraa alettiin risteyttää takaisin lyhytkarvaiseen mäyräkoiraan, jotta anatomisia ongelmia saatiin vähennettyä. Lyhytkarvaisten tyypilliset virheet, kuten köyry selkä ja käyrät eturaajat, jalostettiin 1800- ja 1900-lukujen taitteessa pois. 1900-luvun alussa jalostettiin myös pitkäkarvaista mäyräkoiraa, jotta sen koko olisi saatu pienennyttyä: vielä 1900-luvun alussa 15 kilogrammaa painava yksilö oli tavallinen.[13]

Mäyräkoiran ensimmäinen lajikuvaus tehtiin vuonna 1879, ja seuraavana vuonna mäyräkoirat osallistuivat koiranäyttelyihin. Berliinin mäyräkoiraklubi, Saksan ensimmäinen mäyräkoirajärjestö, perustettiin 1880. 1904 perustettiin ensimmäinen kaniinimäyräkoirakerho, jonka tarkoituksena oli jalostaa pienikokoisia mäyräkoiria kaniinin metsästykseen. Kaniinimäyräkoiria jalostettiin risteyttämällä mäyräkoiria ja pinsereitä. Ongelmaksi muodostui pinserimäiset päät ja korkeat raajat. Ongelma korjattiin takaisinristeytyksillä: myöhemmin jalostus tehtiin mäyräkoirista koon perusteella. Jalostamisen yhteydessä syntyi kuitenkin kaniinimäyräkoiria suurempia mutta normaalikokoisia pienempiä yksilöitä, jolloin syntyi kääpiömäyräkoirien kokoryhmä.[14]

Suomeen ensimmäiset mäyräkoirat tulivat 1800-luvun lopussa. Koirat olivat lähinnä lyhytkarvaisia, mutta myös joitakin karkeakarvaisia yksilöitä tuotiin Suomeen. Mäyräkoiraharrastus kuitenkin laantui Suomessa, kunnes 1920-luvulla tuotiin Ruotsista koiria, jotka muodostavat vanhimmat kannat nykypäivän mäyräkoirillemme. Sotien jälkeen mäyräkoirakasvatus yleistyi Suomessa. Suomen Mäyräkoiraliitto perustettiin vuonna 1947. Pitkäkarvaisia pienoismäyräkoiria alettiin tuoda 1950-luvulla ja lyhyt- ja karkeakarvaisia pienoismäyräkoiria 1970-luvulla.[15][16]

Mäyräkoira. Piirros vuodelta 1927.

Mäyräkoira on kehitetty metsästämään sekä maan alla että päällä. Mäyräkoira on hyvin monipuolinen metsästyskoira. Lyhyiden raajojen ansiosta se menee helposti luoliin ja rakennusten alle. Sitä voidaan käyttää myös jäljestykseen, mutta sen jäljestys on hidasta ja toiminta-alue melko suppea. Mäyräkoira on kuitenkin hyvin lihaksikas, joten se jaksaa ajaa saalista useita tunteja. Tavallisia pienpetoja luolametsästyksessä ovat supikoira, mäyrä ja kettu. Sitä käytetään kauriiden ja jänisten sekä kaikkien haavoittuneiden riistaeläinten ajamisessa. Sitä voidaan käyttää myös karkottavana rotuna muun muassa villisikojen metsästyksessä.[17]

Mäyräkoiraa voi käyttää myös koiranäyttelyissä ja erilaisissa kokeissa. Mäyräkoira soveltuu muun muassa tottelevaisuuskokeeseen ja agilityyn. Metsästystä varten mäyräkoiralle on paljon erilaisia kokeita. Esimerkkejä ovat luolakoirien taipumus- ja metsästyskoe, ajokokeet, jäljestämiskokeet.[18][19]

Mäyräkoiralle jalostettu ruston kasvuhäiriö eli matalajalkaisuus altistaa sen selkärangan välilevytyrälle eli mäyräkoirahalvaukselle. Välilevytyrää sairastaa noin joka viides mäyräkoira eli 19 % koirista. Välilevytyrässä välilevymassa purkaantuu selkäydinkanavaan aiheuttaen selkäytimeen painevaurioita. Oireena on voimakas selkäkipu, muut kipukohtaukset, takajalkojen heikentyneestä asento-tuntoaistista johtuvat asentovirheet tai takaraajojen halvaantuminen. Kipu voi näkyä haluttomuutena portaissa liikkumiseen tai hyppimiseen, selkä köyryssä seisomisena tai valittamisena syliin otettaessa. Välilevytyrää hoidetaan lievissä tapauksissa levolla ja vakavissa leikkauksella.[20]

Muita yleisiä perinnöllisiä sairauksia ovat polvilumpion sijoiltaanmeno (patellaluksaatio), epilepsia, verkkokalvon kasvuhäiriö, harmaakaihi, idiopaattinen keratiitti, ylimääräiset karvat silmäluomien sisällä ja sarveiskalvon ihosaarekkeet.[21][22]

• Funny, japanilainen maailman vanhin elossa oleva koira (syntynyt vuonna 1999)[23]

• Markku Lampero: Mäyräkoira. Helsinki: Kirjake Oy, 1986. ISBN 951-9387-47-1.
• Helena Koskentalo: Mäyräkoira - Koiramaailman pikkujättiläinen. Tallinna: Pakett, 2009. ISBN 978-952-5398-25-0.