Märkätaipale

Sävijoen laakson asutuskeskittymän maisemaa Suodenniemellä.

Märkätaipaleen alueella on ollut useita kivikautisia asuinpaikkoja, minkä lisäksi sieltä on tehty paljon irtoesinelöytöjä. Asuinpaikoista keskeisin on ns. Sävijoen laakson asutuskeskittymä, joista parhaiten tunnetaan Kukkula-niminen asuinpaikkojen ryhmä.[1] Itämeren Anculysjärvi-vaiheen aja lopussa noin 7000 eaa. Märkätaipaleen alueella oli pitkä ja matala lahti, joka lukuisine lahtineen ja salmineen tarjosi hyvät edellytykset pyyntielinkeinojen harjoittamiselle ja asuinpaikkojen rakentamiselle.[2][3]

Märkätaipaleen kylä syntyi naapurinsa Leppälammin tavoin varhaiskeskiajalla eli viimeistään 1200-luvulla. Kyläkeskus sijaitsi nykyisen Taipaleen kyläkeskuksen kohdalla Taipaleenjoen ja Sävijoen yhtymäkohdan luona. Molemmat virrat olivat aikanaan tärkeitä liikenneväyliä, ja Taipaleenjoki oli osa Rautavedeltä Suodenniemen alueen kautta Pohjanlahdelle johtavan eräreitin pohjoista haaraa.[4][5]

Suodenniemen muiden keskiajalla syntyneiden kylien tapaan Märkätaipale syntyi etenkin karkkulaisten vanhoille erämaille ja pysyvän asutuksen ulommalle rajalle tällä suunnalla. Kylän alue kasvoi hyvin laajaksi, ja sen pohjoinen erävaltaus ulottui aina vedenjakajaa pitkin kulkeneelle Hämeenkyrön ja vanhan Sastamalan rajalle saakka eli nykyisten Sastamalan ja Hämeenkyrön ja Sastamalan ja Ikaalisten väliselle rajalle.[6][7]

Märkätaipaleen ja Leppälammin kylän välinen raja vahvistettiin Ylä-Sastamalan syyskäräjillä 7.11.1535. Rajapisteiksi päätettiin Kåtajoensu, Kåtajoenpolwi, Kåiwunen pehko, Pirtinkiuvas ja Tårisevanhånga –nimiset paikat.[8]

Märkätaipale oli yksinäistalo vuoteen 1553, jolloin se jakaantui kolmeksi taloksi, jotka olivat Isotalo, Turppa ja Prusi. Ensimmäiset merkinnät Mustapään talosta ovat vuodelta 1566 ja Sävijärven rantaan syntynyt Isosävin talo näkyy puolestaan asiakirjoissa vuodesta 1584 lähtien.[9][10][11][12]

Vuoden 1571 hopeaveroluettelon perusteella Märkätaipale oli tuohon aikaan varsin vauras kylä Suodenniemen yhdeksän kylän joukossa. Mustapäätä lukuun ottamatta jokaisella talolla oli keskimäärin yli kymmenpäinen karja.[13]

Märkätaipaleen kyläkeskuksen halki virranneeseen Taipaleenjokeen rakennettiin kaksi myllyä jo 1640-luvulle mennessä, koska ne näkyvät Jonas Strengin vuonna 1644 piirtämässä Märkätaipaleen maakirjakartassa.[14]

Isonjaon aikana 1700-luvun lopussa Isotalon ja Prusin talot siirrettiin Taipaleenjoen toiselle puolelle Turpan jäädessä entiselle paikalleen vanhan kyläkeskuksen reunalle. Isonjaon seurauksena erotetulle liikamaalle perustettiin Kotajoen ja Joensuun eli Majamaan uudistilat vuonna 1805.[15]

Sävijärven rannalle perustetusta Isosävistä lohkottiin Vähäsävin tila jo 1600-luvulla. Isojaossa Isosävin laajoille liikamaille perustettiin Mustajärven talo vuonna 1779, Yli- ja Alakalhunmaa 1785 sekä Ristijoen ja Näätäkosken tilat vuonna 1805. Vuosikymmentä myöhemmin muodostettiin vielä Riihimaan, Kalliokosken ja Korkeakosken tilat. Vähäsävin maista oli erotettu Perttalan tila vuonna 1801.[16]

Märkätaipaleen kylän loppuvaiheessa se koostui alla olevassa taulukossa olevista taloista. Taulukkoon on merkitty myös se, mihin kylään kukin talo kuului Märkätaipaleen hajoamisen jälkeen sekä mikä kunkin talon uusi rekisterinumero uudessa kylässä oli.[17][18]