Mäkelän taistelu

Punaiset olivat käytännössä jo hävinneet sodan, ja Mäkelän taistelua onkin pidetty turhana yhteenottona. Valkoiset olivat vallanneet Tampereen 6. huhtikuuta, ja näin ollen valkoisilla oli läpimurto koko Hämeen rintaman leveydeltä. Saksalaiset olivat nousseet maihin Loviisassa 3 000 miehen ja Hangossa 10 000 miehen voimin ja vallanneet Helsingin ja eteläisen Uudenmaan. Riihimäki oli vallattu 22. huhtikuuta ja Hämeenlinna 26. huhtikuuta ja näin motitettu Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa olevat punaiset.

Karjalan rintamalla valkoiset olivat saaneet täydellisen läpimurron ja tuhonneet punaiset käytännössä kokonaisuudessaan. Valkoiset olivat vallanneet Joutsenon ja Savitaipaleen taistelujen seurauksena Savitaipaleen ja Lappeenrannan. 23. huhtikuuta Karjalan rintamalla aloittivat suurhyökkäyksen ja katkaisivat Viipuri–Pietari-radan Raivolassa, ja Viipuri motitettiin. Viipuri piiritettiin kokonaisuudessaan 24. huhtikuuta mennessä. Viipuri vallattiin kokonaisuudessaan Mäkelän taistelua seuraavana päivänä 29. huhtikuuta. Viipurissa antautui 5 000 punakaartilaista. Punaiset yrittivät murtautua ulos myös Viipurin motista Naulasaaren taistelussa samana päivänä kuin Mäkelän taistelu käytiin. Seuraavana aamuna kuitenkin 6 000 punakaartilaista antautui. Raudussa suomalaiset olivat tuhonneet venäläisten joukot kokonaisuudessaan jo 5. huhtikuuta mennessä, mikä vakiinnutti rintaman Pietarin suuntaan.

Savon rintaman osalta taas oli käynnissä Lahden taistelu, johon suomalaiset tulivat pohjoisesta ja saksalaiset etelästä sekä idästä. Lahti vallattiin kokonaisuudessaan 20. huhtikuuta mennessä. Lahden ja Hämeenlinnan väliin oli jäänyt mottiin kymmeniä tuhansia punaisia, jotka yrityksistä huolimatta eivät päässeet murtautumaan motista. Kolme päivää Mäkelän taistelun jälkeen 22 000 punaista antautui Lahdessa. Osasto Brandenstein oli lisäksi Lahti–Kouvola-rautatien tuntumassa. Savon radan osalta punaiset alkoivat vetäytyä 26. huhtikuuta Mouhun tasalta kohti etelää niin rautatietä kuin sen molemmin puolin kulkevia maanteitä pitkin. Ennen Mäkelän taistelua valkoiset ottivat yhteen punaisten kanssa Huhdasjärvellä 27. huhtikuuta. Valkoiset myös valmistautuivat Mäkelän taistelun jälkeisenä päivänä käytyyn Tuohikotin taisteluun.

Mäkelän kylä sijaitsee Niskalajärven ja Vuohijärven välisellä 10 kilometriä pitkällä ja 1-2,5 kilometriä leveällä Siikaniemellä. Mäkelän kylän kohdalla niemi on 1,2 kilometriä leveä. Niemeä pitkin kulkee Huhdasjärven ja Vuohijärven välinen maantie, joka risteää Yliseen Viipurintiehen. Tietä pitkin pääsi myös Kouvolaan.

Jo Venäjän armeija näki alueen strategisen merkityksen niin Savon radan sivustan kuin myös Helsinki-Pietari-radan sekä länsi-itä suuntaisten maanteiden suojana. Siikaniemen poikki rakennettiinkin Pietarin toinen puolustuslinja, ja se sijaitsee kolme kilometriä Mäkelän kylästä etelään. Punaiset eivät kuitenkaan käyttäneet näitä linnoitteita taistelussa vaan rakensivat omansa Mäkelän kylän pohjois- ja koillispuolelle.

Punaisten komentaja, armeijan koulutuksen käynyt Aleksei Osipov asetti konekiväärit ampumaan ristikkäin. Toisin kuin tavallisesti ne asetettiin kohtisuoraan rintamalinjan mukaan. Maantien itäpuolella olevalle kukkulalle asetettiin konekivääri ampumaan varsinaisen rintamalinjan eteen. Konekiväärin sivusta oli suojattu kiväärimiehillä. Toinen konekivääri oli sijoitettuna Santalan tilan navettaan, mistä se suojasi mäellä olevan konekiväärin edessä olevaa mäestä johtuvaa katvetta. Mäen päällä kiväärimiehillä oli kaivettu poterot, kun taas maantien molemmin puolin tehtiin venäläiseen tyyliin kivistä latomalla maanpäälliset ampuma-asemat. Osipov myös evakuoi alueen siviiliväestön Vuohijärvelle ennen taistelua, mikä oli varsin poikkeuksellista Suomen sisällissodassa.

Jääkäriluutnantti Lauri Gulinin johdolla suomalaiset yrittivät hyökätä saksalaisin opein suoraan kohti vihollisen asemia. Tämä oli varsinkin Savon rintamalla poikkeuksellista, missä sotatoimet olivat valkoisten osalta olleet lähinnä maanteiden ja Savon radan suojausta sekä jatkuvia sissi-iskuja rintamalinjan taakse punaisten selustaan. Jäiden ja lumien sulaessa nopeat sissi-iskut eivät kuitenkaan olleet enää mahdollisia. Valkoiset kärsivät päivän aikana 37 miehen miestappiot, ja 50 haavoittui heidän yritettyä hyökätä punaisten linnoitettuja asemia vastaan. Punaiset menettivät vain kaksi miestä koko päivän kestäneessä taistelussa.

Kovat tappiot kärsineet valkoiset vetäytyivät illalla lepäämään Huhdasjärvelle. 29. huhtikuun aamuna valkoiset lähtivät uuteen yritykseen, mutta punaiset olivat jo yön aikana vetäytyneet Siikakosken suuntaan.

Wesalan, Mäkelän ja Haapalahden suojeluskunnat sekä Jaalan Lotat pystyttivät 22. helmikuuta 1920 alueelle muistomerkin. Se paljastettiin Mäkelän taistelun vuosipäivänä 28. huhtikuuta 1920. Alkuaikoina muistomerkki oli aidattu ja siellä pidettiin isänmaallisia hengennostatusjuhlia. Alue luovutettiin myöhemmin Jaalan suojeluskunnan hoidettavaksi.

Muistomerkki sijaitsee erikseen lohkotulla alueella, mutta jäljellä olevat kiviset ampumapesäkkeet ovat yksityismetsässä.

Ampumapesäkkeet on inventoitu Museoviraston ylläpitämään muinaisjäännerekisteriin, ja niillä on kiinteän muinaisjäänteen status. Siksi metsänhoito ei saa vahingoittaa muinaisjäännettä ja sen rakenteita.