Lyypekki
Lyypekki (saks. Lübeck) on kaupunki Saksassa Itämeren rannalla. Kaupungin asukasluku oli 216 712 vuoden 2016 lopussa[1]. Keskusta sijaitsee Travejoen varrella 15 km Itämerestä. Jokien ja kanavien ympäröimä vanhakaupunki edustaa Saksan keskiaikaista tiiligotiikkaa parhaimmillaan. Huomattavimmat rakennukset ovat täysgoottisia.
Lyypekki (Lübeck) |
|
---|---|
lippu |
vaakuna |
Lyypekki |
|
Koordinaatit: |
|
Valtio | Saksa |
Osavaltio | Schleswig-Holstein |
Perustettu | 1143 |
Hallinto | |
– Pormestari | Jan Lindenau (SPD) |
Pinta-ala | |
– Kokonaispinta-ala | 214,14 km² |
Väkiluku (31.12.2016[1]) | 216 712 |
Historia
Lyypekin juuret ja nimen alkuperä juontuvat Liubice-nimiseen vendiläiseen linnoitukseen. Saksalainen Lyypekin kaupunki perustettiin 1143 ja Oldenburgin piispanistuin siirrettiin sinne vuonna 1163. Fredrik I Barbarossa myönsi kaupungille merkittäviä etuoikeuksia 1181. Tanskalaiset valloittivat kaupungin 1201–1225. Saksan keisari Fredrik II antoi Lyypekille valtakunnankaupungin oikeudet vuonna 1226. Hampurin ja Lyypekin liitosta 1241 sai alkunsa Saksan kauppakaupunkien hansaliitto. 1300- ja 1400-luvuilla Lyypekistä tuli hansaliiton johtava kaupunki: sen laivastot hallitsivat Itämerta ja sillä oli vaikutusvaltainen asema Pohjoismaissa.
Lyypekin valta-asema heikentyi 1500-luvulla ja kolmikymmenvuotisessa sodassa se menetti lopullisesti poliittisen ja kaupallisen johtoasemansa. Hansapäivät kokoontuivat kaupungissa viimeistä kertaa vuonna 1669. Itämeren kaupan kannalta Lyypekki oli jatkossakin merkittävä keskus.
Lyypekki oli vuosisatojen ajan Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan kuuluva, mutta käytännössä miltei itsenäinen kaupunkivaltio, viralliselta nimeltään Freie Hansestadt Lübeck (Lyypekin vapaa hansakaupunki). 1800-luvulla se kuului itsenäisenä valtiona Saksan liittoon, kunnes siitä vuonna 1871 tuli yhdistyneen Saksan osavaltio. Vuonna 1937 se menetti asemansa erillisenä osavaltiona ja liitettiin Schleswig-Holsteinin hallintoalueeseen. Toisen maailmansodan jälkeen se tuli kuulumaan samannimiseen Saksan liittotasavallan osavaltioon. Saksan ollessa vuosina 1949–1990 kahtia jaettuna Lyypekki sijaitsi kuitenkin aivan Saksojen välisen rajan tuntumassa.
Asukasmäärän kehitys
Ennen vuotta 1870 asukasmäärät ovat arvioita. Sen jälkeen (¹) tulokset ovat väestönlaskennasta tai virallisista tilastotiedoista tai kaupungin hallinnolta.
|
|
Nähtävyydet ja kulttuuri
Lyypekissä on useita nähtävyyksiä, kuten Marienkirche (n. 1260–1350), goottilainen raatihuone (alk. 1200-luvulta) ja goottilaiseksi uudistettu alkujaan romaaninen tuomiokirkko (1173). Lyypekkiä ympäröineistä vanhoista kaupunginporteista ovat jäljellä Burgtor (1515) ja Holstentor (1478).
Lyypekissä on tehty 1700-luvulta lähtien marsipaania ja paikallinen marsipaani (Lübecker Marzipan) on saanut Euroopan unionin suojan.[2]
Vuonna 2016 Universität zu Lübeck valittiin maailman 20 lupaavimman joukkoon konsulttiyritys Firetailin raportissa yliopistoista, jotka voivat nousta maailman eliittiin vuoteen 2030 mennessä. (Suomesta listalle pääsi Lappeenrannan teknillinen yliopisto.)[3]
Teollisuus
Lyypekin satama on Saksan suurin Itämeren satama. Vuonna 2003 sen kautta kulki noin 150 alusta viikossa, kaikkiaan 600 000 matkustajaa ja 25,4 miljoonaa tonnia rahtia.[4] Lyypekin satamaan kuuluvasta Travemünden Skandinavienkai-terminaalista on autolauttayhteys muun muassa Helsinkiin. Lyypekissä on telakoita ja muun muassa metalli-, kone- ja kalasäilyketeollisuutta.
Lähteet
- Statistikamt Nord – Bevölkerung der Gemeinden in Schleswig-Holstein 4. Quartal 2016 (XLSX) Statistisches Amt für Hamburg und Schleswig-Holstein. Viitattu 23.7.2018.
- marzipan Food Info
- Maijala, Juho: Lappeenrannan teknillinen yliopisto rankattiin maailman 20 lupaavimman yliopiston joukkoon (Arkistoitu – Internet Archive), Etelä-Saimaa 12.8.2016. Viitattu 10.10.2016.
- Modern port and harbour security Source Security
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lyypekki Wikimedia Commonsissa
- Matkaopas aiheesta Lyypekki Wikimatkoissa
- Kaupungin verkkosivusto
- Aachenin tuomiokirkko
- Alppien paalutalot
- Augustusburg ja Falkenlust
- Bamberg
- Bauhaus-kohteet Weimarissa ja Dessaussa
- Bayreuthin oopperatalo
- Bergpark Wilhelmshöhe
- Berliinin modernistiset asuinalueet
- Corveyn luostari
- Darmstädter Künstlerkolonie Mathildenhöhe
- Dessau-Wörlitzin puutarha
- Fagus-Werk
- Hedeby ja Danevirke
- Hildesheimin tuomiokirkko ja Mikaelinkirkko
- Karpaattien ja Saksan pyökkimetsät
- Kaupungintalo ja Rolandin patsas Bremenin torilla
- Keski-Reinin laakson yläosa
- Kölnin tuomiokirkko
- Le Corbusierin arkkitehtoniset työt
- Lorschin luostari
- Luther-muistomerkit Eislebenissä ja Wittenbergissä
- Lyypekki
- Maulbronnin luostari
- Messelin kaivoksen fossiilialue
- Museumsinsel Berliinissä
- Muskaunpuisto (jaettu Puolan kanssa)
- Naumburgin katedraali
- Quedlinburg
- Rammelsbergin kaivokset, Goslar ja Ylä-Harzin vesihuoltojärjestelmä
- Regensburg
- Reichenaun luostarisaari
- Roomalaiset monumentit, tuomiokirkko ja Liebfrauen-kirkko Trierissä
- Rooman rajalinjat (jaettu Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa)
- Sanssouci, Neues Palais, Charlottenburgin linna
- Speicherstadt ja Kontorhausviertel Hampurissa
- Speyerin tuomiokirkko
- Stralsund ja Wismar
- Vattimeri (jaettu Alankomaiden ja Tanskan kanssa)
- Völklingenin rautaruukki
- Wartburgin linna
- Weimar
- Wiesin pyhiinvaelluskirkko
- Würzburgin linna
- Zollvereinin hiilikaivokset Essenissä