Lystrosaurus

Lystrosauruksen fossiileja on löydetty Etelä-Afrikasta, Intiasta, Etelämantereelta, Kiinasta ja Venäjältä. Lisäksi Etelä-Amerikasta löytynyt jalustinluu ja Australiasta löydetyt jalanjälkifossiilit saattavat olla Lystrosauruksesta peräisin. Permikaudella Lystrosaurus oli vain keskivertaisen yleinen, mutta kun maapallonhistorian pahin joukkosukupuutto sitten permikauden lopussa hävitti suuren osan elämästä, Lystrosaurus oli yksi harvoista selviytyneistä maaselkärankaisista. Se selvisi kun monet kauan olemassa olleet kehityslinjat kuolivat pois.[3][4]

Triaskauden alussa Lystrosaurusten määrä kasvoi räjähdysmäisesti. sopeutumislevittäytymisen avulla syntyi useita Lystrosaurus-lajeja, jotka levittäytyivät eri puolille Pangeaa. Nämä lajit täyttivät tyhjentyneitä ekologisia lokeroita, luoden Lystrosaurukselle suurin piirtein maailmanlaajuisen levinneisyyden. Lystrosaurukset todellakin hallitsivat varhaistriaskauden alussa maisemaa. Ne kattoivat noin 90 % kaikista maaselkärankaisista Indus-vaiheen aikana, mutta geologisessa aikaskaalassa melko pian muut dikynodontit kuten Kannemeyeria korvasivat Lystrosauruksen, ja suuret lihansyöjät ilmestyivät taas kuvaan.[3][4]

Lystrosaurus oli kasvinsyöjä.[1] Sillä oli lyhyt kuono, suuret silmäkuopat, ja dikynodonteille tyypilliseen tapaan sarveistunut nokka sekä kaksi kulmahammasta yläleuassa. Näitä kahta hammasta lukuun ottamatta eläimellä ei ollut hampaita. Suurin Lystrosaurus-laji kasvoi 2,5 metriä pitkäksi ja pienin 0,6-metriseksi.[5][6][7] Lystrosaurus kasvoi aikuiseksi nopeasti, mikä on voinut edistää sen selviytymistä permikauden joukkosukupuutosta.[8]

Afrikasta löytyneitä lajeja ovat Lystrosaurus murrayi, L. declivis, L. curvatus, L. platyceps, L. mccaigi ja L. oviceps. Lajit L. curvatus ja L. maccaigi tunnetaan permikauden kerrostumista Karoosta Etelä-Afrikasta. Ne elivät alueen tulvatasangoilla ennen joukkotuhoa, ja niistä vain L. curvatus selvisi triaskaudelle. L. murrayi ja L. declivis ilmestyvät aineistoon vasta triaskauden puolella. Lystrosaurus on yksi yleisimmistä Karoosta löydetyistä terapsidifossiileista, ja se onkin ainoa terapsidi, joka on yleinen varhaistriaskauden kerrostumissa.[9]

G. I. Blom löysi Lystrosaurus georgi-lajin luurangon Vetluga-joen rannan triaskautisista kerrostumista Venäjältä vuonna 1958. Se luokiteltiin sukuun Dicynodon kuuluvaksi, kunnes Kalandadze määritteli sen uuden arvion perusteella Lystrosaurukseksi vuonna 1975.[5] Intiasta löydetty Lystrosaurus on tunnistettu lajiksi L. curvatus. L. weidenreichi puolestaan on löydetty triaskauden kerrostumasta Kiinasta. Se saattaa kuitenkin olla sama kuin L. hedini, sillä Young kuvasi sen puutteellisen löydön perusteella vuonna 1939. Kiinasta tunnetaan myös Lystrosaurus hedini ja L. curvatus.[6]

Ensimmäinen Etelämantereelta löytynyt Lystrosaurus-fossiili löydettiin 4. joulukuuta 1969. Se oli vasta toinen Etelämantereelta löydetty luufossiili, sillä ensimmäinen luu löytyi vuotta aiemmin. Monet etelämantereelta löytyneet Lystrosauruksen jäänteet ovat sirpaleisia, eikä niistä ole voinut määrittää lajia. Esimerkiksi paljon eri kokoisia Lystrosaurusten kulmahampaita, joissa näkyy eläinten syömistä kasveista tulleita kulumisjälkiä, on löydetty. Hampaat ovat todennäköisesti peräisin eri ikäisistä Lystrosauruksista. Jotkin Etelämantereen Lystrosaurus-fossiilit ovat niin kokonaisia, että niiden avulla on voitu määrittää siellä eläneen ainakin lajit Lystrosaurus murrayi ja ”primitiivinen” Lystrosaurus curvatus.[6][10] Myös L. maccaigi tunnetaan Etelämantereelta.[9]

Koska Lystrosaurus-lajeista ”primitiivisimmät”, L. curvatus ja L. murrayi, vaikuttavat olevan olleet myös laajimmalle levinnet, ne saattavat edustaa sopeutumislevittäytymisen alkulajeja, joista erikoistuneemmat lajit erilaistuivat omilla alueillaan. Lystrosaurus-lajien löytöpaikat eri mantereilla viittaavat näiden alueiden olleen ennen yhteydessä toisiinsa mahdollistaen lajien yhtenäiset esiintymisalueet. Tämä onkin yksi todiste siitä, että yhtenäinen jättiläismanner oli kerran olemassa.[6][9][10][11]

Lystrosaurus kuuluu kladiin Bidentalia, yläheimoon Dicynodontoidea ja heimoon Lystrosauridae. Täten se on myös läheistä sukua Kannemeyeriiformesille.[12][13] Lystrosauruksen tyyppilajin, Lystrosaurus murrayi, kuvasi tieteelle Thomas Henry Huxley alun perin nimellä ”Dicynodon” murrayi vuonna 1859. L. declivis -lajin taas kuvasi Richard Owen vuonna 1860 nimellä ”Ptychognathus” declivis, mutta ”Ptychognathus”-nimen oli jo käyttänyt Stimpson vuonna 1854. Nimen Lystrosaurus antoi vasta Cope vuonna 1870.[2][3]