Lysterikeramiikka

Lysterikeramiikka (ransk. lustre, kiilto) eli kobolttikeramiikka eli kultakivi[1] on keramiikkaa, jossa savesta valmistetun esineen lasitetulle pinnalle on sivelty metallisuolakerros eli lysteri ja sitten kuumennettu esine 600–800 asteiseksi, jolloin syntyy metallia jäljittelevä pinta.[1]

Tämä valmistusmenetelmä kehitettiin 700-luvun tienoilla Persiassa ja sieltä se kulkeutui maurien mukana Espanjaan 1300-luvulla. Espanjasta menetelmä välittyi Italiaan. Renessanssin aikana tätä tekniikkaa käytettiin majolikamaljakoissa ja 1700-luvun lopulla se oli suosiossa Meissenissä. Englannissa lysterikeramiikka oli suosiossa 1800-luvun alusta 1870-luvulle ja tekniikka kulkeutui sieltä Manner-Eurooppaan ja Amerikkaan.[1]

Lähteet
  1. Konttinen, Riitta & Laajoki, Liisa: Taiteen sanakirja, s. 249. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12841-8.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.