Lypsykone

Lypsyasema toiminnassa.

Nykyaikainen suuren pihattonavetan karusellityyppinen lypsyasema.

Niin sanotuissa sanko- eli kannulypsykoneissa on sekä itse lypsinosa että pienehkö maitosäiliö. Sangon täyttyessä se tyhjennetään säiliöön tai tonkkaan. Tällaisia lypsykoneita varten parsinavetoihin on asennettu paineilmaputkia kytkentöineen. Myös esimerkiksi traktorin moottorin tuottamaa alipainetta voidaan käyttää, joten lypsy voidaan suorittaa esimerkiksi laitumella, eikä lehmiä tarvitse siirtää navettaan lypsettäviksi. Sankolypsykone täydentää putkilypsykonejärjestelmää, kun syystä tai toisesta jonkin lehmäyksilön maitoa ei haluta päästää maitotankkiin.

Putkilypsykoneessa parsinavettaan on asennettu alipaineilmaputken lisäksi maitoputki, joka kuljettaa lypsetyn maidon suoraan maitotankkiin. Putkilypsyssä käytettävässä lypsykoneessa on lypsinosa ja putki, jonka kautta maito kulkee varsinaiseen maitoputkeen.

Lypsyasemia on ollut maailmalla suurien karjojen navetoissa käytössä jo vuosikymmeniä. Lypsyaseman toiminta perustuu siihen, että lypsyaikaan lehmät ajetaan asemalle, jossa ne lypsetään ryhmittäin useilla eri lypsykoneyksiköillä. Lypsyasemat voidaan jakaa kerta- eli erätäyttöisiin takaalypsy- ja kalanruotoasemiin, sekä jatkuvatäyttöisiin karuselliasemiin.

Takaalypsy- ja kalanruotoasemilla lypsäjä työskentelee pitkänomaisessa syvennyksessä, jonka toiselle tai molemmille sivuille lehmät tulevat. Syvennys mahdollistaa lypsäjän työskentelyn selkä suorana lehmän utareen asettuessa noin olkapäiden korkeudelle. Kalanruotoasemassa lehmät asettuvat aseman rakenteiden ohjaamina vinottain takapää kohti lypsäjää ja lypsin kiinnittyy eläimen sivulta. Takaalypsyasemassa eläimet seisovat takapää kohti lypsäjää ja lypsin kiinnitetään takajalkojen välistä. Eläinten takapään suojana on usein teräspelti ja sen alaosassa 15-20 cm leveä lantakouru. Lattian ja lantakourun väliin jää n. 60-70 cm korkea työskentelytila. Lypsyn alkaessa lypsäjä avaa lypsyaseman portin ja päästää lehmät asemalle. Aseman rakenteet ohjaavat lehmät paikoilleen. Tämän jälkeen lypsäjä esikäsittelee utareen pyyhkimällä sen puhtaaksi kostealla liinalla. Bakteerien leviämisen estämiseksi lypsäjällä on vähintään yksi liina eläintä kohti eikä likaista liinaa käytetä toiselle eläimelle. Ennen pyyhkimistä vetimiin voidaan suihkuttaa pesuainetta. Tämän jälkeen lypsäjä kiinnittää lypsimet. Esikäsittelyn ja kiinnittämisen välisen ajan tulisi olla noin. 20-60 sekuntia, jolloin maidon herumisrefleksi ehtii kunnolla käynnistyä. Utareen tyhjentyminen kestää muutamia minuutteja. Lähes kaikki uudet asemat on varustettu automaattisella lypsimen irrotuksella; lypsin mittaa maidon virtausta ja sen laskettua tietyn rajan alapuolelle alipaine katkeaa ja lypsin irtoaa. Tämän jälkeen vetimiin voidaan vielä suihkuttaa hoitoainetta. Kun kaikki samalla puolella asemaa olleet eläimet on lypsetty, lypsäjä aukaisee aseman etuportin ja päästää lehmät pois. Tämän jälkeen lypsimet tarvittaessa pestään vesisuihkulla ja uusi erä päästetään sisään. Lypsynopeus erätäyttöisellä asemalla on noin 2-4 lehmää lypsypaikkaa kohti tunnissa; 2 X 10 aseman (kymmenen lypsypaikkaa molemmin puolin) lypsynopeus olisi 40-80 eläintä tunnissa. Lypsynopeuteen vaikuttavat eläinten tuotostaso, rakenne ja terveys sekä lypsyaseman järjestelyt ja lypsäjän taidot.

Karuselliasemalla lattian muodostaa hitaasti pyörivä rengas, jonka päällä ovat lypsypaikat. Lehmä tulee asemalle sisääntuloportista ja asettuu lypsypaikkaan. Renkaan kierryttyä lypsäjän kohdalle tämä puhdistaa vetimet ja kiinnittää lypsimen. Usein asemalla työskennellään pareittain siten, että toinen puhdistaa ja toinen kiinnittää lypsimet. Kierros jatkuu ja maidon virtauksen ehdyttyä lypsin irtoaa automaattisesti. Eläimen tultua poistumisportin kohdalle se poistuu asemalta. Toisin kuin erätäyttöisissä asemissa, lypsäjä saa työskennellä paikallaan eikä hänen tarvitse kävellä edestakaisin lypsypaikkojen välillä. Karuselliasemissa saattaa olla kymmeniä lypsypaikkoja ja ne ovat erätäyttöisiä nopeampia. Tekniikkansa ja suuren tilantarpeensa vuoksi ne ovat myös jonkin verran kalliimpia ja sopivat lähinnä suurten, satojen tai jopa tuhansien lehmien karjoihin.

Automaatti- eli robottilypsyn yleistymisestä huolimatta lypsyasemat ovat edelleen yleisiä etenkin suurissa karjoissa. Robottien käyttökustannukset ovat asemalypsyä suuremmat, suurten eläinmäärien lypsäminen on työvoimakuluineenkin asemalla halvempaa. Lypsytavan valintaan vaikuttavat tietysti myös työvoiman saatavuus, palkkakustannukset sekä maidontuottajan omat mieltymykset. Myös Suomeen on viime vuosina rakennettu useita suuria lypsyasemanavetoita.

Uusinta lypsytekniikkaa edustavat robottilypsykoneet. Robottilypsykoneet toimivat ilman ihmistä, ja lehmät voivat käydä lypsyllä oman halunsa mukaan useammin tai harvemmin.