Lyijymonoksidi

Lyijymonoksidi eli lyijy(II)oksidi (PbO) on lyijy- ja oksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdiste esiintyy luonnossa mineraaleina.

Lyijymonoksidi
Tunnisteet
CAS-numero 1317-36-8
Ominaisuudet
Molekyylikaava PbO
Moolimassa 223,2 g/mol
Ulkomuoto Keltaista tai punaista jauhemaista ainetta
Sulamispiste 488 °C[1]
Kiehumispiste 1 472 °C[2]
Tiheys 9,53 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen 50,4 mg/l (α-PbO, 25 °c)
106,5 mg/l (β-PbO, 25 °C)[3]

Rakenne ja ominaisuudet

Lyijymonoksidi esiintyy kahtena eri muotona α- ja β-lyijymonoksidina. Punainen α-lyijymonoksidi on kiteistä ainetta jonka alkeiskoppi on tetragoninen. Sitä kutsutaan myös nimellä litharge tai lyijyhilse. β-lyijymonoksidi on väriltään keltaista ja kiderakenteeltaan ortogonaalista. Sitä nimitetään myös massikotiksi. Punainen muoto on huoneenlämpötilassa vakaampi ja muuttuu keltaiseksi lyijymonoksidiksi 488 °C lämpötilassa. Keltaisesta β-lyijymonoksidista tunnetaan myös huoneenlämpötilassa metastabiili muoto.[1][3][2][4][5]

Lyijymonoksidin kiderakenteessa oksidi-ionit ovat kerroksittain ja kaksiarvoiset lyijyionit sijaitsevat kerroksien välissä. Lyijyionit ovat asettautuneet niin, että ioni on neliöpohjaisen pyramidin huippu ja pohja on muodostunut neljästä oksidi-ionista. Lyijy- ja oksidi-ionien välinen etäisyys on 2,3 Å.[4]

Lyijymonoksidi liukenee hyvin heikosti veteen, ja α-muoto on huonoliukoisempi johtuen sen pienemmästä höyrynpaineesta. Yhdiste on amfoteerinen ja se liukenee sekä happamiin että voimakkaasti emäksisiin liuoksiin. Emäksisissä liuoksissa muodostuu plumbiitti-ioneja PbO22-. Yhdisteen emäsluonne on happoluonnetta voimakkaampi ja vesiliuokset ovat emäksisiä.[4][1][2][3]

Valmistus ja käyttö

Lyijymonoksidia tuotetaan yli 600 °C lämpötilassa hapettamalla sulanutta lyijymetallia happivirralla. Jäähdytettäessä yhdiste on hiutalemaisia kiteitä.[1][4]

2 Pb + O2 → 2 PbO

Yhdistettä voidaan valmistaa myös kuumentamalla lyijykarbonaattia tai lyijynitraattia.[1][4]

PbCO3 → PbO + CO2

Käyttö

Lyijymonoksidia on käytetty keltaisena väriaineena lyijykeltaisen nimellä.[5] Yhdistettä käytetään valmistettaessa lyijyakkuja, optista ja keramiikan lasitukseen käytettävää lasia ja lyijy-yhdisteitä. Lisäksi sitä käytetään kumin vulkanoinnissa ja tuotettaessa vernissoja ja kittejä sekä orgaanisessa synteesissä.[1][3][2]

Katso myös

Lähteet
  1. E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 195. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. Dodd S. Carr Lead Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002 Teoksen verkkoversio Viitattu 18.10.2010
  3. William C. Spangenberg, Kevin Chronley & Dayal T. Meshri: Lead Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001 Teoksen verkkoversio Viitattu 18.10.2010
  4. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 915. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.10.2010). (englanniksi)
  5. Päivi Hintsanen: lyijykeltainen, lyijymonoksidi, lyijyoranssi coloria.net. Viitattu 18.10.2010.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.