Lygia Fagundes Telles

Lygia Fagundes Telles (19. huhtikuuta 1923 São Paulo – 3. huhtikuuta 2022 São Paulo) oli brasilialainen kirjailija. Hänelle myönnettiin vuonna 2005 Camões-palkinto. Hänet valittiin vuonna 1985 kolmantena naisena Brasilian kirjallisuuden akatemiaan.[1]

Lygia Fagundes Telles

Telles vietti lapsuuttaan maaseudulla, mutta palasi juristi-isänsä ja pianistiäitinsä kanssa São Pauloon, jossa kävi koulua (Escola Estadual Caetano de Campos). Hänen ensimmäinen novellikokoelmansa Porão e Sobrado ilmestyi hänen ollessaan 15-vuotias. Telles valmistui São Paulon yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Ollessaan nuori hän sai tukea intohimoonsa kirjoittamiseen kirjailijaystäviltään Carlos Drummond de Andradelta ja Érico Veríssimolta. Vuonna 1954 Telles julkaisi romaanin Ciranda de Pedra, josta 1980-luvulla tehtiin myös TV Globon saippuaooppera. Vuonna 1954 hänelle myös syntyi ensimmäisestä avioliitosta poika Goffredo da Silva Telles Neto, josta tuli elokuvantekijä.[1]

Tellesin teoksesta Histórias do Desencontro (1958) myönnettiin Kansallisen kirjainstituutin palkinto (Prêmio do Instituto Nacional do Livro). Hänen toinen romaaninsa Verão no Aquário (1963) toi hänelle Jabuti-palkinnon, joita hän sai uransa aikana kaikkiaan kolme. Telles meni avioeron jälkeen uusiin naimisiin elokuvakriitikko Paulo Emílio Sales Gomesin kanssa. Hän laati miehensä kanssa käsikirjoituksen elokuvaan Capitu (1967), joka perustui Joaquim Maria Machado de Assisin teokseen Dom Casmurro. Telles pysyi 1970-luvulla huomattavan aktiivisena ja julkaisi sen kuluessa eräitä merkittävimmistä teoksistaan. Näitä olivat Antes do Baile Verde (1970), As Meninas (1973), Seminário dos Ratos (1977) ja novellikokoelma Filhos Pródigos (1978). Vuonna 1977 Telles oli mukana laatimassa Intellektuellien manifestia sensuuria vastaan.[1]

Telles kuoli 98-vuotiaana kotonaan luonnollisista syistä. Hänen teoksiaan on käännetty saksaksi, espanjaksi, ranskaksi, englanniksi, italiaksi, puolaksi, ruotsiksi, tšekiksi ja Portugalin portugaliksi. Hänen töidensä pohjalta on tehty myös elokuva-, teatteri- ja televisioversioita.[1]