Lydia Becker

Lydia Becker oli tehtailijaperheen tytär ja sai opetuksensa kotonaan. Äitinsä kuoleman jälkeen hän joutui pitämään huolta nuoremmista sisaruksista. Hän oli kiinnostunut kasveista ja sai kuivakukkakokoelmastaan palkinnon vuonna 1864 ja hänen kasveja käsittelevä kirjansa ilmestyi vuonna 1866. Becker kävi kirjeenvaihtoa Charles Darwinin kanssa ja lähetti hänelle näytteitä Manchesterin seudun kasveista. Hän kuuluu Darwin tieteellistä työtä avustaneisiin naisiin.[1][3]

Vuosi 1866 oli Lydia Beckerin elämässä merkittävä. Hän perusti Manchesterin naisten kirjallisuusseuran ja kävi kuuntelemassa naisten äänioikeutta käsitellyttä luentoa. Hän vakuuttui siitä , että naisille pitää myöntää äänioikeus ja kirjoitti asiaa koskevan kirjoituksen sanomalehteen. Hänen ystävättärensä Elizabeth Wolstenholme otti kirjoituksesta 10 000 kappaleen painoksen. Yhdessä Beckerin kanssa Wolstenholme perusti naisten äänioikeuskomitean Manchesteriin.[1]

Muutamaa kuukautta myöhemmin leskirouva Lilly Maxwellin nimi ilmestyi äänioikeutettujen listalle. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta kun vaalilautakuntakunta oli erehtynyt, mutta hänessä nähtiin tilaisuus saada julkisuutta. Becker saattoi Maxwellin äänestyspaikalle.[4] Äänestäminen onnistui, sillä leskirouvan nimi oli äänioikeutettujen listalla.

Tästä eteenpäin Becker jatkoi työtään yhteiskunnallisen muutoksen puolesta. Vuonna 1872 hän oli perustamassa naisten äänioikeutta ajanutta äänioikeuden keskuskomiteaa. Siinä olivat mukana myös Agnes Garrett ja Lilias Ashworth Hallett. Kahta vuotta myöhemmin siihen liittyi myös Florence Nightingale. Becker ryhtyi myös kannattamaan uutta koulutusjärjestelmää, missä tyttöjä ja poikia opetettaisiin saman opetussuunnitelman mukaisesti. Hän oli myös perustamassa naisten äänioikeutta kannattunutta lehteä.[5][6]

Vuonna 1880 Becker oli johtamassa ennen Isle of Wightin paikallisvaaleja, jotta naiset saisivat vaaleissa äänioikeuden. Kampanja oli menestys. Naiset saivat äänestää Isle Of Wrightin paikallisvaaleissa vuonna 1881.[6]