Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue

Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue (luxemburgiksi Lëtzebuerger Sozialistesch Aarbechterpartei, ransk. Parti Ouvrier Socialiste Luxembourgeois, saks. Luxemburger Sozialistische Arbeiterpartei), lyhennettynä LSAP tai POSL, on sosiaalidemokraattinen[1] poliittinen puolue Luxemburgissa. LSAP:n nykyinen johtaja on Claude Haagen.[6] Puolue kuuluu Sosialistiseen internationaaliin ja Euroopan sosialidemokraattiseen puolueeseen (PES). Euroopan parlamentissa LSAP:n edustajat istuvat sosialistisen ja demokraattien ryhmässä (S&D). Luxemburgin muiden pääpuolueiden tapaan myös LSAP on hyvin Eurooppa-myönteinen.[2]

Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue
Lëtzebuerger Sozialistesch Aarbechterpartei

Perustettu 26. tammikuuta 1902
Johto
  • Franz Fayot
Ideologia sosiaalidemokratia[1][2]
Poliittinen kirjo keskusta-vasemmisto[2][3]
Edustajainhuone[4]
10 / 60
Euroopan parlamentti[5]
1 / 6
Kansainväliset jäsenyydet – Euroopan sosialidemokraattinen puolue
– Sosialistinen internationaali
– Progressive Alliance
Kotisivu www.lsap.lu

LSAP:n vahvinta kannatusaluetta on eteläinen Luxemburg, missä on historiallisesti sijainnut maan terästeollisuus. Perinteisen terästeollisuuden hiivuttua alue on pitänyt asemansa Luxemburgin teollisuuden keskuksena. Viime vuosikymmeninä LSAP on ollut laskusuunnassa. Aiemmin 30-35 % kannatuslukuja kerännyt puolue sai vuoden 2013 vaaleissa vain 20,3 % äänistä, mikä oli tuolloin LSAP:n historian huonoin tulos valtakunnallisissa vaaleissa.[2]

Historia

Ensimmäiset Luxemburgin edustajainhuoneeseen valitut sosiaalidemokraatit olivat Caspar Mathias Spoo (vuonna 1896) ja tohtori Michel Welter (vuonna 1897). LSAP sai alkunsa, kun paikalliset aktiivit 26. tammikuuta 1902 perustivat Luxemburgin seudun sosiaalidemokraattisen yhdistyksen (saks. Sozialdemokratischer Verein für Luxemburg und Umgebung). Varsinainen puolue, tuolloin vielä nimellä Sosiaalidemokraattinen puolue, perustettiin 5. tammikuuta 1903.[7] Nykyinen LSAP-nimi otettiin käyttöön vuonna 1945. Ensimmäisen kerran puolue pääsi hallitukseen vuonna 1937 ja seuraavan kerran vasta vuonna 1951, jolloin se muodosti koalition Kristillissosiaalisen kansanpuolueen (CSV) kanssa. LSAP joutui oppositioon vuonna 1959, mutta teki paluun hallituspuolueeksi jälleen vuonna 1964, jolloin LSAP:n Henry Cravatte toimi Luxemburgin varapääministerinä.[8]

Vuoden 1969 vaalitappio johti LSAP:n sisällä kiistelyyn puolueen tulevaisuudesta, ja erityisesti siitä tulisiko LSAP:n hakea paikallistasolla yhteistyötä kristillisten CSV:n kanssa vai ennemmin kommunistien kanssa. Sisäinen kiistely johti uuden Sosiaalidemokraattisen puolueen syntymiseen, johon siirtyivät LSAP:n johtaja Henry Cravatte ja noin 15 % jäsenistöstä. Sosiaalidemokraattinen puolue toimi aina vuoteen 1983 saakka, jolloin Cravatte palasi takaisin LSAP:hen.[8]

Perinteisesti LSAP on ollut Luxemburgin toiseksi suurin puolue. Pääministerin salkkua sillä ei ole ollut koskaan, mutta puolue on ollut usein hallituksessa. Vuosina 1974–1979 ja vuodesta 2013 LSAP on ollut suurin hallituspuolue, mutta pääministeri on tullut Demokraattisesta puolueesta. LSAP on ollut myös yleensä mukana Kristillissosiaalisen kansanpuolueen muodostamissa hallituksissa. Toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta puolue on ollut oppositiossa vain neljästi vuosina 1959–1964, 1969–1974, 1979–1984 ja 1999–2004.[2]

Claude Haagen erosi LSAP:n johdosta puolueen menetettyä kolme paikkaa lokakuun 2018 parlamenttivaaleissa. Haagenin seuraajaksi valittiin Franz Fayot tammikuussa 2019. Edustajainhuoneen jäsenenä vuodesta 2013 istunut Fayot oli ainoa ehdokas puoluejohtajaksi. Hänen isänsä Ben Fayot oli myös toiminut LSAP:n johtajana vuosina 1985–1997.[9]

Lähteet
  1. Parties and Elections in Europe Parties and Elections in Europe. 2018. Wolfram Nordsieck. Viitattu 17.8.2019. (englanniksi)
  2. Terry, Chris: Luxembourg Socialist Worker’s Party (LSAP) demsoc.org. 6.5.2014. The Democratic Society. Arkistoitu 18.5.2015. Viitattu 8.5.2015. (englanniksi)
  3. Keman, Hans: ”The Low Countries”, Comparative European Politics, s. 221. Routledge, 2008. ISBN 0-203-89452-9. (englanniksi)
  4. Composition de la Chambre chd.lu. Luxemburgin edustajainhuone. Viitattu 6.11.2018. (ranskaksi)
  5. MEPs: Luxembourg europarl.europa.eu. Euroopan parlamentti. Viitattu 17.8.2019. (englanniksi)
  6. Informations Générales: Historie lsap.lu. Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue. Arkistoitu 14.10.2013. Viitattu 8.5.2015. (ranskaksi)
  7. Ferns, Margaret: Election 2018: Introducing LSAP 25.9.2018. Delano. Viitattu 12.11.2018. (englanniksi)
  8. All about the Lëtzebuerger Sozialistesch Arbechterpartei (LSAP) luxtimes.lu. 6.10.2013. Luxembourg Times. Viitattu 12.11.2018. (englanniksi)
  9. Roberts, Duncan: Franz Fayot takes over at top of LSAP Delano. 23.1.2019. Viitattu 17.8.2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla
    Luxemburg Luxemburgin puolueet
    Edustajainhuone

    Kristillissosiaalinen kansanpuolue (21) • Demokraattinen puolue (12) • Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue (10) • Vihreät (9) • Vaihtoehtoinen demokraattinen reformipuolue (4) • Piraattipuolue (2) • Vasemmisto (2)

    Euroopan parlamentti

    Kristillissosiaalinen kansanpuolue (2) • Vihreät (1) • Demokraattinen puolue (2) • Luxemburgin sosialistinen työväenpuolue (1)

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.