Luuvin kieli

Luuvin kieli[1] on muinaiseen heettiläisvaltakuntaan kuuluneessa Luvian maakunnassa puhuttu kuollut kieli. Se kuuluu indoeurooppalaisten kielten heettiläiseen ryhmään.[2]

Luuvi
Luuvin kielen puhuma-alue
Luuvin kielen puhuma-alue
Tiedot
Alue Anatolia
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto hieroglyfit
nuolenpääkirjoitus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä anatolialaiset kielet
ISO 639-3 xlu
Ohje

Kieli tunnetaan heettiläisten pääkaupungin Hattušan arkistoista löydettyjen nuolenpääkirjoitusten sekä heettiläisillä hieroglyfeillä laadittujen tekstien perusteella. Luuvinkieliset nuolenpääkirjoitukset ovat heettiläisiin teksteihin sisältyviä katkelmia ja yksittäisiä sanoja. Ne on kirjoitettu 1500–1200-luvuilla eaa. Hieroglyfikirjoituksesta on säilynyt etupäässä piirtokirjoituksia, joista suurin osa on laadittu heettiläisvaltakunnan tuhoutumisen jälkeen 900–600-luvuilla eaa.[2] Luuvin kielestä erotellaan erikseen myös hieroglyfeillä ja nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu luuvi omiksi kielikseen.[3]

Luuvilaista hieroglyfikirjoitusta sisältävä kivipylväs.

Heettiläisiin teksteihin sisältyvien mainintojen ja piirtokirjoitusten löytöpaikkojen perusteella luuvin kielen ydinalue sijaitsi eteläisessä ja lounaisessa Vähässä-Aasiassa ulottuen nykyisen Syyrian pohjoisosiin. Piirtokirjoituksia on löydetty myös Vähän-Aasian länsi- ja keskiosista.[2]

Luuvin ja heetin kielen suhde on kyseenalainen. Nykyään vallitsevan käsityksen mukaan ne ovat saman kielen rinnakkaisia murteita. On mahdollista, että heettiläisvaltakunnan myöhäiskaudella puhekielenä toimi luuvi ja heettiä käytettiin vain kirjakielenä.[4] Luuvista on myös otettu merkittävistä lainoja heetin kieleen.[5]

Fonologia

Konsonantit
Labiaali Alveolaari Palataali Velaari
Norm. Lab.
Klusiili p | b t | d k | g kʷ | gʷ
Affrikaatta ts
Nasaali m n
Frikatiivi s x | ɣ xʷ | ɣʷ
Lateraali l
Tremulantti r
Puolivokaali w j

Lähde:[6]

Vokaalit
Etinen Keskinen Takinen
Suppea i u
Puolisuppea o
Avoin a

Kaikki vokaalit voivat esiintyä myös pitkinä.

Lähde:[6]

Katso myös

Lähteet
  1. Anhava, Jaakko: Maailman kielet ja kielikunnat (3. painos), s. 91. Tampere: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-734-X.
  2. Roger D. Woodard (ed.): The Ancient Languages of Asia Minor, s. 31. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-68496-5.
  3. Glottolog 4.6 - Luvian glottolog.org. Viitattu 26.11.2022.
  4. Roger D. Woodard (ed.): The Ancient Languages of Asia Minor, s. 31–32. Cambridge: Cambridge University Press, 2008. ISBN 978-0-521-68496-5.
  5. Luwian language Encyclopædia Britannica. 2022. Viitattu 26.11.2022. (englanniksi)
  6. Luwian language and script omniglot.com. Viitattu 26.11.2022.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.