Lupercalia

Lupercalia oli antiikin Roomassa vuosittain 15. helmikuuta vietetty juhla. Lupercalian alkuperä ulottuu mahdollisesti jopa 500-luvulle eaa. Sitä vietettiin vuosittain susimaisen Lupercus-jumalan kunniaksi. Lupercus saattoi olla Faunuksen yksi ilmenemismuoto.[1] Sen vietto jatkui pitkälle kristilliselle ajalle, kunnes paavi Gelasius I määräsi Lupercalian lopetettavaksi vuonna 494, tämän jälkeen alettiin viettää pyhän Valentinuksen päivää.

Alkujaan juhla oli puhdistusrituaali, joka myöhemmin sai myös hedelmällisyysrituaalin piirteitä. Keisarikaudella Lupercalian uskonnollinen merkitys jäi taka-alalle ja siitä tuli karnevaalimainen kansanjuhla.

Keskeisessä asemassa juhlassa oli luperci-pappien suorittama riitti, jossa he uhrasivat vuohen Palatium-kukkulan juurella sijaitsevassa Lupercal-luolassa, juoksivat ulos kansan keskuuteen ja löivät katsojia uhratun vuohen nahasta repimillään suikaleilla.[2] Luola, jossa uhraus suoritettiin oli sama, jossa susiemo tarun mukaan imetti kaupungin perustajia, Romulusta ja Remusta.

Luperci-papit olivat useimmista muista Rooman papistoista poiketen nuorehkoja, 20–40-vuotiaita miehiä. Vuotuinen riitti oli heidän ainoa virkatehtävänsä. Pappien nimi pohjautuu latinan kielen sanaan lupus, susi. Papit suorittivat rituaalinsa varhempina aikoina alastomina. Ilmeisesti keisari Augustuksen siveyslakien myötä he alkoivat käyttää lannevaatetta.

Lupercaliaa vietettiin perinteisen roomalaisen vuoden lopussa. Vuodenvaihde osui alkujaan helmi-maaliskuun taitteeseen. Juhla sijoittui keskelle vainajille omistettua yhdeksänpäiväistä Parentalia-juhlaa (13. helmikuuta–21. helmikuuta).

Lupercaliassa palvotuksi jumalaksi mainitaan useimmin italialaista alkuperää oleva metsän ja villin luonnon jumala Faunus. Keisariajalla jumala samaistettiin kreikkalaiseen metsänjumala Paniin.[2]

Myös Rooman pohjoispuolelta, faliskien parista Soracte-vuorelta tunnetaan samoja elementtejä sisältävä kultti, jossa susipapit (Hirpi Sorani) olivat yhteydessä kuoleman voimiin.[3]

Lähteet
  • Alföldi, A.: Die Struktur des voretruskischen Römerstaates. Heidelberg: Carl Winter Universitätsverlag, 1974.
  • Holleman A.W.J.: Pope Gelasius I and the Lupercalia. Amsterdam: Adolf M. Hakkert, 1974.
  • Kivimäki, Arto & Tuomisto, Pekka: Rooman keisarit. Hämeenlinna: Karisto, 2005. ISBN 951-23-4546-3.
  • Lurker, Manfred: A Dictionary of Gods and Goddesses, Devils and Demons. Routledge & Kegan Paul, 1987. ISBN 0-203-67189-9
  • Ulf, C.: Das römische Lupercalienfest. Darmstadt: Wissenschaftliche Buchgesellschaft, 1982.

Viitteet
  1. Lurker 1987, s. 114
  2. Rooman keisarit, s. 44
  3. Mika Rissanen: The Hirpi Sorani and the Wolf Cults of Central Italy Arctos. Klassillis-filologinen yhdistys. Viitattu 3.10.2014.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.