Lupercal
Lupercal oli luola Palatium-kukkulan lounaisjuurella antiikin Roomassa. Luolan nimi liittyy susiin (lat. lupus), joiden asema luolaan liittyvissä myyteissä ja rituaaleissa on keskeinen.
Tarun mukaan pentunsa menettänyt susiemo löysi Tiber-joen tulvamaan reunalta virtaan kuolemaan jätetyt Romuluksen ja Remuksen, jotka se vei läheiseen Lupercal-luolaan ja imetti poikia siellä. Paimen Faustulus löysi suden imettämät pojat ja otti heidät kasvatikseen. Myöhemmin Romulus perusti Palatium-kukkulalle Rooman kaupungin.
Lupercal-luola oli läpi antiikin Rooman historian merkittävä kulttipaikka. Se oli pääpaikkana vuosittain 15. helmikuuta järjestetyssä Lupercalia-juhlassa, jossa Lupercuksen papit (luperci) uhrasivat luolassa vuohen ja koiran. Historialliselta ajalta on säilynyt mm. Plutarkhoksen ja Dionysios Halikarnassoslaisen kuvauksia luolasta ja sen ympäristöstä. Keisari Augustuksen tiedetään monumentalisoineen Lupercal-luolan osana suurempaa kampanjaansa Rooman kaupunkikuvan kohentamiseksi. Lupercal-luolan edustalla kerrotaan myös olleen suden patsaan.
Uudelleen löytäminen
Lupercal-luolan tarkka sijainti on ollut pitkään epävarmaa, sillä se on todennäköisesti jäänyt myöhempien rakennusten alle. Tammikuussa 2007 roomalaisen La Sapienza -yliopiston tutkimusryhmä kertoi löytäneensä rinteestä luolan suun, jota he arvelevat Lupercaliksi. [1] Ryhmään kuuluva arkeologian professori Andrea Carandini pitää luolaa lähes varmasti Lupercalina.
16 metriä syvää luolan onkaloa on tutkittu pitkään muun muassa tähystinlaitteilla ja laserskannereilla. Kuvat paljastavat, että holvi on koristeltu simpukankuorilla ja mosaiikeilla. Sisäpuolella on Rooman valtakuntaa symboloiva valkoinen kotka.
Aiheesta muualla
- Helsingin Sanomat 20.11.2007: Romuluksen ja Remuksen luola löytyi ehkä Roomassa[vanhentunut linkki]