Luova talous

Luovan talouden keskiössä ovat erään näkemyksen mukaan luovat yksilöt, jotka luovat innovaatioita kuten uusia tapoja toimia, palvelukonsepteja, uusia tuotteita ja palveluja sekä brändejä. Luovuus ei tällöin kuulu ainoastaan luoville aloille, sillä innovaatioita edistävää luovuutta voi olla myös organisaatioiden sisällä. Luovia ratkaisuja voi syntyä myös erilaisten organisaation ulkopuolisten yhteistyömuotojen ja toimialarajapintojen kautta.[2] Nähdäänkin, että luovaan talouteen päästään vain kaikkien alojen luovuuden kautta.[5]

Toisen näkemyksen mukaan luovan talouden ytimessä ovat taide ja kulttuuriperintö sekä näihin liittyvä osaaminen, arvot, historia ja symbolit. Tämän näkemyksen mukaan taiteen ja kulttuurin yritystoiminta on lähimpänä ”luovaa ydintä”. Sille on tyypillistä ensisijaisesti taiteelliseen ja kulttuuriseen osaamiseen perustuva ammatinharjoittaminen ja pienyrittäjätoiminta (esim. kuvataide, tanssi, teatteri jne.). Seuraavan kehän kohderyhmä koostuu luovien alojen yrityksistä ja yrittäjistä, joiden tarjooma kohdistuu sekä business-to-business -markkinoille, kuluttaja-asiakkaille että julkisille markkinoille. Luovan talouden rakenteessa uloimman kehän muodostavat yritykset, jotka hyödyntävät luovien alojen yritysten osaamista. Näiden yritysten näkökulmasta kehittämistarpeet liittyvät edellytyksiin hyödyntää monipuolisesti luovaa osaamista sekä ostettavina palveluina, strategisissa kumppanuuksissa että organisaatioiden sisäisinä työresursseina.[6]

Luovaa taloutta määriteltäessä on huomioitava, ettei sille ole olemassa yhtä, yhdessä sovittua, selkeää määritelmää. Luovan talouden määritelmä muuttuu jatkuvasti sen mukaan, kuka sitä käyttää ja mistä näkökulmasta.[7]

Luovat alat voivat vahvistaa muiden toimialojen ja koko maan kilpailukykyä.[8] Luovien alojen ja kulttuurin katsotaan edistävän myös taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä innovaatioita ja koheesiota.[9] Suomen työ- ja elinkeinoministeriön mukaan luovat alat parantavat kilpailukykyä erityisesti animaation, muotoilun, mainonnan ja viestintäalan tuottamien palveluiden kautta.[8]

Esimerkkejä toimialojen yhteistyöstä Helsingin kauppakorkeakoulun erillisyksikköjen Pienyrityskeskuksen ja Kansainvälisten markkinoiden tutkimuskeskuksen tutkimuksesta:[10]

• Teollinen tuotanto: Esimerkiksi muotoilu on jo kauan yhdistetty teolliseen tuotantoon.
• Rakentaminen: Rakentamisessa on arkkitehdin lisäksi muita suunnittelijoita sisustusarkkitehdista LVI-suunnittelijaan ja rakennusurakoitsijaan, joiden avulla itse rakennusprosessi toteutetaan. Lisäksi talonrakentamisessa voisi tuottaa älykkään asumisen tuotekokonaisuuksia globaaleille markkinoille.
• Prosessiteollisuus ja aseteollisuus: Prosessiteollisuus ja aseteollisuus käyttävät paljon animoituja simulaatioita.
• Sosiaali- ja terveysala: Vanhusten palveluihin voisi yhdistää pelialan. Vanhusten palvelutaloihin esimerkiksi dementoituneiden elämää helpottavia pelinomaisia ratkaisuja. Esim. tanssia voitaisiin hyödyntää hyvinvointipalveluina.
• Matkailuala: Esimerkiksi elämystuotanto ja maaseudun elinkeinot voisi kytkeä turismiin.

Lotte Darsøn (2004) mukaan liike-elämä voi hyödyntää taidetta esimerkiksi koristeena (taideteokset aulassa ja seinillä, kuvia toimiston seinillä jne.), viihteenä (kulttuuriseteleiden tai pääsylippujen jakaminen esityksiin tai esiintyjien tuominen työpaikoille, asiakastilaisuuksiin jne.), välineenä (tiimin rakentamisessa, vuorovaikutus- ja esiintymistaitojen kehittämisessä, johtamisvalmennuksessa, ongelmanratkaisu- ja innovointiprosesseissa jne.) tai strategisen transformaation työkaluna (taide integroidaan sellaisille liike-elämän alueille kuten visiot ja arvot, luovuus ja innovatiivisuus, brändi, markkinointi ja asiakassuhteet).[11]

Luovan talouden nähdään vaikuttavan myös alueiden, kaupunkien, kuntien, maakuntien ja yleensäkin Suomen vetovoimaisuuteen. Viihtyisän ja vetovoimaisen elinympäristön, alueiden kilpailukyvyn ja kulttuuripolitiikan yhteys nousi esille erityisesti Richard Floridan (2002) tekemän luovaa luokkaa käsitelleen tutkimuksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan viihde- ja kulttuuripalvelut synnyttävät vetovoimaa, mikä osaltaan vaikuttaa luovissa ammateissa toimivien sijainti- ja muuttopäätöksiin.[12]

Alueen vetovoimaisuus vaikuttaa myös yritysten sijaintipäätöksiin. Tätä näkemystä hyödynnetään esimerkiksi Tampereella, jonka Luova Tampere -ohjelma on Suomen suurin alueellinen luovan talouden kehittämishanke. Ohjelma kehittää luovia toimialoja, edistää innovatiivisuutta ja yrittäjyyttä sekä kasvattaa Tampereen vetovoimaa.[13]

Innovointiin tarvitaan luovuutta. Suomen opetusministeriön raportin (2009) mukaan ”ideoiden luomiseen tarvitaan tietoa, osaamista ja ennen kaikkea luovia yksilöitä, kun taas ideoiden toteuttamiseen ja hyödyntämiseen tarvitaan tehokkaita organisaatiota ja yrityksiä.”[14]

Uusia tuotteita, palveluja, menetelmiä, strategioita ja organisaatioita syntyy, kun ihmiset kehittelevät uusia ajatuksia ja yhdistelevät niitä uusin tavoin. Innovaatioiden keksiminen perustuukin usein monipuoliseen osaamiseen ja eri osaamisalueiden yhdistämiseen.[15]

Kiire ja stressi eivät ole otollisia olotiloja innovoinnille. Luovuuden ilmaisemiselle ja kehittämiselle on kuitenkin annettava aikaa ja tilaa, jotta innovaatioita voi syntyä. Monet innovaatiohakuiset yritykset ja työorganisaatiot muokkaavat työympäristöä niin, että se tukee työntekijöiden luovuutta ja vuorovaikutteisuutta.[16]

Luovan talouden käsite otettiin Suomessa käyttöön 2000-luvun alussa.[17] Professori Alf Rehnin mukaan palvelutaloudesta siirrytään maailmanlaajuisesti luovaan talouteen.[18]

• Luova talous ja kulttuuri innovaatiopolitiikan ytimessä 2009. Opetusmimisteriö. Arkistoitu 16.11.2010. Viitattu 18.2.2011.
• Kirveennummi, Anna: Toward the Future with the Creative Economy, s. 9. Työ- ja elinkeinoministeriö, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)