Villiyrtti

Villiyrtit ovat luonnosta kerättäviä yrttejä ja salaattikasveja. Monet niistä, kuten voikukka, nokkonen, piharatamo, siankärsämö ja apilat, ovat tavallisia rikkaruohoja.[1] Hieman huonommin tunnettuja ovat käenkaali, maitohorsma, litulaukka, kellukka, poimulehti ja makea kallioimarre. Villiyrteiksi luokitellaan myös mm. koivun lehdet ja kuusenkerkät[2].

Voikukka
Käenkaalin lehtiä
Litulaukka

Kerääminen

Jokamiehenoikeuksien mukaan ruohovartisia kasveja saa kerätä myös yksityisomistuksessa olevilta mailta; sen sijaan esimerkiksi puunlehtien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Samasta kasviyksilöstä tai -kasvustosta ei tule riipiä kaikkia lehtiä. Luonnonsuojelualueilla myös villiyrttien kerääminen on kielletty.[3]

Villiyrtit kannattaa kerätä kuivalla säällä, etteivät ne pilaannu. Niitä ei kerätä saastuneilta tai likaisilta paikoilta, kuten teiden varsilta.[3] Joitakin villiyrttejä voi syödä sellaisenaan, mutta toiset kuivataan tai keitetään. Voimakkaanmakuiset yrtit kerätään nuorina, salaattikasvit ennen kukintaa ja kukat heti kun ne ovat puhjenneet. Juuret kerätään syksyllä tai talvella.

Lähteet
  1. Villiyrtit villiyrtti.fi. Viitattu 24.9.2020.
  2. Kerää salaattiainekset ja villiyrtit luonnosta – 10 ilmaista herkkua anna.fi. Viitattu 24.9.2020.
  3. Keruuohjeet arktisetaromit.fi. Viitattu 24.9.2020.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.