Luonnonympäristö

Luonnonympäristö eli ekologinen ympäristö on bioottisesta eli elollisesta sekä abioottisesta eli elottomasta luonnosta koostuva ympäristö. Se voidaan määritellä myös luonnontilaiseksi alueeksi maan pinnalla, vesissä tai niiden läheisyydessä maan alla tai ilmakehässä. Luonnonympäristöön muodostuu lukuisia erilaisia ekosysteemeitä, joissa aineet ja energia liikkuvat. Luonnonympäristöt korvaantuvat toisilla ja niillä on useita eri tasapainotiloja. Luonnonympäristö jakaantuu eri luontotyyppeihin eli biotooppeihin, jotka muodostavat suurekosysteemeitä eli biomeja, kuten arktinen tundra tai trooppinen sademetsävyöhyke.

Luonnonympäristön lisäksi ympäristö voi olla subjektiivinen, sosiaalinen tai rakennettu ympäristö eli luonnonympäristöä on kaikki mitä luonnossa on, pois lukien ihmisen aikaansaannokset. Tämä raja luonnonympäristöön ja inhimilliseen ympäristöön on kuitenkin osin häilyvä, sillä ihminenkin voidaan lukea osaksi luontoa: mihin sijoittuu esimerkiksi viljapelto, jossa elää ruiskaunokkeja, ruisrääkkiä, peltopyitä ja lukuisia muita lajeja? Kyseessä onkin perinnebiotooppi, yksi ihmisen luoma luonnonekosysteemi. Voidaan myös puhua esimerkiksi kaupunkiekosysteemeistä, joiden luonto voi olla yllättävän rikasta. Alueet, joilla ihmistoiminnan funktiot määrittelevät ekosysteemiä eniten ovat antromeereja. [1] [2]

Luonnonympäristö jakaantuu kehiin eli sfääreihin
Sininen planeetta, atmosfääri ja hydrosfääri.

Luonnonympäristöä voidaan tarkastella teoreettisesti myös erillisinä kehinä, jotka ovat syntyneet Maan kehityshistorian aikana ja jotka esiintyvät melko kerroksellisesti Maapallolla. Ensimmäinen on kivikehä eli litosfääri, jonka päällä muut kehät ovat. Kivikehä muuttuu alati laattatektoniikan ja eroosion sekä rapautumisen seurauksena.

Vesikehä eli hydrosfääri on sen päällä muodostuen meristä, järvistä, joista, jäätiköistä ja ilmakehän vedestä. Veden kierto eli hydrologinen sykli on välttämätön elämälle. Kasvien fotosynteesi ja eliöiden metabolia ja rakentuminen vaativat vettä. Ilmakehä eli atmosfääri ulottuu Maan pinnalta 100 kilometrin korkeuteen Avaruuden rajalle. Se on hyvin ohut kerros kivi- ja vesikehään verrattuna. Ilmakehässä syntyvät sääilmiöt ja sen hiilidioksidi on välttämätöntä fotosynteesille ja Maata sopivan lämpimänä pitävälle kasvihuoneilmiölle. Happi on puolestaan välttämätöntä eliöiden soluhengitykselle. Yläilmakehän otsoni suojelee eliöitä haitalliselta säteilyltä. Uloin kehä, magnetosfääri eli maan magneettikenttä, joka syntyy Maan ytimen metallien liikkeestä, puolestaan suojelee elämää aurinkotuulelta.

Elonkehä eli biosfääri on ohuin kehä, joka kattaa maapallon melkein saumattomasti, kun pieneliöt lasketaan mukaan. Biosfääri koostuu kaikista maapallon eliöistä: kasveista, sienistä, eläimistä, bakteereista, arkeoneista ja alkueliöistä. Arvioiden mukaan maapallolla on 10-100 miljoonaa lajia, joista vain murto-osa tunnettaan. Biosfääri on täysin riippuvainen muista kehistä ja niiden tarjoamista resursseista, kuten aineista ja energiasta, elintilasta ja suojasta. [3]

Ekologia jakaa luonnonympäristön ekosysteemeihin
Kultaleijonatamariini
Seychellit, monet saaret ovat monimuotoisuuskeskuksia.

Ekologia eli luonnontalous on tiede, joka tutkii bioottisen ja abioottisen luonnon välistä vuorovaikutusta, aineiden ja energian kiertoa ja lajien levinneisyyteen vaikuttavia tekijöitä. Keskeisessä asemassa ovat ekosysteemit ja biotoopit. Maapallon alueet voidaan jakaa kasvillisuusvyöhykkeisiin, jotka erilaistuvat ainutlaatuisiksi kasvistoltaan ja eläimistöltään useiden eri tekijöiden, kuten säteily- ja lämpövyöhykkeiden, ilmastoalueiden ja maannostyypin perusteella. Myös evoluutiolla on suuri merkitys lajiston kehittymiselle omanlaisekseen. Ekosysteemien ainutkertaisuudesta kertovat esimerkiksi Aasian sademetsien hedelmälepakot, Amerikan mantereen kolibrit, Australian nokkasiilit ja Madagaskarin vettä runkoonsa varastoivat apinanleipäpuut. Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti vaihtelee voimakkaasti eri puolilla maailmaa ollen runsainta niin kutsutuilla ekologisilla hotspot -alueilla eli monimuotoisuuskeskuksissa, kuten Välimerellä, itäisen Afrikan sademetsissä, Uudessa-Seelannissa ja Madagaskarilla. [4]

Luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu
Tuulivoimalla voidaan tuottaa puhdasta energiaa

Luonnonsuojelu ja ympäristönsuojelu ovat erilaisia toimenpiteitä, joilla pyritään suojelemaan, säilyttämään ja huolehtimaan luonnonympäristöstä, sen monimuotoisuudesta ja luonnon ekologisesta kestävyydestä sekä turvaamaan ihmisen ja biosfäärin elinmahdollisuudet ja terveelliset, hyvät elinolosuhteet Maapallolla. Luonnon ja ympäristön suojelussa on suuri merkitys niin ympäristöpolitiikalla, ympäristöystävällisellä taloudella, teknolologian kehityksellä kuin yksittäisen ihmisen valinnoilla. [2]

Katso myös

Lähteet
  1. Hanski, Ilkka: Ekologia. WSOY, 1998.
  2. Hakala, Harri & Välimäki, Jari: Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Gaudeamus, 2003.
  3. Kakko, Kenno, Tyrväinen & Fabritius: Lukion maantiede 1-2. Otava, 2010.
  4. Hanski, Ilkka ym.: Ekologia. WSOY, 1998.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.