Luonnonkosmetiikka

Luonnonkosmetiikka tarkoittaa ihonhoitotuotteita ja kosmetiikkaa, jonka lähtökohtana on, että siihen käytetyt raaka-aineet ovat mahdollisimman vähän haitallisia niin ihmiselle kuin luonnolle, jonka vuoksi tiettyjä kemikaaleja ei käytetä. Tätä säädellään sertifikaateilla. Tuotteiden raaka-aineiden ja tuotannon täytyy noudattaa jonkun riippumattoman sertifiointi-organisaation kriteereitä, jonka vuoksi usein puhutaankin sertifioidusta luonnonkosmetiikasta. Myös termejä orgaaninen kosmetiikka tai luomukosmetiikka saatetaan käyttää.

Luonnonkosmetiikassa käytetään pääosin erilaisia kasviraaka-aineita, esimerkiksi afrikkalaisen voipuun pähkinöistä saatavaa karitevoita.

Luonnonkosmetiikan raaka-aineiden tulee olla muun muassa luonnonöljyjä ja -vahoja, hajusteiden, väri- ja säilöntäaineiden tulee olla luonnosta peräisin. Luonnonkosmetiikan ihonhoitotuotteissa ei käytetä esimerkiksi formaldehydin vapauttajia säilöntäaineena, silikoneja, parabeeneja, etoksyloituja emulgaattoreita (PEG-yhdisteet), keinotekoisia väriaineita tai hajusteita, EDTA:ta, parafiinia tai muita maaöljyjohdonnaisia.

Periaatteet ja standardisointi

Luonnonkosmetiikalle ei ole alun perin ollut olemassa yhtä yhteiseurooppalaista sertifiointijärjestelmää. Eri mailla on ollut omat sertifikaattinsa, esimerkiksi Saksassa BHID, Ranskassa Ecocert, Britanniassa Soil Association ja Italiassa AIAB, joista osaa on voinut hakea maan rajojen ulkopuolinenkin valmistaja. Laajimmalle levinneet luonnonkosmetiikan sertifikaattien myöntäjät (ja sertifikaatit) Euroopassa ovat BDIH ja Ecocert. NaTrue-leima, jota on alettu kehittää vuodesta 2007 lähtien, pyrkii olemaan kansainvälisesti tunnistettava, kaikille valmistajille avoin merkintä.

Raaka-aineet

Pääosin luonnonkosmetiikan raaka-aineet ovat kasvipohjaisia, osa on mineraali- tai eläinperäisiä. Merkittävä osa raaka-aineista on kasviöljyjä, -rasvoja ja vahoja, kuten soija-, jojoba- ja oliiviöljy, voipuusta ("Butyrospermum parkii", engl. Shea tree) saatava karitevoi tai mehiläisvaha. Peseviä ja puhdistavia aineosia eli tensidejä saadaan esimerkiksi sokerista, kookoksesta ja käymisteitse valmistetusta alkoholista. Tuotteissa käytetään yleisesti eteerisiä öljyjä ja yrttiuutteita. Emulgointi- ja säilöntäaineet eivät saa olla synteettisiä. Säilöntäaineina voidaan kuitenkin luonnollisten aineiden lisäksi käyttää luontaisenkaltaisia (aineen on esiinnyttävä myös luonnossa) säilöntäaineita, esimerkiksi bentsoehappoa. Osa kasviraaka-aineista on peräisin luonnonmukaisilta viljelmiltä tai kasvaa luonnonvaraisena.

Myös raaka-aineiden valmistus- ja käsittelymenetelmiä on rajoitettu. Raaka-aineita ei saa testata eläinkokein, geenimuunnella eikä säteilyttää.

Kielletyt raaka-aineet

Luonnonkosmetiikassa ei ole sallittua käyttää esimerkiksi:

Jotkin sertifikaatit säätelevät raaka-aineiden käytöstä tiukemmin kuin toiset. Natriumlauryylisulfaatti (SLS, sodium lauryl sulphate) esimerkiksi ei ole BDIH-sertifikaatissa sallittu aine, mutta Ecocert ei sitä kiellä. Osa valmistajista taas erityisesti ilmoittaa, ettei säilöntäaineena ole käytetty parabeeneja tai fenoksyylietanolia (phenoxyethanol).

Kahden eri valmistajan BDIH-sertifioituja luonnonkosmetiikan auringonsuojasuihkeita.

Sertifikaatit

Sertifioinnin ideana on varmistaa, että valmistajista riippumaton ulkopuolinen taho tarkastaa tuotteet valmistusaineiden ja -menetelmien osalta säännöllisesti. Näin kuluttaja ja tuotteiden loppukäyttäjä voi varmistua, että tuote täyttää luonnonkosmetiikalle asetetut vähimmäisvaatimukset. Sertifikaatit ovat myös valmistajan etu: sertifikaatti-logon ansiosta kuluttaja osaa valita luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävän tuotteen.

Kosmetiikan sisältämät aineet on merkittävä niin sanotulla INCI-ainesosaluettelolla. INCI-luettelosta kuluttaja näkee tuotteen valmistusaineet, vaikka ne ovatkin usein tavalliselle kuluttajalle vaikeaselkoisia. Luettelosta voi silti päätellä, että joidenkin kosmetiikkavalmistajien tuotteet voivat täyttää luonnonkosmetiikan standardin, vaikkei tuotteella tai tuotemerkillä ole sertifikaattia. Pieni yritys ei välttämättä sertifikaattia hae, sillä sertifiointi maksaa.

Toisaalta joidenkin valmistajien tuotteissa on sekä luonnosta peräisin olevia aineita että myös tavanomaisessa kosmetiikassa yleisiä raaka-aineita, jotka ovat luonnonkosmetiikan sertifikaattien mukaan kiellettyjä. Tällaiset valmistajat käyttävät mielellään markkinoinnissaan luonnonmukaisuuteen viittaavia mielikuvia ja mainoslauseita.

BDIH

BDIH (Bundesverband Deutscher Industrie- und Handelsunternehmen für Arzneimittel, Reformwaren, Nahrungsergänzungsmittel und Körperpflegemittel) on saksalainen, vuonna 1951 perustettu sertifiointijärjestö, jonka BDIH-merkkiä on alettu kehittää vuodesta 2001. BDIH-merkittyjä tuotteita on noin 5 000. Raaka-aineiden on oltava valvotusti tuotettuja. Raaka-aineista 15 täytyy olla peräisin luomutuotannosta (mm. jojoba-, oliivi- ja soijaöljy). Englanninkielinen logo on saatavissa myös kansainvälisesti, ja sen valvonnasta ja markkinoinnista vastaa International Organic and Natural Cosmetics Corporation (IONC GmbH). Järjestö ei ole voittoa tavoittelematon.

BDIH-vaatimuksiin kuuluu, että tuotemerkki ei voi saada sertifikaattia, ellei sen tuotteista 60 % täytä sertifikaatin vaatimuksia.

Ecocert

Ecocert on Ranskassa vuonna 1992 perustettu organisaatio, joka on aloittanut kosmetiikan sertifioinnin vuonna 2002. Ecocert-logon saaminen ei ole yhtä tiukkaa kuin BDIH-logon: Valmistaja voi saada logon, vaikka sen tuotteista vain yksi tai muutama läpäisisi sertifikaatin vaatimukset. Ecocert-merkintä on kansainvälisesti saatavilla. Järjestö ei ole voittoa tavoittelematon.

Cosmebio

Ranskalaisen Cosmebion merkinnät ovat sininen Charte Cosmebio-Cosmetique ECO tai vihreä Charte Cosmebio-Cosmetique BIO -merkintä, jotka pohjautuvat Ecocertin vaatimuksiin. BIO-merkin vaatimuksia ovat: vähintään 95 % tuotteen raaka-aineista on peräisin luonnosta ja vähintään 95 % kasviraaka-aineista on luomuviljeltyjä, ja tuotteen kaikista raaka-aineista vähintään 10 % on luomuviljeltyjä. ECO-merkin vaatimuksia ovat: vähintään 95 % tuotteen raaka-aineista on peräisin luonnosta ja vähintään 50 % kasviraaka-aineista on luomuviljeltyjä, ja tuotteen kaikista raaka-aineista vähintään 5 % on luomuviljeltyjä. Sekä BIO- että ECO-merkityn tuotteen raaka-aineista korkeintaan 5 % saa olla synteettisiä.

Soil Association

Soil Association on brittiläinen luomumaatalousalan järjestö, joka sertifioi myös muita kuin kosmetiikkatuotteita, esimerkiksi tekstiilejä. Se myöntämä sertifikaatti on "Soil Association Organic Standard". Tuotetta voi kutsua luonnonmukaiseksi eli organic, jos 95 % ainesosista on luomutuotettuja. Vettä ei lasketa mukaan. Muuten tuotteeseen on merkitty, kuinka monta prosenttia se sisältää luomutuotettuja raaka-aineita. Joidenkin tuotteiden kohdalla prosenttiosuus ei voi olla kovin suuri, sillä esimerkiksi pesevät aineet eli tensidit voivat olla peräisin luonnosta mutta eivät luomutuotantoa.

Ecogarantie

Belgialainen, voittoa tavoittelematon Biogarantie-organisaatio aloitti toimintansa 1980-luvulla. Biogarantie-merkkiä myönnetään luonnonmukaisen maatalouden tuotteille, kuten elintarvikkeille, tekstiileille ja kukille. Organisaatio kehitti 2000-luvun alussa Ecogarantie-merkin kosmetiikalle ja puhdistusaineille. Kriteeristöön kuuluu muun muassa luomutuotanto, biohajoavuus ja myrkyttömyys vesieliöstölle. Merkin saamiseksi tutkimuksia suorittavat riippumattomat organisaatiot Certisys ja Integra.

AIAB

Italialainen AIAB (Associazione Italiana per l'Agricultura Biologica) on myös luomualan järjestö, joka aloitti kosmetiikan sertifioinnin vuonna 2005. AIAB-sääntöjen mukaan kasviraaka-aineiden täytyy olla luomutuotettuja, jos niitä on Italiassa saatavilla.

NaTrue

NaTrue on vuonna 2007 perustettu luonnonkosmetiikkayritysten yhteenliittymä (European Natural and Organic Cosmetics Interest Grouping E.E.I.G), jonka NaTrue-merkkiä voivat kaikki luonnonkosmetiikan valmistajat hakea. NaTrue-järjestö on voittoa tavoittelematon ja sen kriteeristö ovat julkisesti saatavilla.

NaTrue-merkki sisältää kolme, tähdillä merkittyä tasoa: Yksi tähti merkitsee luonnonkosmetiikkaa, kaksi tähteä luonnonkosmetiikkaa, joka sisältää luomulaatuisia aineita ja kolme tähteä luomukosmetiikkaa. Vettä ei lasketa mukaan raaka-aineiden kokonaismäärään.

Muut logot ja merkinnät

Sertifikaatti-logon lisäksi luonnonkosmetiikkatuotteista löytyy usein muitakin logoja.

Testattu ilman eläinkokeita -standardiin liittyvä Leaping Bunny - Cruelty Free -loikkiva kani -logo on Coalition for Consumer Information in Cosmetics'in (CCIC) myöntämä merkki, joka takaa, ettei tuotetta tai sen ainesosia ole testattu eläinkokein. Joissakin tuotteissa taas voi lukea "Not animal tested" eli ei testattu eläinkokein.

Demeter on kansainvälinen biodynaamisen viljelyn laatumerkki. Myös kosmetiikkatuote voi saada luvan Demeter-merkintään, jos sen raaka-aineista on vähintään 90 % Demeter-tuotannosta. Jos tuotteen raaka-aineista kaikkia ei ole saatavana Demeter-sertifioituina, voi tuotteen pakkauksessa silloin lukea, että tuote sisältää 66–90 % Demeter-tuotettuja raaka-aineita. Tuotteessa ei kuitenkaan saa käyttää Demeter-logoa, jollei tuote täytä jonkun Demeter Internationalin hyväksymän (esimerkiksi BDIH, Ecocert, NaTrue) luonnonkosmetiikka-standardin ehtoja.

Fair Trade -reilunkaupan merkki voi olla esimerkiksi tuotteessa, jonka pääainesosa, vaikkapa ruokosokeri, on peräisin reilun kaupan tuotannosta, mikä ei tarkoita luomua.

Vegan Societyn myöntämä Vegan-kukkalogo takaa, ettei tuotteessa ole käytetty mitään eläinperäisiä valmistusaineita. Valmistaja on voinut merkitä tuotteeseen kuitenkin jollakin muulla merkillä tai tekstillä, että tuote on vegaaninen. Merkintä tai logo helpottaa vegaaneja löytämään itselleen sopivan tuotteen; mutta vaikka mitään merkintää ei tuotteessa olisi, saattavat valmistusaineet silti olla täysin vegaanisia.

Haitallisuudesta

Luonnonkosmetiikan perusajatus on se, että ihonhoitotuotteissa ei pitäisi olla ärsytystä aiheuttavia ainesosia tai ihmiselle, luonnolle, vesistöille ja eliöstölle haitallisia tai vaarallisia kemikaaleja. Luonnonkosmetiikan testausta eläinkokein ei sallita, ja tuotteiden täytyy olla mahdollisimman hyvin luonnossa hajoavia. Ei ole silti taattua, etteivät luonnonkosmetiikan raaka-aineet aiheuttaisi yksilöllisesti allergista reaktiota tai ärsytystä tai että ne olisivat täysin haitattomia. Luonnonkosmetiikka voi sisältää allergisoivia ainesosia. Monet ihmiset reagoivat herkästi esimerkiksi eteerisiin öljyihin tai luonnollisiin hajusteisiin. Luonnollisia hajusteita ovat esimerkiksi linaloli, limoneeni ja sitronelloli. Ne ovat yksiä 26 hajusteaineesta, jotka EU:n säännösten mukaan on pitänyt vuodesta 2005 sisällyttää tuotteen ainesosalistaan tiedoksi hajusteallergisille. Hajusteet eivät usein ole tuotteeseen sellaisenaan lisätty ainesosa, vaan sisältyy tuotteen sisältämään eteeriseen öljyyn tai aromi- tai hajustesekoitukseen (Aroma, Parfum).[1]

Joidenkin synteettisten aineiden haitallisuudesta on myös esitetty kiistanalaista tutkimustietoa. Yksi kiistanalaisista aineryhmistä on esimerkiksi parabeenit. Joidenkin tutkimusten mukaan parabeenit kulkeutuvat kudoksiin ja voivat esimerkiksi aiheuttaa rintasyöpää; mutta on myös tutkimuksia, joiden mukaan tätä ei voida varmuudella osoittaa.

Luonnonkosmetiikan johtavia ajatuksia on kuitenkin se, että jos syntyy pienikin epäilys siitä, että jokin raaka-aine saattaa olla yleisesti ärsyttävä tai haitallinen, sitä ei käytetä. Esimerkkinä on auringonsuojavoiteiden kemialliset UV-suodattimet. Synteettisten UV-suoja-aineiden on epäilty olevan hormonihäiritsijöitä. Vuoden 2008 alussa julkisti italialainen Anconan polytekninen yliopisto tutkimuksen, jossa todettiin kemiallisten UV-suodattimien uhkaavan koralliriuttoja.

Lähteet

Viitteet

Kirjallisuutta
  • Kiistala, Mari: Ruusuvettä ja koivunlehtiä : hemmottelupäivän reseptejä suomalaisille naisille. Helsinki: Nemo, 2004. ISBN 952-5180-81-6.
  • Onko kosmetiikkakin kemikaaleja. Kirjassa Tuomisto J. 100 kysymystä ympäristöstä ja terveydestä: arsenikista öljyyn, s. 128. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2005. ISBN 951-656-221-3. Verkossa englanniksi
  • Raipala-Cormier, Virpi: Luonnonkaunis : yrtit ja luontaishoidot naisen kauneuden ja terveyden tukena. Pirroskuvat: Elina Vannine. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26584-5.
  • Stiens, Rita: Totuus kosmetiikasta : parasta iholle, hiuksiin, meikkiin. (Schön um jeden preis?, 2005.) Suomentanut Veera Kaski. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4344-2.
  • Sundgren, Lisen: Ihana kotikylpylä : parhaat reseptit kauneudenhoitoon luonnon omista aineksista. (Lisens örtspa för skönhet och välbefinnande, 2008.) Valokuvat: Charlotte Gawell. Suomentanut Mari Kiistala. Helsinki: Nemo, 2008. ISBN 978-952-5613-68-1.

Aiheesta muualla
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.