Luokki

Itä-Suomessa luokki ja Länsi-Suomessa luokka eli vemmel (joskus myös vempele tai vembel) on hevosilla käytettävien työvaljaiden osa. Se on osapuilleen ylösalaisin olevan U-kirjaimen muotoinen, joko puusta tai metallista valmistettu kaari, jolla länget yhdistetään rahkeiden avulla aisoihin siten, että luokin jännitys pitää aisat ajossa irrallaan hevosen kyljistä. Joustavana luokkivaljastus sopii hyvin raskaiden kuormien vetoon ja ajoon epätasaisessa maastossa mäkisillä ja mutkaisilla teillä.

Sotilas hevosineen umpihangessa Venäjällä vuonna 1942. Hevosella luokkivaljastus, joka helpottaa vetämistä erityisesti vaikeissa olosuhteissa. Luokki kulkee kaarena hevosen selän yli aisasta aisaan.

Luokin historia ja käyttöalue

Luokkivaljastus on ollut käytössä yleisesti vain Itämeren itäpuolisilla alueilla. Luokin käyttöalue on hyvin yhtenäinen: suomalaisten ja virolaisten lisäksi luokkia käyttävät useat muut suomalais-ugrilaiset kansat sekä venäläiset. Keskiaikaisen Codex Aboensis -kirjan kuvituksessa esiintyvien luokkivaljaiden katsotaan osaltaan todistavan, että koko kirja on suomalainen.[1] Läntinen raja kulkee Kuurinmaalla Latviassa. Suomessa yleisesti käytetty nimitys on luokka tai luokki, karjalassa vemmel tai vempele ja vepsässä vembel. Sana luokki puolestaan on yhtenäinen suomessa, vatjassa, virossa (look) ja liivissä. Venäläiset omaksuivat luokin suomalaisilta, ja Ruotsissa luokkia ovat käyttäneet vain Värmlannin metsäsuomalaiset. Länsi-Euroopassa tai Amerikan mantereella luokkia ei käytännössä tunneta lainkaan.

Kustaa Vilkunan mukaan suomalaisen hevosajokulttuurin tärkein yhdistävä piirre on luokkivaljastus, ja ensimmäiset tiedot luokista ovat peräisin Suomesta ja Virosta. Muinaisrunoissa ja Kalevalassa luokkivaljastus on hyvin tavallinen, ja varhainen kirjallinen maininta on Piispa Henrikin surmanrunossa:

»Otta sitten ohrjlda orojnen / jdulta jsoi lihainen / maatta jouhi maldahjsi jlda / pane luoka kynä päjnen / harjallen hywän hewoisen.»
(Vanhin tunnettu kirjallinen versio)

Virosta maininta on vuodelta 1494.lähde? Venäjältä kirjalliset tiedot luokista ovat huomattavasti myöhemmältä ajalta. Ruotsissa siitä ei ole vanhojakaan tietoja, ja tutkimusmatkailija Carl von Linnékin näki luokin ensi kertaa vuonna 1732 Suomessa. Vanhoissa suomalaisissa verokirjoissa luokki oli talon omaisuutta. Lemun Nyynäisten talon omaisuudeksi merkittiin vuonna 1549 kaksi maalattua luokkia. 1700-luvun verokirjojen mukaan luokki oli yleinen koko maassa.

Suomenhevoset ovat keveitä mutta sitkeitä sekä erittäin nopeita verrattuna raskaisiin eurooppalaisiin työhevosiin. Kevyelle hevoselle luokkivaljastus on paras ratkaisu raskaan kuorman vetoon. Itä-Suomessa luokkivaljastusta on käytetty ympäri vuoden, tasamaastoisemmassa Länsi-Suomessa yleensä vain talvella rekiajossa; kesällä on käytetty luokkisilavaljastusta sekä sila- eli niin kutsuttua tamppivaljastusta.

Luokin valmistus
Paininpuu Puolangan Kalhamaperällä sijaitsevan Tiaisen torpan tallin takaseinässä.

Paras luokki tulee niinipuusta eli metsälehmuksesta, joka on kevyttä, joustavaa ja sitkeää sekä pitää muotonsa. Muita erinomaisia luokissa käytettyjä puulajeja on pihlaja, marjakuusi, kataja ja koivu. Pajusta luokki valmistettiin vanhastaan yleensä silloin, jos metsässä sattui vahinko ja luokki katkesi. Taivuttamalla kaksi pajua kaarelle ja sitomalla ne yhteen saatiin nopeasti käyttöön tilapäinen luokki.

Nykyään luokki voidaan valmistaa joko raudasta, puusäleistä liimaamalla tai yhdestä puusta taivuttamalla. Rautaluokin ongelmana on, että se voi kovalla pakkasella katketa ja lisäksi kova metalli kuluttaa nopeasti puista aisaa. Puisen niin sanotun painoluokin tekoon sopivia puita ovat tuomi (kestävin), lehmus, koivu ja paju (eli hitaasti kasvavat puulajit). Puun täytyy olla suora ja vähäoksainen, jotta luokista tulisi kestävä. Luokkipuuta on haudutettava lantatunkiossa viikko tai pehmitettävä tulella avotakan loimussa. Nopeimmin luokki saadaan taipumaan laittamalla padan kanneksi T-haarainen putki ja laittamalla puu putken sisälle höyrystymään. Luokki taivutetaan tätä tarkoitusta varten tehdyssä paininpuussa tai paininpenkissä. Niiniluokkia lukuun ottamatta painoluokki pyrkii ajan mittaan suoristumaan, varsinkin jos sitä käytetään vain harvoin. Luokkia onkin hyvä säilyttää päistään narulla yhteen sidottuna, jotta se ei pääse oikenemaan.

Aiheesta muualla

Lähteet
  1. Edgren, Helena : Codex Aboensis: Teoksessa Suomen kulttuurihistoria. 1, Taivas ja maa, s. 216-7. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-1842-8.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.