Luokattomuus

Luokattomuus tarkoittaa koulua, jossa oppilas itse saa päättää, missä ajassa suorittaa opintonsa.[1] Sen vuoksi on pyritty hylkäämään oppilaan sitominen pysyviin luokkiin, joiden takia kaikille luokkaan kuuluville opetetaan sama sisältö, samassa määrin, samassa ajassa. Suomessa 1990-luvulla toteutui lukiouudistus, jonka keskeisin tekijä oli luokattomuus.

Historiallisesti opiskelu lienee alun pitäen ollut lähempänä luokatonta kuin luokallista jo opiskelijoiden vähälukuisuudenkin takia. Esimerkiksi kirkon katedraalikouluissa luokkiin sitomista tuskin on ollut. Vasta kun opiskelijamäärät lisääntyivät teollistumisen myötä, syntyi tarve ja pakkokin organisoida koulu luokalliseksi eli pysyvinä luokkayhteisöinä toimivaksi. Monien opetuksen ja opiskelun epäkohtien nähtiin johtuvan luokallisen koulusysteemin jäykkyydestä. Niinpä ensimmäiset luokattomuuskokeilut syntyivätkin heti 1900-luvun alussa. Laajaa mielenkiintoa herätti esimerkiksi yhdysvaltalaisen Helen Parkhurstin perustama The Dalton Plan. Se levisi moniin maihin, ja myös Suomessa siitä tiedettiin viimeistään 1920-luvun jälkipuoliskolla. Kurssimuotoinen opetussuunnitelma on välttämättömyys luokattomassa järjestelmässä. ^lähde?