Lumihärkki

Lumihärkki (Cerastium cerastoides, syn. C. lapponicum, Dichodon cerastoides) on kohokkikasveihin kuuluva, pohjoisen pallonpuoliskon vuoristoseutujen ja arktisten alueiden pienikokoinen kasvi.

Lumihärkki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Härkit Cerastium
Laji: cerastoides
Kaksiosainen nimi

Cerastium cerastoides
(L.) Britton
Katso myös

  Lumihärkki Wikispeciesissä
  Lumihärkki Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Lumihärkkejä.

Löyhän mätästävästi kasvava monivuotinen lumihärkki kasvaa 3–15 cm korkeaksi. Varret ovat rentoja tai kohenevia ja toispuolisesti hienokarvaisia. Kukattomat tyvivesat ovat juurehtivia. Hieman möyheät lehdet ovat pitkulaisia tai lähes tasasoukkia ja ylöspäin käyriä. Kukinto on kaksihaarainen viuhko. Kukinnon tukilehdet ovat vihreitä, ja kukkaperässä on karvarivi. Valkoisia kukkia on 2–4 kappaletta. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Matalasti kaksihalkoiset terälehdet ovat 8–12 mm pitkiä ja noin 1,5 kertaa verholehtien pituisia. Verholehdet ovat harvaan nystykarvaiset. Heteitä 2–10 kappaletta, vartaloita on kolme kappaletta. Suomessa lumihärkki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on pitkähkö, kuusiliuskaisesti aukeava monisiemeninen kota.[1][2]

Muista pohjoisista härkkilajeista lumihärkki muistuttaa jossain määrin tunturihärkkiä (C. alpinum) ja napahärkkiä (C. arcticum).[3]

Levinneisyys

Lumihärkkiä tavataan Euroopassa Pyreneillä, Alpeilla, Apeniineilla, Balkanin alueen vuoristoseuduilla, Karpaateilla, Skotlannissa, Islannissa, Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilla ja sieltä edelleen Venäjän Jäämeren rannikkoa pitkin aina Uralvuoristolle saakka. Aasian puolella lajia tavataan Turkissa, Kaukasuksen alueella ja Iranissa sekä erillisellä laajalla alueella Keski-Aasiasta Keski-Siperiaan. Lajia esiintyy myös Pohjois-Afrikassa Länsi-Marokon vuoristoissa. Pohjois-Amerikassa lumihärkkiä kasvaa ainoastaan Koilis-Kanadassa. Lisäksi se on levinnyt Grönlannin etelä- ja keskiosien rannikkoseuduille.[3] Suomessa lumihärkki on alkuperäislaji, jota kasvaa ainoastaan Pohjois-Lapissa.[1] Sitä on tavattu Enontekiöltä, Muoniosta, Utsjoelta, Inarista ja Sodankylästä. Runsaimmillaan laji on Käsivarren suurtuntureilla.[4]

Elinympäristö

Lumihärkki viihtyy vuoristoissa tai pohjoisen arktisilla alueilla riittävän kosteilla kasvupaikoilla. Suomessa lumihärkin kasvupaikat ovat tunturiseutujen valuvesi- ja lumenviipymäpaikoilla, tihkuisilla puronvarsilla ja soraisilla joenrannoilla.[1]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet
  1. Retkeilykasvio 1998, s. 110.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 136.
  3. Den virtuella floran: Lapparv (myös levinneisyyskartat) (ruotsiksi) Viitattu 16.4.2012.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Lumihärkin levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.4.2012.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.