Lukujärvi

Järven pinta-ala on 118 hehtaaria ja se on 2,2 kilometriä pitkä ja 800 metriä leveä. Siihen laskee kuusi ojaa, joista eräät ovat Kaarnijärven, Lamminjärven ja Särkijärven laskuojia. Järven luusua sijaitsee järven kaakkoisrannalla, josta saa alkunsa 700 metriä pitkä Taminanoja, joka laskee Pitkäjärveen. Vesi viipyy järvessä keskimäärin 195 vuorokautta.[3][1][2]

Järvellä on 12 kilometriä rantaviivaa ja sen ranta on pääosin kallio- ja moreenipohjaista metsämaastoa. Järven 260 metriä pitkän saaren lisäksi on vielä kaksi pienempää saarta, joilla on rakennuksia, ja kolme autiota luotoa. Rannoille on rakennettu runsaasti loma-asuntoja (95 kpl) ja joitakin kiinteitä asuntoja (4 kpl), joille johtaa tiet Laitilasta. Järvellä on kaksi venevalkamaa.[3][1][2]

Mökkiasutuksen, maa- ja metsätalouden hajakuormituksen lisäksi järveä kuormittavat kaksi pistekuormittajaa: leirikeskus ja rantasauna. Maa- ja metsätalouden osuus kuormituksesta on näistä suurin.[2]

Kirkasvetinen ja lievästi humuspitoinen Lukujärvi on matala ja siten altis tuulille, minkä vuoksi veteen syntyy harvoin lämpötilakerrostuneisuutta. Kesällä happitilanne on vedessä hyvä, mutta talvella jääkannen alla veden happitilanne heikkenee yleensä 5−20% pitoisuuteen. Veden happamuusarvo eli pH-arvo talvisin 5,3−6,3 ja kesäisin 6,3−7,2. Puskurikyky happamuutta vastaan on tyydyttävä. Näkösyvyys vaihtelee tavallisesti 2,2−3,7 metriä ja sen keskiarvo on ollut 2,9 metriä. Vesi on talvisin sameampaa kuin kesällä eli päinvastoin kuin viereisessä Särkijärvessä. Fosforia on kesällä 18 μg/l (mikrogrammaa litrassa vettä) ja talvella 16 μg/l ja typpeä talvisin 800−1200 μg/l ja kesäisin keskimmäärin 500 μg/l. Klorofylliarvot ovat olleet 8,1 μg/l ja ne vastaavat lievästi rehevöityneen järven arvoja. Yleiseltä käyttökelpoisuudeltaan ja laadultaan järven vesi on hyvää. Bakteeritutkimukset antavat puhtaita arvoja.[2]

Järven pohjoispäässä Nilvonkalliolla sijaitsee kolme pronssikautista hautarauniota eli hiidenkiuasta.[4]

Männäisten ruukin tarvitseman vesivoiman turvaamiseksi Sirppujoessa Särkijärven laskuvedet päätettiin ohjata Hankeranjärven kautta Sirppujokeen. Tätä varten rakennettiin vuosina 1787−1788 Taminanojaan sellainen pato[5], joka nosti Lukujärven vedenpintaa noin 1,5 metriä korkeammalle. Koska Lukujärven viereisten järvien vedenpinta on lähes samalla tasolla ja niiden väliset kannakset matalia, tulvi Lukujärvi muihin järviin yhdistäen ne itseensä.[6] Uuden laskuojan todennäköinen reitti on kulkenut Särkijärven ja Lamminjärven kautta Hankeranjärveen. Hankkeen vastustajat purkivat padon vuonna 1817 eikä sitä enää rakennettu uudelleen. Myöhemmin on suunniteltu järvien vedenpinnan alentamista, mutta järvenlaskuja ei ole suoritettu. Järven vedenkorkeutta ei tällä hetkellä säännöstellä vaikka sitä suunniteltiinkin lähiaikoina.[2][7]