Luksus

Koska luksus on käsitteenä monimutkainen, tutkijat ovat jakaneet luksuksen kategorioiksi, jotta se olisi yleistettävissä ja ymmärrettävissä helpommin. Käsite on jaettu aitoon luksukseen, välilliseen luksukseen, omalaatuiseen luksukseen, sekä tietoiseen luksukseen.

• Aito luksus on jotain, jossa on käsityöläisyyttä, ja se on hyvin erilaista verrattuna massoille tarkoitettuihin tuotteisiin.
• Välillinen luksus sisältää aidon luksuksen innoittamia tuotteita, mutta siinä ei ole yksilöllisen käsityöläisyyden jälkiä.
• Omalaatuinen luksus on yksilöllinen tuote, joka erottuu selkeästi standardista.
• Tietoinen luksus ei ole lähes luksusta ollenkaan.

Toisten tutkijoiden mukaan luksus on jaettavissa vanhaan luksukseen, uuteen luksukseen sekä konventionaaliseen eli saavutettavissa olevaan luksukseen. Seuraavassa taulukossa on näiden luokkien ominaispiirteet, joita arvioidaan niiden vaikuttavuuden, saavutettavuuden, hinnan, laadun sekä sosiokulttuurisen kontekstin perusteella.[1]

Riina Latvala on tutkinut erityisesti suomalaista luksusta. Tulosten mukaan suomalaisen luksuksen osatekijöitä ovat luonto, hiljaisuus, hyvä muotoilu ja käsityö. Vahvimmaksi ominaisuudeksi muodostui autenttisuus. Ne eivät ole yksinään luksusta, mutta voivat olla luksusta, jos ne tuotteistetaan luksuksen vaatimalla tavalla elämykseksi ja palvelukokonaisuudeksi.

Tutkijan arvion mukaan luksus-käsitteen ja ilmiön näkymättömyyden taustalla on luultavasti suomalainen kulttuuri, joka pyrkii demokraattisuudessaan tasa-arvoisuuteen, jonka takia käsitys luksuksesta on arkinen.

Suomalainen luksus on hyvin erilaista kuin muualla maailmalla. Sen suurin potentiaali on uuden luksuksen trendeissä, autenttisissa luksusluontoelämyksissä. Luksus on ilmiönä Suomessa vasta alkutaipaleellaan. Se vaatii kehittyäkseen paljon pitkäkestoista työtä, jossa ymmärretään luksuksen vaatimukset, sen ominaisuudet ja yksittäisen luksuskuluttajan arvo sekä hänen vaativat tarpeensa.[1]

Ylellisyystuote on tuote tai palvelu, jonka täyttämiseksi kysyntä kasvaa suurempien kulutustulojen vuoksi. Toisin sanoen ylellisyystuotteen kulutus kiihtyy, jos käyttäjän ostovoima kasvaa.[2]

Venäjän hyökättyä laittomasti Ukrainaan EU:ssa päätettiin Venäjään kohdistuvista pakotteista. Venäjälle viennin kieltoihin kuuluvat ylellisyystavarat, joita Suomen tullin tiedotteen mukaan ovat yli 300 euron arvoiset tavarat, kuten esimerkiksi älylaitteet, korut ja urheiluvälineet.[3]

Lainvalvonnan apulaiset yllättävät kahvia juovan naisten ryhmän, joka kiirehtii salaamaan kahvinjuontiaan. Martin Rudolf Helandin (1765-1814) maalaus Kahvin saalistus Per Nordquistin samannimisen maalauksen (1799) mukaan.  

Erilaisia ylellisyyslakeja säädettiin Euroopassa jo keskiajalla. Esimerkiksi saksaksi näitä ylellisyyksiä myöntäviä tai kieltäviä lakeja kutsuttiin nimillä Aufwandgesetze (kulutuslait) tai Luxusgesetze (luksuslait).[4]

Euroopassa oli käytössä runsaasti erilaisia ylellisyyssääntöjä 1300-1600-luvuilla. Säännöksin rajoitettiin muun muassa joidenkin ruokien ja nautintoaineiden, sekä harrastusten, esimerkiksi pelien harjoittamista. Säännöt koskivat yleensä alinta keskiluokkaa ja köyhiä, joilla ei yleensä ollut varaakaan rikkoa sääntöjä.[5]

Ruotsissa ylellisyysasetuksilla pyrittiin rajoittamaan ulkomaisten vaikutteiden tuloa maahan, säilyttämään perinteinen ruotsalainen puvunparsi ja pitämään yllä säätyjärjestystä. Samalla asetuksia käytettiin myös ajamaan merkantilistista talouspolitiikkaa.[6]

Ylellisyysasetukset jättivät suomenkieleen sanonnan ”pukeutua säädyllisesti” mikä alkujaan tarkoitti nimen omaan säädyn rajoissa pysymistä.[5]

Asetuksia oli kuitenkin vaikea valvoa ja niitä rikottiin häikäilemättä. Ruotsissa ylellisyyssäädöksiä kiristettiin vuonna 1756 ja 1766. Vuoden 1766 asetus kielsi useiden erilaisten yleellisyystuotteiden ja vaatekapaleiden maahantuonnin, myynnin ja käytön. Säätyläiset olivat närkästyneitä kielloista, joilla heitä estetettiin olemasta kansainvälisen ajanmukaisia ja alempisäätyisiltä kiellettiin pienetkin hienoudet.[7]

Vuonna 1766 Tukholmassa annettu "Armollinen Asetus, Hekumata ja Ylönpaldisutta Wastan" määräsi seuraavaa:

Kuka ikänäns mainitun ajan jälkeen Waldakundaan sisälle tuo, tai suuremmisa taikka wähemmissä osissa myy taikka ostaa näitä kjeltyjä kaluja, olkon sen sakon alajnen kujn poiskieltyin Ulkomaan kaluin salaa sisällekuljettamisen estämisexi ennen tätä wahwistettu on, tai tästälähin ulostulewa Asetus määrä.

Mutta se, joka jälkeen mainitun päiwän löydetään nautitzewan ja kuluttawan jotakuta näistä kjeltyistä kappaleista wetäköön sakkoa, ensimmäisen kerran edestä, Sata daleria Hopia-raha, ja sitten kahdenkertaisesti jokaitzen kerran edestä kuin hän edespäjn tätä wastan rikko.[7][8]

• Kitsch
• Luksusauto
• Luksustelttailu
• Tavarafetisismi

• Milja Kaunisto, Luxus, 2016 romaani
• Tallgren, Rea, Luksustuotteet, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia, Voice.fi
• Suomalaiset ostavat tuhansien eurojen luksustuotteita yhä enemmän, vaikka korona kurittaa taloutta – työelämäprofessori paljastaa yllättävän syyn, MTV
• Verta, hikeä ja luksusta, Yle Areena