Luxorin temppeli
Luxorin temppeli on muinaisen Egyptin aikainen temppeli keskellä Luxorin kaupunkia Egyptissä. Temppeli on 254 metriä pitkä ja portin kohdalta 65 metriä leveä. Siinä on peräkkäisiä rakennuksia, joissa on pihoja, pylväikköjä, kappeleita ja patsaita. Egyptiläiset pitivät Luxorin temppelialuetta alkukummun paikkana ja jumala Amon-Ran eteläisenä asuntona. Heidän erilaisissa juhlissaan, kuten Opet-juhlassa ja vuosikymmenjuhlassa, Amon-Ra siirtyi sinne läheisestä Karnakin temppelistä uudistuakseen ja luomisen jatkuvuuden varmistamiseksi.[1]
19. dynastian Ramses II:n rakennuttaman porttipylonin edustalla on jäljellä kolme Ramses II:n alkuperäisestä kuudesta patsaasta ja toinen kahdesta alkuperäisestä obeliskista. Toinen obeliski lahjoitettiin Ranskalle, ja se on nykyisin Pariisissa Place de la Concorde -aukiolla. Porttien jälkeen on Ramses II:n piha, sitten pylväikkö, 18. dynastian Amenofis III:n piha, ja eteläpäädyssä useita pienempiä saleja. Temppelialueelle oli rakennettu ensimmäinen temppeli viimeistään Thutmosisten aikana. Jotkin sen vanhimmista kivistä ovat Hatšepsutin ajalta. Amenofis III rakennutti oman rakennuksensa Thutmosiksen temppelin tilalle. Myöhemmin Ramses II rakennutti temppeliin oman suuren kolossaalipatsaiden reunustaman pihansa (57 × 51 metriä), jonka pylväikkö yhdistää Amenofis III:n rakennukseen.[1] Sen pituusakseli on hiukan vinossa vanhempiin rakennuksiin nähden, sillä se kohdistettiin Karnakin temppeliin, ja sen poikkiakseli kohdistettiin joen länsirannan kuolintemppeleihin.[1]
Temppeli oli aikoinaan katettu sekä sivuilta että päältä, ja valo tuli suurista ikkunoista. Seinien koristelusta on jäljellä muun muassa pylonien kuvaus Ramses II:n sotaretkestä Kadeshiin.[1]
Lähteet
- Egypti: Faraoiden maa, s. 175–182. (Ägypten: Die Welt der Pharaonen.) Toimittaneet Regine Schulz ja Matthias Seidel. Suomennos: Sonja Mäkinen ja Kaarina Niemi. Köln: Könemann, 2000. ISBN 3-8290-5710-5.