Lukki

Lukki on raskaiden ja pitkän­omaisten kappaleiden kuten saha­tavara­nippujen, veneiden, junan­vaunujen ja meri­konttien nostamiseen ja siirtämiseen tarkoitettu nosturi­ajoneuvo tai vedettävä vaunu. Suurimmat lukit ovat satamissa, kontti­terminaaleissa ja muissa meri­konttien käsittely­paikoissa käytettäviä torni­maisia ajo­neuvoja konttien siirtä­miseen, nosta­miseen ja pinoa­miseen. Lukin pyörät sijaitsevat pilari­parien alla niin, että pyörien väliin jää tarvittavan korkuinen tyhjä tila tavaran nostamiseksi ja kuljet­tamiseksi. Korkeimmat kontti­lukit pystyvät pinoamaan 2,44 metrin korkuisia ISO-standardi­kontteja jopa neljä päällekkäin. Kontti­lukin nosto­kyky on yleensä 40–60 tonnia.[1]

Lukki siirtää kontteja pyöriensä välisessä tilassa.
Sisu Valmet -⁠konttilukki.
Veneiden siirtoon kehitetty kevyt lukki.

Suurimpia kontti­lukkien valmistajia ovat suomalaisen Cargotecin tytär­yhtiö Kalmar, italia­lainen Fantuzzi, suomalainen Konecranes ja saksalainen Noell.[2][3][4]

Konttilukkia pienempiä ja kevyempiä lukkeja käytetään puu­tavaran ja muiden pitkän­omaisten suurien esineiden, kuten veneiden siirtoon. Niissä ei välttämättä ole omaa voiman­lähdettä, vaan niitä käytetään traktorin tms. vetämänä. Tällaisten lukkien suurimpiin valmistajiin kuuluu irlantilainen Combilift.[5]

Rakenne

Nykyaikainen konttilukki koostuu viidestä pää­osasta: kahdesta sivu­rungosta, pilarien ylä­päitä yhdistävästä ylä­kehästä, tarttujista ja ohjaamosta. Sivurungot ovat toistensa peili­kuvia ja sisältävät kontin pyörästöt voimansiirto­laitteineen. Sivu­runkojen etu- ja taka­kulmista nousevat teräs­pilarit, joiden yläosassa on lukin yläkehä. Yläkehällä sijaitsevat voima­laite, vinssi­järjestelmä, hydrauliikka­järjestelmä ja pääsähkö­järjestelmä. Yläkehän jommassakummassa etukulmassa on ohjaamo. Lukin olennaisin osa on tarttuja, joka liikkuu vinssi­koneiston avulla ylös ja alas neljän pilarin muodostamassa alatilassa. Tarttuja voi nostaa joko yhtä (single lift) tai kahta konttia (twin lift) kerrallaan.[6]

Historiaa
Varhainen Valmet-sahatavaralukki 1940-luvulta.
Peltilevynippujen siirtoon käytetty Valmet-lukki vuodelta 1969.

Konttilukin edeltäjä, puutavaran siirtoon tarkoitettu laite kehitettiin toisen maailman­sodan jälkeen Suomessa Valmetin Härmälän lentokone­tehtaalla Tampereella osana Suomen sota­korvauksia Neuvosto­liitolle. 1970-luvulla siitä tuli kansain­välinen menestys meri­konttien siirto­laitteena ja Valmetin Tampereen-tehtaan päätuote. Nykyisin tehtaan omistaa Kalmar, joka on osa suomalaista Cargotec-yhtiötä.[7]

Lukkituotanto Tampereella sai alkusysäyksensä Neuvosto­liitosta tulleesta valokuvasta, joka esitti Yhdys­valloissa lankkujen siirtoon kehitettyä laitetta.[8]. Neuvosto­liitto halusi sota­korvausten osana satoja tällaisia laitteita. Valmetin lentokone­tehtaalla rakennettiin ensimmäiset proto­tyypit valokuvaan perustuen, ja niiden pohjalta päästiin sarja­tuotantoon. Sota­korvausten päätyttyä Pohjois-Amerikassa oli juuri keksitty merirahti­liikenteen mullistavat kontit, ja pian huomattiin lukkien toiminta­periaatteen olevan erinomaisesti sovellettavissa myös konttien nostoon ja siirtoon.[5]

Lähteet
  1. Rosenqvist, Jan: ”3.1.1 Konttilukki (Straddle carrier)”, Kontit ja niiden lastaus, s. 26–27. Opinnäytetyö. Satakunnan ammattikorkeakoulu, Merenkulun koulutusohjelma, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.10.2016).
  2. Lähteenmäki, Pekka: Konecranes tunkee Cargotecin hunajakupille, Talouselämä 1.2.2007. Viitattu 4.10.2016.
  3. Interesting times in straddle carrier market, World Cargo News, tammikuu 2008. Viitattu 4.10.2016.
  4. Konecranes ostaa Terexin nostolaitteet 1,1 miljardilla eurolla, Taloussanomat 16.5.2016. Viitattu 4.10.2016.
  5. Andresen Towersille järeät lukit tuulivoimalatöihin (Arkistoitu – Internet Archive), Europörssi 8/2012, s. 103. Viitattu 4.10.2016.
  6. Huuskonen, Hannu: ”Rakenne”, ESC W -konttilukin tehdastestauksen kehittäminen, s. 11–14. Tampereen ammattikorkeakoulu, Sähkötekniikan koulutusohjelma, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.10.2016).
  7. Tampere Härmälänranta, Kantatehtaan ympäristön rakennusinventointi, Tampereen kaupunki , Pirkanmaan maakuntamuseo 2013. Viitattu 4.10.2016.
  8. Kuva ilmeisesti samankaltaisesta laitteesta Scientific American -lehden 7.2.1920 kannessa. Viitattu 4.10.2016.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.