Luhtavilla

Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on soilla kasvava monivuotinen, tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkät muuttuvat kuihduttuaan villaviksi tupsuiksi.[2][3]

Luhtavilla
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Suovillat Eriophorum
Laji: angustifolium
Kaksiosainen nimi

Eriophorum angustifolium
Honck.
Alalajit
  • E. angustifolium subsp. angustifolium
  • E. angustifolium subsp. scabriusculum
  • E. angustifolium subsp. subarcticum
Katso myös

  Luhtavilla Wikispeciesissä
  Luhtavilla Commonsissa
 oikea

Ulkonäkö ja koko

Luhtavilla kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Varsi alaosasta liereä, täyteinen ja jäykkä, noin 1,5 mm paksu. Juurakko rönsylevä, löyhästi mätästävä ja laajoja kasvustoja muodostava.[2][3] Tyvitupet ovat ruskeat tai mustat, useimmiten selvästi punertavat. Lehdet ovat tummanvihreät, ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, 2–4 mm leveät ja hiukan kourumaiset. Kärkiosasta kolmisärmäiset. Ylin kasvulehti varren puolivälissä tai ylempänä, kukinnon tyvellä on 1–2 tukilehteä.[2][3]

Kukinnossa on tavallisesti 3–5 tähkää; luhtavillaa kutsutaankin joissakin murteissa monitähkävillaksi. Kukinnon asento on nuokkuva, ja kuihtuneen kukinnon valkeat haituvat ovat 3–5 cm pitkät. Tähkäperät ovat jopa 3 cm pitkät ja sileät. Tähkäsuomut ovat ruskehtavia, kalvolaitaisia ja noin 6 mm pitkiä. Kaksineuvoisessa kukassa heteitä on kolme ja emissä on kolme luottia. Kukissa on karvamaisia kehäsukasia yli kymmenen, sukaset ovat jopa 5 cm pituiset, sileät ja valkoiset. Luhtavilla kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pähkylä, joka on kolmisärmäinen.[2][3]

Luhtavilla muistuttaa tupasvillaa, mutta tupasvillalla on kukinnossaan vain yksi tähkä.[2][3]

Levinneisyys

Luhtavillan nimialalajia tavataan koko Euroopassa, alalajia subarcticum Pohjoismaissa, Siperiassa ja Alaskassa, ja kolmatta alalajia scabriusculum Aasian koillisosassa sekä Pohjois-Amerikassa.[4] Suomessa se on yleinen koko maassa.[2][3][5]

Kasvupaikka

Luhtavillaa tavataan runsaana erilaisilla kosteilla ja märillä paikoilla, kuten ojissa, nevoilla, avosoiden rimpipinnoilla ja luhtarannoilla, missä kasvualusta pysyy kosteana koko kasvukauden.[2][3]

Käyttö

Luhtavillan juuria on kokeiltu hätäravintona. Sen haituvat toimivat sytykkeinä.[6] Ainakin Ruotsissa sitä on käytetty myös tyynyjen täytteenä.[4]

Lähteet
  • Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.

Viitteet
  1. Lansdown, R.V.: Eriophorum angustifolium IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.11.2016. (englanniksi)
  2. Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
  3. Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) pinkka.helsinki.fi. Viitattu 11.11.2017.
  4. Anderberg, Arne: Den virtuella floran: Ängsull (Eriophorum angustifolium) Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.10.2008. (ruotsiksi)
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Luhtavillan (Eriophorum angustifolium) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.11.2017.
  6. Björn (Nalle) Corander - Luhtavilla - Eriophorum angustifolium

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.