Luettelo Suomen taajamista 2011
Tämä artikkeli on luettelo Suomen taajamista vuonna 2011 tehdyn taajamarajauksen mukaan. Tilastolliset taajamat määrittelee Suomessa Tilastokeskus. Taajamia on määritelty vuodesta 1960 ja vuodesta 2000 taajamien määrittely on tehty kokonaan koneellisesti rakennusten koordinaattitietoihin perustuen. Taajamien nimet Suomessa eivät ole virallisia. Taajamien nimeämisessä Tilastokeskus on pyrkinyt huomioimaan paikallisesti tunnetut nimitykset. Yleensä nimet pohjautuvat peruskarttaan ja joskus Tilastokeskus on ollut yhteydessä myös kuntiin tai kylätoimikuntiin. Pääperiaatteena tilastollisten taajamien nimenannossa on ollut, että hallinnollisten kaupunkien suurimpien taajamien nimissä käytetään nimen jälkiosaa "keskustaajama" ja hallinnollisten kuntien suurimpien taajamien nimissä nimen jälkiosaa "kirkonkylä".[1] Kun 2000-luvulla on tehty runsaasti kuntaliitoksia, voi nimi kirkonkylä tämän lisäksi nyttemmin esiintyä myös entisten kuntien keskustaajamien nimissä.
Yli 15 000 asukkaan keskustaajamia kutsutaan Ympäristöministeriön aluetypologiassa myös kaupunkialueiksi.[2]
Vuoden 2011 taajamarajauksen mukaan 11 kunnassa ei ollut lainkaan taajamaväestöä. Manner-Suomessa näistä kunnista sijaitsi kaksi (Luhanka ja Suomenniemi) ja loput yhdeksän kuntaa (Brändö, Föglö, Geta, Kumlinge, Kökar, Lumparland, Sottunga, Sund ja Vårdö) sijaitsivat Ahvenanmaalla.[3]
Seuraavassa taulukossa on ensimmäisessä sarakkeessa taajaman nimi, seuraavassa sarakkeessa kunta tai kunnat, joihin taajama kuuluu ja kolmannessa sarakkeessa maakunta tai maakunnat, joissa taajama sijaitsee. Seuraavissa sarakkeissa on lueteltu taajamien väkiluvut, pinta-alat ja väestötiheydet. Jos taajama kuuluu useampaan kuin yhteen kuntaan, niin kussakin kunnassa sijaitsevan osan väkiluku on ilmoitettu vastaavan kunnan nimen perässä suluissa. Luettelon väestö- ja pinta-alatiedot ovat ajankohdan 31.12.2011 mukaiset. Kunta- ja maakuntajako on ajankohdan 1.1.2012 mukainen. Osa luettelossa esiintyvistä kunnista on lakkautettu vuoden 2013 alussa kuntaliitosten myötä.
Aiemmat taajamamäärittelyt
Tilastollisia taajamia on määritelty Suomessa vuodesta 1960 lähtien. Vuosina 1960–1985 rajaukset tehtiin manuaalisesti kartalla. Vuodesta 1990 rajaukset on tehty koneellisesti rakennusten koordinaattitietojen perusteella. Vuosina 1990–1995 rajauksia tarkistettiin manuaalisesti, mutta vuodesta 2000 rajaus on ollut kokonaan koneellinen, ja kokonaan koneellista menetelmää sovellettiin takautuvasti myös vuosien 1990–1995 tietoihin.[7] Vuoteen 2000 tiedot tilastollisista taajamista julkaistiin painettuna julkaisuna. Vuoden 2005 aineisto on saatavissa Tilastokeskukselta tiedostomuodossa.[8] Muutoksia taajamiin aiheuttaa toisaalta taajamien yhteenkasvu etenkin suurimpien taajamien liepeillä, toisaalta joidenkin pienempien taajamien väkiluvun aleneminen alle taajaman määritelmää vastaavan alarajan.[9]
Lähteet
- Tilastolliset taajamat 2000, s. 9–10. Helsinki: Tilastokeskus, 2003. ISBN 952-467-135-2.
- Kaupungin-maaseudun aluetypologian muodostamisperiaatteet - tekninen menetelmäkuvaus ymparisto.fi. Viitattu 22. maaliskuuta 2013.
- Taajama-aste alueittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 21.6.2013.
- Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
- Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 22.3.2013.
- Lähteessä nimi oli muodossa Asemankylä (Ii)
- Tilastolliset taajamat 2000, s. 9.
- Tilastolliset taajamat 2005. Tilasto (julkaisematon aineisto). Helsinki: Tilastokeskus, 2008.
- Tilastolliset taajamat 2000, s. 10.
Aiheesta muualla
- Yleinen väestölaskenta 1960 II: Väestön ikä, siviilisääty, pääkieli ym.. Suomen virallinen tilasto VI C:103. Helsinki: Tilastollinen päätoimisto, 1963.
- Väestölaskenta 1970 Osa I: Yleiset demografiset tiedot. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1973.
- Väestölaskenta 1970 Osa IV: Taajamat 1960–1970. Suomen virallinen tilasto VI C:104. Helsinki: Tilastokeskus, 1976.
- Taajamat 1990. Väestölaskenta 1990: Osa 11. Helsinki: Tilastokeskus, marraskuu 1992. ISBN 951-47-6528-1.
- Taajamat 1995. Väestölaskenta 1995: Osa 4. Helsinki: Tilastokeskus, 1997. ISBN 951-727-322-3.
- Lounaispaikka (Arkistoitu – Internet Archive) (YKR-taajamarajaukset vuosilta 1980, 1990, 2000 ja 2009 aineistossa Yhteiskunta > Asuminen ja rakentaminen)