Luettelo Suomen hallitsijoista ja valtionpäämiehistä

Luettelo Suomen hallitsijoista sisältää Suomen valtionpäämiehinä toimineet henkilöt.

Ruotsin vallan aika (1150–1809)

Ruotsin vallan Suomessa on perinteisesti laskettu alkavan vuoden 1155 tienoilla tehdystä ensimmäisestä ristiretkestä Suomeen, mutta tutkimus on nykyään yksimielinen tätä retkeä kuvaavan pyhimyslegendan epäluotettavuudesta. Silti on mahdollista että Ruotsi onnistui saamaan näihin aikoihin jonkinlaisen jalansijan Suomesta.

Ensimmäinen Ruotsin kuningas jolla on historialliselta paikkansapitävyydeltään kyseenalaisen Pyhän Eerikin legendan ulkopuolisen lähteen mukaan ollut valtaa Länsi-Suomessa oli Eerik XI. Hänen hallituskaudellaan Suomeen on mahdollisesti vuosina 1249–1250 tehty toinen ristiretki, vaikkakaan ainoassa sotaretkestä kertovassa lähteessä, 1320-luvulla kirjoitetussa Eerikinkronikassa, ei puhuta ruotsalaisista vaan svealaisista, gööteistä ja uplantilaisista. Historialliset lähteet kertovat Pentti Birgerinpojan toimineen Varsinais-Suomen alueen herttuana ainakin vuodesta 1284 alkaen, mikä on ensimmäinen kirjallinen maininta varsinaisesta Ruotsin hallinnosta Suomen alueella[1].

Karjalaiset tekivät sotaretken Ruotsiin vuonna 1257, jonka seurauksena kuningas Valdemarin pyynnöstä Paavi Aleksanteri IV antoi ristiretkijulistuksen karjalaisia vastaan[2]. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin, vuonna 1275, Karjalan ja Lapin pakanat piinasivat vielä Ruotsin valtakunnan kristittyjä[3]. Lopulta ruotsalaiset tekivät vuonna 1293 karjalaisia vastaan niin sanotun kolmannen ristiretken jonka seurauksena kolme Karjalan kihlakuntaa liitettiin Ruotsiin[4]. Alueen väkivaltaisuudet päättyivät vasta 1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä solmittuun Pähkinäsaaren rauhaan.

Keskiajan osalta on kuitenkin muistettava, että hallitsijan valta valtakunnan eri puolilla oli varsin rajattua. Käytännössä linnaläänit saattoivat olla hyvinkin itsenäisiä. Tämä korostuu yhtä hyvin varhaisimman kauden kuin unionikaudenkin (1389–1521) osalta. Suomen osalta historiankirjoitus on korostanut varsinkin Viipurin linnanpäälliköiden ja joidenkin Turun piispojen itsenäistä asemaa. 15. helmikuuta 1362 suomalaiset saivat ensimmäistä kertaa osallistua Ruotsin kuninkaan vaaliin, kun Norjan kuninkaana jo ollut Haakon II Maununpoika valittiin isänsä hallitsijakumppaniksi myös Ruotsin valtaistuimelle.[5]

Sverkerin ja Eerikin suvut

Oletus Sverkerin ja Eerikin sukujen vallasta Suomessa ennen Eerik XI:tä perustuu pääasiassa historialliselta paikkansapitävyydeltään kyseenalaiseen Pyhän Eerikin legendaan. Eerik XI:n viimeisenä hallitusvuotena tapahtui todennäköisesti (mutta ei kiistattomasti) toinen ristiretki. Tämän vuoksi seuraavassa taulukossa tiedot kuninkaista ennen Eerik XI:n jälkimmäistä hallintokautta ovat vaaleankeltaisella taustalla ja heidän nimensä ovat kaarisulkeissa.

Sverkerin ja Eerikin suvut taistelivat Ruotsin kruunusta yli vuosisadan ajan, lopulta valtaan nousi jaarli Birgerin poika Valdemar. Knuut II Pitkään asti eri kuninkaiden valtakausien ajoituksissa on pientä epävarmuutta.

	Vallassa	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
(Sverker I Vanhempi)	noin 1130 – 25. joulukuuta 1156 (noin 26 vuotta 178 päivää)		Ulfhild Haakonintytär Rikissa Puolalainen	25. joulukuuta 1156 (murhattu)	Kuului itägöötalaiseen ylimyssukuun.
(Eerik IX Pyhä)	noin 1156 – 18. toukokuuta 1160 (noin 3 vuotta 322 päivää)	noin 1120	Kristiina Björnintytär	18. toukokuuta 1160 (noin 40 vuotta) (murhattu)	Kuului länsigöötalaiseen ylimyssukuun.
(Maunu II Henrikinpoika)	noin 1160–1161 (noin 365 päivää)	noin 1130	Birgitta Haraldintytär	noin 1161 (noin 31 vuotta) (sotakuolema)	Tanskalainen prinssi, joka nousi valtaan murhattuaan Eerik IX Pyhän.
(Kaarle VII Sverkerinpoika)	noin 1161 – 12. huhtikuuta 1167 (noin 5 vuotta 285 päivää)	1130-luvulla	Kristiina Stigintytär Hvide	12. huhtikuuta 1167 (28–37 vuotta) (murhattu)	Sverker I Vanhemman poika
(Burislev)	noin 1167–1169 (noin 2 vuotta) (kanssahallitsijana Kol, vastahallitsijana Knuut I Eerikinpoika)			noin 1169	Kaarle VII Sverkerinpojan veljenpoika
(Kol)	noin 1167–1173 (noin 6 vuotta) (kanssahallitsijana Burislev noin 1167–1169, vastahallitsijana Knuut I Eerikinpoika)			noin 1173	Kaarle VII Sverkerinpojan veljenpoika
(Knuut I Eerikinpoika)	noin 1167–1195 (noin 27 vuotta 364 päivää) (vastahallitsijana Burislev noin 1167–1169, vastahallitsijana Kol noin 1167–1173)	1140-luvulla	Cecilia Juhanantytär	noin 1195 (46–55 vuotta)	Eerik IX Pyhän poika
(Sverker II Kaarlenpoika Nuorempi)	noin 1195 – 31. tammikuuta 1208 (noin 12 vuotta 214 päivää), syöstiin vallasta	noin 1164	Benedicta Ebbentytär Ingegärd Birgerintytär	17. tai 18. heinäkuuta 1210 (noin 46 vuotta) (sotakuolema)	Kaarle VII Sverkerinpojan poika
(Eerik X Knuutinpoika)	31. tammikuuta 1208 – 10. huhtikuuta 1216 (8 vuotta 70 päivää)	noin 1175	Rikissa Tanskalainen	10. huhtikuuta 1216 (noin 41 vuotta)	Knuut I Eerikinpojan poika
(Juhana I Sverkerinpoika)	noin 1216 – 10. maaliskuuta 1222 (noin 5 vuotta 252 päivää)	1201		10. maaliskuuta 1222 (noin 21 vuotta)	Sverker II Kaarlenpoika Nuoremman poika
(Eerik XI Eerikinpoika)	noin 1222 – 29. marraskuuta 1229 (noin 7 vuotta 151 päivää), syöstiin vallasta (holhoojahallituksen johtajana Knuut Holmgerinpoika 1222–1229)	1216	Katariina Sunentytär	2. helmikuuta 1250 (noin 34 vuotta)	Eerik X Knuutinpojan poika
(Knuut II Pitkä)	29. marraskuuta 1229 – 1234 (noin 4 vuotta 214 päivää)		Helena Pietarintytär Strange	1234	Kaappasi holhoojahallituksen johtajana vallan alaikäiseltä Eerik XI Eerikinpojalta.
Eerik XI Eerikinpoika	1234 – 2. helmikuuta 1250 (noin 15 vuotta 216 päivää)	1216	Katariina Sunentytär	2. helmikuuta 1250 (noin 34 vuotta)	Palasi valtaan Knuut II Pitkän kuoleman jälkeen.

Bjälbo-suku

Bjälbo-sukua kutsutaan myös Folkunga-suvuksi. Hallituskaudet ovat osittain päällekkäisiä, koska suvun jäsenet toimivat ajoittain toistensa hallitsijakumppaneina. Alaikäisten kuninkaiden hallituskaudella hallitsemisesta vastasi käytännössä holhoojahallitus. Bjälbo-sukuun kuulumaton Matias Kettilmundinpoika johti Ruotsia valtakunnan päämiehenä (rikshövitsman) vuosien 1318 - 1319 välillä.[6]

	Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Birger Jaarli (valtakunnan jaarli)	Kevät 1250 – 21. lokakuuta 1266 (noin 16 vuotta 189 päivää) (kanssahallitsijana Valdemar Birgerinpoika)	noin 1200	Ingeborg Eerikintytär Mechtilde	21. lokakuuta 1266 (noin 66 vuotta)	Eerik XI Eerikinpojan lanko
Valdemar Birgerinpoika	Kevät 1250 – 22. heinäkuuta 1275 (noin 25 vuotta 98 päivää), syöstiin vallasta (kanssahallitsijana Birger Jaarli Kevät 1250 – 21. lokakuuta 1266)	1240	Sofia Tanskalainen	26. joulukuuta 1302 (noin 62 vuotta)	Birger Jaarlin poika, Eerik XI Eerikinpojan sisarenpoika
Maunu III Ladonlukko	22. heinäkuuta 1275 – 18. joulukuuta 1290 (15 vuotta 149 päivää)	1240	Helvig Holsteinilainen	18. joulukuuta 1290 (noin 50 vuotta)	Valdemar Birgerinpojan veli
Birger Maununpoika	18. joulukuuta 1290 – Huhtikuu 1318 (noin 27 vuotta 118 päivää), syöstiin vallasta (holhoojahallituksen johtajana Torkkeli Knuutinpoika 1290–1298)	1280	Märta Tanskalainen	31. toukokuuta 1321 (noin 41 vuotta)	Maunu III Ladonlukon poika
Matias Kettilmundinpoika (valtakunnan päämies)	27. kesäkuuta 1318 – 8. heinäkuuta 1319 (1 vuotta 11 päivää)	noin 1280	Adelheid Schwerinilainen	11. toukokuuta 1326 (noin 46 vuotta)	Johti Birger Maununpoikaa vastaan noussutta kapinaliikettä.
Maunu IV Eerikinpoika	8. heinäkuuta 1319 – Helmikuu 1364 (noin 44 vuotta 222 päivää), syöstiin vallasta (holhoojahallituksen johtajana Maunun äiti Ingeborg Norjalainen 1319–1326, holhoojahallituksen johtajana Knuut Joninpoika 1326–1331) (vastahallitsijana Eerik XII Maununpoika 17. lokakuuta 1356 – 20. kesäkuuta 1359, kanssahallitsijana Haakon II Maununpoika 15. helmikuuta 1362 – Helmikuu 1364)	1316	Blanka Namurilainen	1. joulukuuta 1377 (noin 61 vuotta)	Birger Maununpojan veljenpoika
Eerik XII Maununpoika	17. lokakuuta 1356 – 20. kesäkuuta 1359 (2 vuotta 246 päivää) (vastahallitsijana Maunu IV Eerikinpoika)	1339	Beatrix Baijerilainen	20. kesäkuuta 1359 (noin 20 vuotta)	Maunu IV Eerikinpojan poika
Haakon II Maununpoika	15. helmikuuta 1362 – Helmikuu 1364 (noin 2 vuotta), syöstiin vallasta (kanssahallitsijana Maunu IV Eerikinpoika)	1340	Margareeta I	Elo-syyskuu 1380 (noin 40 vuotta)	Maunu IV Eerikinpojan poika

Mecklenburgin suku

Monarkki[6]		Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
	Albrekt Mecklenburgilainen	15. helmikuuta 1364 – 24. helmikuuta 1389 (25 vuotta 9 päivää), syöstiin vallasta	1338	Rikardis Schweriniläinen	31. maaliskuuta 1412 (noin 74 vuotta)	Maunu IV Eerikinpojan sisarenpoika

Kalmarin unioni

Kalmarin unioni oli Ruotsin, Norjan ja Tanskan valtioliitto vuosina 1389–1521. Mailla oli usein yhteinen kuningas, mutta suuren osan ajasta Ruotsi kieltäytyi tunnustamasta itsevaltaisia tanskalaisia kuninkaita ja valitsi johtoonsa valtakunnan päämiehen (rikshövitsman), valtionhoitajan (riksföreståndare) tai kansallisen kuninkaan.[6]

	Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Margareeta I (unionikuningatar)	24. helmikuuta 1389 – 28. lokakuuta 1412 (23 vuotta 247 päivää) (kanssahallitsijana Eerik XIII Pommerilainen 23. heinäkuuta 1396 – 28. lokakuuta 1412)	1353	Haakon II Maununpoika	28. lokakuuta 1412 (noin 59 vuotta)	Haakon II Maununpojan leski
Eerik XIII Pommerilainen (unionikuningas)	23. heinäkuuta 1396 – 1. lokakuuta 1439 (43 vuotta 69 päivää), syöstiin vallasta (kanssahallitsijana Margareeta I 23. heinäkuuta 1396 – 28. lokakuuta 1412, vastahallitsijana Engelbrekt Engelbrektinpoika 13. tammikuuta 1435 – 4. toukokuuta 1436, vastahallitsijana Kaarle Knuutinpoika Bonde Helmikuu 1436 – 6. maaliskuuta 1438, vastahallitsijana Kaarle Knuutinpoika Bonde Lokakuu 1438 – 1. lokakuuta 1439)	noin 1382	Filippa Englantilainen	24. syyskuuta 1459 (noin 77 vuotta)	Margareeta I:n sisarentyttären poika
Engelbrekt Engelbrektinpoika (valtakunnan päämies)	13. tammikuuta 1435 – 4. toukokuuta 1436 (1 vuotta 112 päivää) (kanssahallitsijana Kaarle Knuutinpoika Bonde Helmikuu 1436 – 4. toukokuuta 1436, vastahallitsijana Eerik XIII Pommerilainen)	1390-luku	Kaarina Laurintytär	4. toukokuuta 1436 (37–46 vuotta) (murhattu)	Johti Eerik XIII Pommerilaista vastaan noussutta kapinaliikettä.
Kaarle Knuutinpoika Bonde (valtakunnan päämies)	Helmikuu 1436 – 6. maaliskuuta 1438 (noin 2 vuotta 19 päivää) (kanssahallitsijana Engelbrekt Engelbrektinpoika Helmikuu 1436 – 4. toukokuuta 1436, vastahallitsijana Eerik XIII Pommerilainen)	1408/1409	Birgitta Turentytär Bielke Katariina Gumsehuvud Kristiina Abrahamintytär	15. toukokuuta 1470 (noin 62 vuotta)	Johti Eerik XIII Pommerilaista vastaan noussutta kapinaliikettä.
Kaarle Knuutinpoika Bonde (valtionhoitaja)	Lokakuu 1438 – Syyskuu 1440 (noin 1 vuotta 336 päivää) (vastahallitsijana Eerik XIII Pommerilainen Lokakuu 1438 – 1. lokakuuta 1439)	1408/1409		15. toukokuuta 1470 (noin 62 vuotta)
Kristofer Baijerilainen (unionikuningas)	Syyskuu 1440 – 6. tammikuuta 1448 (noin 7 vuotta 113 päivää)	26. tammikuuta 1418	Dorotea Brandenburgilainen	6. tammikuuta 1448 (29 vuotta)	Eerik XIII Pommerilaisen sisarenpoika
Pentti Jönsinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja)	Tammikuu 1448 – 20. kesäkuuta 1448 (noin 157 päivää) (kanssahallitsijana Niilo Jönsinpoika Oxenstierna)	noin 1395	Kristiina Kristerintytär	noin 1449 (noin 54 vuotta)
Niilo Jönsinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja)	Tammikuu 1448 – 20. kesäkuuta 1448 (noin 157 päivää) (kanssahallitsijana Pentti Jönsinpoika Oxenstierna)	noin 1390	Kristiina Iivarintytär Kristiina Pietarintytär Katariina Kaarlentytär	Lokakuu 1450 (noin 60 vuotta)
Kaarle VIII Knuutinpoika (kansallinen kuningas)	20. kesäkuuta 1448 – 24. helmikuuta 1457 (8 vuotta 249 päivää), syöstiin vallasta	1408/1409	Birgitta Turentytär Bielke Katariina Gumsehuvud Kristiina Abrahamintytär	15. toukokuuta 1470 (noin 62 vuotta)	Valittiin lapsettoman Kristofer Baijerilaisen seuraajaksi.
Eerik Akselinpoika Tott (valtionhoitaja)	Maaliskuu 1457 – 23. kesäkuuta 1457 (noin 100 päivää) (kanssahallitsijana Jöns Pentinpoika Oxenstierna)	1415	Bengta Matintytär Elina Kustaantytär	Helmi-maaliskuu 1481 (noin 66 vuotta)
Jöns Pentinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja)	Maaliskuu 1457 – 23. kesäkuuta 1457 (noin 100 päivää) (kanssahallitsijana Eerik Akselinpoika Tott)	1417	selibaatissa	15. joulukuuta 1467 (noin 50 vuotta)
Kristian I Oldenburgilainen (unionikuningas)	23. kesäkuuta 1457 – 23. kesäkuuta 1464 (7 vuotta 1 päivää), syöstiin vallasta	Helmikuu 1426	Dorotea Brandenburgilainen	21. toukokuuta 1481 (noin 55 vuotta)	Valittiin vallasta syöstyn Kaarle VIII Knuutinpojan seuraajaksi.
Kaarle VIII Knuutinpoika (kansallinen kuningas)	9. elokuuta 1464 – 30. tammikuuta 1465 (174 päivää), syöstiin vallasta (vastahallitsijana Kettil Kaarlenpoika Vaasa 26. joulukuuta 1464 – 30. tammikuuta 1465)	1408/1409	Birgitta Turentytär Bielke Katariina Gumsehuvud Kristiina Abrahamintytär	15. toukokuuta 1470 (noin 62 vuotta)	Palasi valtaan Kristian I Oldenburgilaisen erottamisen jälkeen.
Kettil Kaarlenpoika Vaasa (valtionhoitaja)	26. joulukuuta 1464 – 11. elokuuta 1465 (228 päivää) (vastahallitsijana Kaarle VIII Knuutinpoika 26. joulukuuta 1464 – 30. tammikuuta 1465)	1433	selibaatissa	11. elokuuta 1465 (noin 32 vuotta)
Jöns Pentinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja)	11. elokuuta 1465 – 18. lokakuuta 1466 (1 vuotta 68 päivää)	1417	selibaatissa	15. joulukuuta 1467 (noin 50 vuotta)
Eerik Akselinpoika Tott (valtionhoitaja)	18. lokakuuta 1466 – 12. marraskuuta 1467 (1 vuotta 25 päivää), luopui vallasta	1415	Bengta Matintytär Elina Kustaantytär	Helmi-maaliskuu 1481 (noin 66 vuotta)
Kaarle VIII Knuutinpoika (kansallinen kuningas)	12. marraskuuta 1467 – 15. toukokuuta 1470 (2 vuotta 184 päivää)	1408/1409	Birgitta Turentytär Bielke Katariina Gumsehuvud Kristiina Abrahamintytär	15. toukokuuta 1470 (noin 62 vuotta)	Palasi uudelleen valtaan Eerik Akselinpoika Tottin tuella.
Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja)	16. toukokuuta 1470 – 6. lokakuuta 1497 (27 vuotta 143 päivää), syöstiin/luopui vallasta	1440	Ingeborg Åkentytär Tott	14. joulukuuta 1503 (noin 63 vuotta)	Kaarle VIII Knuutinpojan sisarenpoika
Hannu I eli Juhana II (unionikuningas)	6. lokakuuta 1497 – Elokuu 1501 (noin 4 vuotta 313 päivää), syöstiin vallasta	2. helmikuuta 1455	Kristiina Saksilainen	20. helmikuuta 1513 (58 vuotta)	Kristian I Oldenburgilaisen poika
Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja)	12. marraskuuta 1501 – 14. joulukuuta 1503 (2 vuotta 42 päivää)	1440	Ingeborg Åkentytär Tott	14. joulukuuta 1503 (noin 63 vuotta)	Palasi valtaan Hannu I:n erottamisen jälkeen.
Svante Niilonpoika (valtionhoitaja)	21. tammikuuta 1504 – 2. tammikuuta 1512 (7 vuotta 347 päivää)	1460	Mette Iverintytär Dyre	2. tammikuuta 1512 (noin 52 vuotta)	Valittiin Sten Sture vanhemman seuraajaksi.
Eerik Trolle (valtionhoitaja)	Tammikuu 1512 – 23. heinäkuuta 1512 (noin 190 päivää)	1460	Ingeborg Filipintytär Kaarina Eerikintytär	1530 (noin 70 vuotta)
Sten Sture nuorempi (valtionhoitaja)	23. heinäkuuta 1512 – 3. helmikuuta 1520 (7 vuotta 195 päivää)	1493	Kristina Nilsintytär Gyllenstierna	3. helmikuuta 1520 (noin 27 vuotta) (sotakuolema)	Svante Niilonpojan poika
Kristian II (unionikuningas)	1. marraskuuta 1520 – 23. elokuuta 1521 (295 päivää), syöstiin vallasta	1. heinäkuuta 1481	Elisabet Kastilialainen	25. tammikuuta 1559 (77 vuotta)	Hannu I:n poika

Vaasa-suku

Pääartikkeli: Vaasa (suku)

	Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Kustaa Eerikinpoika Vaasa (valtionhoitaja)	23. elokuuta 1521 – 6. kesäkuuta 1523 (1 vuotta 287 päivää)	12. toukokuuta 1496 Uplannissa	Katariina Saksi-Lauenburgilainen 1531–1535 Margareeta Leijonhufvud 1536–1551 Katariina Stenbock 1552–1560	29. syyskuuta 1560 (64 vuotta) Tukholmassa	Valittiin vallasta syöstyn Kristian II:n seuraajaksi.
Kustaa I Vaasa	6. kesäkuuta 1523 – 29. syyskuuta 1560 (37 vuotta 116 päivää)	12. toukokuuta 1496 Uplannissa		29. syyskuuta 1560 (64 vuotta) Tukholmassa	Valittiin vallasta syöstyn Kristian II:n seuraajaksi.
Eerik XIV	29. syyskuuta 1560 – 29. syyskuuta 1568 (8 vuotta), syöstiin vallasta	13. joulukuuta 1533 Tukholmassa	Kaarina Maununtytär 1568–1577	26. tammikuuta 1577 (43 vuotta) (todennäköisesti murhattu) Tierpissä	Kustaa I Vaasan poika
Juhana III	29. syyskuuta 1568 – 17. marraskuuta 1592 (24 vuotta 49 päivää)	20. joulukuuta 1537 Itä-Götanmaalla	Katariina Jagellonica 1562–1583 Gunilla Bielke 1585–1597	17. marraskuuta 1592 (54 vuotta) Tukholmassa	Eerik XIV:n veli
Sigismund	17. marraskuuta 1592 – 24. heinäkuuta 1599 (6 vuotta 249 päivää), syöstiin vallasta	20. kesäkuuta 1566 Mariefredissä	Anna Itävaltalainen 1592–1598 Constance Itävaltalainen 1605–1631	30. huhtikuuta 1632 (65 vuotta) Varsovassä, Puolassa	Juhana III:n poika
Södermanlandin herttua Kaarle (valtionhoitaja)	24. heinäkuuta 1599 – 6. maaliskuuta 1604 (4 vuotta 226 päivää)	4. lokakuuta 1550 Tukholmassa	Maria Simmern 1579–1589 Kristiina Holstein-Gottorpilainen 1592–1611	30. lokakuuta 1611 (61 vuotta) Nyköpingissä	Sigismundin setä, Juhana III:n veli
Kaarle IX	6. maaliskuuta 1604 – 30. lokakuuta 1611 (7 vuotta 237 päivää)	4. lokakuuta 1550 Tukholmassa		30. lokakuuta 1611 (61 vuotta) Nyköpingissä	Sigismundin setä, Juhana III:n veli
Kustaa II Aadolf	30. lokakuuta 1611 – 6. marraskuuta 1632 (21 vuotta 8 päivää)	9. joulukuuta 1594 Tukholmassa	Maria Eleonoora Brandenburgilainen 1620–1632	6. marraskuuta 1632 (37 vuotta) (sotakuolema) Lützenissä, Saksassa	Kaarle IX:n poika
Kristiina	6. marraskuuta 1632 – 6. kesäkuuta 1654 (21 vuotta 212 päivää), luopui vallasta (holhoojahallituksen johtajana Axel Oxenstierna 1632–1644)	8. joulukuuta 1626 Tukholmassa	naimaton	19. huhtikuuta 1689 (62 vuotta) Roomassa, Italiassa	Kustaa II Aadolfin tytär

Pfalzilainen suku

Pääartikkeli: Pfalzilainen suku

	Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Kaarle X Kustaa	6. kesäkuuta 1654 – 13. helmikuuta 1660 (5 vuotta 252 päivää)	8. marraskuuta 1622 Nyköpingissä	Hedvig Eleonoora 1654–1660	13. helmikuuta 1660 (37 vuotta) Göteborgissa	Kristiinan serkku, Kustaa II Aadolfin sisarenpoika
Kaarle XI	13. helmikuuta 1660 – 5. huhtikuuta 1697 (37 vuotta 51 päivää) (holhoojahallituksen johtajana leskikuningatar Hedvig Eleonoora 1660–1672)	24. marraskuuta 1655 Tukholmassa	Ulrika Eleonora vanhempi 1679–1697	5. huhtikuuta 1697 (41 vuotta) Tukholmassa	Kaarle X Kustaan poika
Kaarle XII	5. huhtikuuta 1697 – 30. marraskuuta 1718 (21 vuotta 239 päivää) (holhoojahallituksen johtajana leskikuningatar Hedvig Eleonoora 1697)	17. kesäkuuta 1682 Tukholmassa	naimaton	30. marraskuuta 1718 (36 vuotta) (sotakuolema tai murhattu) Fredrikshaldissa, Norjassa	Kaarle XI:n poika
Ulrika Eleonora	2. huhtikuuta 1719 – 4. huhtikuuta 1720 (1 vuotta 3 päivää), luopui vallasta	23. tammikuuta 1688 Tukholmassa	Hessen-Kasselin maakreivi Frederik 1713–1741	24. marraskuuta 1741 (53 vuotta) Tukholmassa	Kaarle XII:n sisar

Hessenin suku

Pääartikkeli: Hessen (suku)

Monarkki [6]		Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
	Fredrik I	4. huhtikuuta 1720 – 5. huhtikuuta 1751 (31 vuotta)	23. huhtikuuta 1676 Kasselissa, Saksassa	Luise Dorothea 1700–1705 Ulrika Eleonora 1713–1741	25. maaliskuuta 1751 (74 vuotta) Tukholmassa	Ulrika Eleonoran puoliso

Holstein-Gottorpin suku

Pääartikkeli: Holstein-Gottorp (suku)

	Vallassa[6]	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Aadolf Fredrik	5. huhtikuuta 1751 – 12. helmikuuta 1771 (19 vuotta 313 päivää)	14. toukokuuta 1710 Gottorpissa, Saksassa	Loviisa Ulriika 1744–1771	12. helmikuuta 1771 (60 vuotta) Tukholmassa	Valittiin lapsettoman Fredrik I:n seuraajaksi.
Kustaa III	12. helmikuuta 1771 – 29. maaliskuuta 1792 (21 vuotta 46 päivää)	24. tammikuuta 1746 Tukholmassa	Sofia Magdalena 1766–1792	29. maaliskuuta 1792 (46 vuotta) (murhattu) Tukholmassa	Aadolf Fredrikin poika
Kustaa IV Aadolf	29. maaliskuuta 1792 – 29. maaliskuuta 1809 (16 vuotta 365 päivää), syöstiin/luopui vallasta (holhoojahallituksen johtajana Södermanlandin herttua Kaarle 1792–1796) (vastahallitsijana Södermanlandin herttua Kaarle 13. maaliskuuta 1809 – 29. maaliskuuta 1809)	1. marraskuuta 1778 Tukholmassa	Fredrika Dorotea 1797–1812	7. helmikuuta 1837 (58 vuotta) Sankt Gallenissä, Sveitsissä	Kustaa III:n poika
Södermanlandin herttua Kaarle (valtionhoitaja)	13. maaliskuuta 1809 – 6. kesäkuuta 1809 (85 päivää) (vastahallitsijana Kustaa IV Aadolf 13. maaliskuuta 1809 – 29. maaliskuuta 1809)	7. lokakuuta 1748 Tukholmassa	Hedwig Elizabeth Charlotta 1774–1818	5. helmikuuta 1818 (69 vuotta) Tukholmassa	Kustaa IV Aadolfin setä, Kustaa III:n veli
Kaarle XIII	6. kesäkuuta 1809 – 17. syyskuuta 1809 (103 päivää)	7. lokakuuta 1748 Tukholmassa	Hedwig Elizabeth Charlotta 1774–1818	5. helmikuuta 1818 (69 vuotta) Tukholmassa	Kustaa IV Aadolfin setä, Kustaa III:n veli

Venäjän vallan aika

Vanha Suomi (1721–1812)

Vanha Suomi siirtyi Ruotsilta Venäjälle vuosina 1721 ja 1743. Vanhan Suomen alue eli virallisesti Viipurin, sittemmin Suomen kuvernementti yhdistettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812. Alueen hallitsijoina olivat Venäjän keisarit ja keisarinnat.

Romanov-suku

Pääartikkeli: Romanov (hallitsijasuku)

	Vallassa	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Pietari I Suuri	2. marraskuuta 1721 – 8. helmikuuta 1725 (3 vuotta 98 päivää)	9. kesäkuuta 1672 Moskovassa	Eudoxia Feodorovna Lopuhina 1689–1698 Marta Helena Skowrońska 1707–1725	8. helmikuuta 1725 (52 vuotta) Pietarissa	Vanhan Suomen hallitsijaksi Uudenkaupungin rauhassa 1721.
Katariina I	8. helmikuuta 1725 – 17. toukokuuta 1727 (2 vuotta 98 päivää)	15. huhtikuuta 1684 Latviassa	Pietari I 1707–1725	17. huhtikuuta 1727 (43 vuotta) Pietarissa	Pietari I Suuren puoliso
Pietari II	18. toukokuuta 1727 – 30. tammikuuta 1730 (2 vuotta 257 päivää)	23. lokakuuta 1715 Pietarissa	naimaton	30. tammikuuta 1730 (14 vuotta) Moskovassa	Pietari I Suuren pojanpoika
Anna	13. helmikuuta 1730 – 28. lokakuuta 1740 (10 vuotta 258 päivää)	7. helmikuuta 1693 Moskovassa	Kuurinmaan herttua Fredrik Wilhelm 1710–1710	28. lokakuuta 1740 (42 vuotta) Moskovassa	Pietari I Suuren veljentytär
Iivana VI	28. lokakuuta 1740 – 6. joulukuuta, 1741 (1 vuotta 38 päivää), syöstiin vallasta (holhoojahallituksen johtajana Ernst Johann von Biron 1740, holhoojahallituksen johtajana Iivanan äiti Anna Leopoldovna 1740–1741)	23. elokuuta 1740 Pietarissa	naimaton	16. heinäkuuta 1764 (23 vuotta) (murhattu) Pähkinälinnassa	Annan sisarentyttären poika
Elisabet	6. joulukuuta 1741 – 5. tammikuuta 1762 (20 vuotta 30 päivää)	29. joulukuuta 1709 Kolomenskojessa	Aleksei Razumovski 1742–1762	5. tammikuuta 1762 (52 vuotta) Pietarissa	Pietari I Suuren tytär
Pietari III	5. tammikuuta 1762 – 9. heinäkuuta 1762 (185 päivää), syöstiin vallasta	21. helmikuuta 1728 Kielissä, Saksassa	Sophie Friederike Auguste Anhalt-Zerbst 16. elokuuta 1745 – 9. heinäkuuta 1762	17. heinäkuuta 1762 (34 vuotta) (murhattu) Ropsussa	Elisabetin sisarenpoika
Katariina II Suuri	9. heinäkuuta 1762 – 6. marraskuuta 1796 (34 vuotta 121 päivää)	2. toukokuuta 1729 Stettinissa, Saksassa	Venäjän kruununprinssi Pietari 16. elokuuta 1745 – 9. heinäkuuta 1762	6. marraskuuta 1796 (67 vuotta) Pietarissa	Pietari III:n puoliso
Paavali I	17. marraskuuta 1796 – 23. maaliskuuta 1801 (4 vuotta 126 päivää)	1. lokakuuta 1754 Pietarissa	Natalia Aleksejevna Hesse-Darmstadt 29. syyskuuta 1773 – 15. huhtikuuta 1776 Maria Fjodorovna 26. syyskuuta 1776 – 23. maaliskuuta 1801	23. maaliskuuta 1801 (46 vuotta) (murhattu) Pietarissa	Katariina II Suuren ja Pietari III:n poika
Aleksanteri I	24. maaliskuuta 1801 – 31. joulukuuta 1811 (10 vuotta 282 päivää)	23. joulukuuta 1777 Pietarissa	Elisabet Aleksejevna 28. syyskuuta 1793 – 1. joulukuuta 1825	1. joulukuuta 1825 (47 vuotta) Taganrogissa	Paavali I:n poika

Suomen suuriruhtinaskunta (1809–1917)

Koko Suomen alue kuului Venäjään 1809–1917. Tällöin rajoitettua itsehallintoa nauttivaa Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsivat Venäjän keisarit.[7]

Romanov-suku

	Vallassa	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Lisätietoja
Aleksanteri I	17. syyskuuta 1809 – 1. joulukuuta 1825 (16 vuotta 75 päivää)	23. joulukuuta 1777 Pietarissa	Elisabet Aleksejevna 28. syyskuuta 1793 – 1. joulukuuta 1825	1. joulukuuta 1825 (47 vuotta) Taganrogissa	Suomen suuriruhtinaskunnan hallitsijaksi Haminan rauhassa 1809.
Nikolai I	26. joulukuuta 1825 – 2. maaliskuuta 1855 (29 vuotta 66 päivää)	6. heinäkuuta 1796 Hatsinassa	Aleksandra Fjodorovna 13. heinäkuuta 1817 – 2. maaliskuuta 1855	21. maaliskuuta 1855 (58 vuotta) Pietarissa	Aleksanteri I:n veli
Aleksanteri II	2. maaliskuuta 1855 – 13. maaliskuuta 1881 (26 vuotta 11 päivää)	29. huhtikuuta 1818 Moskovassa	Maria Aleksandrovna 16. huhtikuuta 1841 – 3. kesäkuuta 1880	13. maaliskuuta 1881 (62 vuotta) (murhattu) Pietarissa	Nikolai I:n poika
Aleksanteri III	13. maaliskuuta 1881 – 1. marraskuuta 1894 (13 vuotta 233 päivää)	10. maaliskuuta 1845 Pietarissa	Maria Fjodorovna 9. marraskuuta 1866 – 1. marraskuuta 1894	1. marraskuuta 1894 (49 vuotta) Jaltassa	Aleksanteri II:n poika
Nikolai II	1. marraskuuta 1894 – 15. maaliskuuta 1917 (22 vuotta 134 päivää), syöstiin vallasta	6. toukokuuta 1868 Tsarskoje Selossa	Aleksandra Fjodorovna 26. marraskuuta 1894 – 17. heinäkuuta 1918	17. heinäkuuta 1918 (50 vuotta) (murhattu) Jekaterinburgissa	Aleksanteri III:n poika

Venäjän pääministeri

Helmikuun vallankumouksessa kukistuneen keisarivallan jälkeen, ennen Suomen itsenäistymistä Suomenkin muodollisesti korkein johtaja oli Venäjän väliaikaisen hallituksen pääministeri.

Pääministeri		Vallassa	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Puoluetausta
	Georgi Lvov	15. maaliskuuta 1917 – 21. heinäkuuta 1917 (128 päivää)	2. marraskuuta 1861 Dresdenissä, Saksassa	Julija Aleksejevna Bobrinskaja	7. marraskuuta 1925 (64 vuotta) Pariisissa, Ranskassa	Perustuslaillisdemokraattinen puolue
	Aleksandr Kerenski	21. heinäkuuta 1917 – 7. marraskuuta 1917 (109 päivää)	2. toukokuuta 1881 Simbirskissa	Olga Lvovna Baranovskaja Lydia Ellen (Nelle) Tritton	11. kesäkuuta 1970 (89 vuotta) New York Cityssä, Yhdysvalloissa	Sosialistivallankumouksellinen puolue

Interregnum

Bolševikkien 7. marraskuuta 1917 suorittaman lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjän muodollisesti korkeimpana johtajana toimi kansankomissaarien neuvoston puheenjohtaja yhden päivän ajan, jonka jälkeen muodollisesti korkein asema siirtyi toimintansa aloittaneen yleisvenäläisen toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajalle.[8] Suomen viranomaiset eivät tässä vaiheessa tunnustaneet Venäjän neuvostohallintoa eivätkä reagoineet sen päätöksiin.

Itsenäinen Suomi (1917–)

Lokakuun vallankumouksen yhteydessä eduskunnan puhemiehistö totesi, että Suomi oli joutunut hallitsijattomaan tilaan. Tämän seurauksena eduskunta päätti valita kolmijäsenisen valtionhoitajakunnan mutta se jäi valitsematta poliittisen tilanteen vuoksi. Kompromissiksi 15.11.1917 päätettiin, että korkeinta valtaa käyttää eduskunta.[9] Suomi julistautui itsenäiseksi tasavallaksi 6. joulukuuta 1917.[10] Valtionpäämiestä ei tässä yhteydessä nimetty, joten ylintä täytäntöönpanovaltaa käytti senaati, jonka puheenjohtaja oli Pehr Evind Svinhufvud.

Sisällissodan jälkeen toukokuussa 1918 eduskunta valitsi valtionpäämiehen tehtäviä hoitamaan valtionhoitajan. Hallitusmuototaistelussa kuningaskuntaa ja samalla suuntautumista Saksaan kannattaneet kuningasmieliset kansanedustajat valitsivat syksyllä 1918 saksalaisen Hessenin prinssi Friedrich Karlin aiotuksi kuninkaaksi. Tämä kuitenkin luopui hänelle suunnitellusta asemasta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan ja kuninkuuden ulkopoliittisten edellytysten kadottua. Tämän jälkeen vaihtui valtionhoitaja ja uusi toimenhaltija lopullisesti hyväksyi tasavaltaisen hallitusmuodon eli perustuslain 17. heinäkuuta 1919, jonka jälkeen valtionpäämiehinä ovat toimineet vaalilla valitut tasavallan presidentit.[11]

Valtionhoitaja

Valtionhoitaja		Vallassa	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Puoluetausta
	Pehr Evind Svinhufvud	27. toukokuuta 1918 – 12. joulukuuta 1918 (199 päivää)	15. joulukuuta 1861 Sääksmäellä	Ellen Timgren 1889–1944	29. helmikuuta 1944 (82 vuotta) Luumäellä	Nuorsuomalainen Puolue
	Carl Gustaf Emil Mannerheim	12. joulukuuta 1918 – 25. heinäkuuta 1919 (225 päivää)	4. kesäkuuta 1867 Askaisissa	Anastasia Arapova 1892–1919	27. tammikuuta 1951 (83 vuotta) Lausannessa, Sveitsissä	Sitoutumaton

Suomen tasavallan presidentti

	Vallassa	Syntynyt	Puoliso(t)	Kuollut	Puoluetausta
Kaarlo Juho Ståhlberg	25. heinäkuuta 1919 – 2. maaliskuuta 1925 (5 vuotta 220 päivää)	28. tammikuuta 1865 Suomussalmella	Hedvig Wåhlberg 1893–1917 Ester Hällström 1920–1950	22. syyskuuta 1952 (87 vuotta) Helsingissä	Kansallinen Edistyspuolue
Lauri Kristian Relander	2. maaliskuuta 1925 – 2. maaliskuuta 1931 (6 vuotta)	31. toukokuuta 1883 Kurkijoella	Signe Österman 1906–1942	9. helmikuuta 1942 (58 vuotta) Helsingissä	Maalaisliitto
Pehr Evind Svinhufvud	2. maaliskuuta 1931 – 1. maaliskuuta 1937 (5 vuotta 364 päivää)	15. joulukuuta 1861 Sääksmäellä	Ellen Timgren 1889–1944	29. helmikuuta 1944 (82 vuotta) Luumäellä	Kansallinen Kokoomus
Kyösti Kallio	1. maaliskuuta 1937 – 19. joulukuuta 1940 (3 vuotta 294 päivää), kuoli virassa	10. huhtikuuta 1873 Ylivieskassa	Kaisa Nivala 1902–1940	19. joulukuuta 1940 (67 vuotta) Helsingissä	Maalaisliitto
Risto Ryti	19. joulukuuta 1940 – 1. elokuuta 1944 (3 vuotta 226 päivää), erosi virasta	3. helmikuuta 1889 Huittisissa	Gerda Serlachius 1916–1956	25. lokakuuta 1956 (67 vuotta) Helsingissä	Kansallinen Edistyspuolue
Carl Gustaf Emil Mannerheim	4. elokuuta 1944 – 4. maaliskuuta 1946 (1 vuotta 212 päivää), erosi virasta	4. kesäkuuta 1867 Askaisissa	Anastasia Arapova 1892–1919	27. tammikuuta 1951 (83 vuotta) Lausannessa, Sveitsissä	Sitoutumaton
Juho Kusti Paasikivi	11. maaliskuuta 1946 – 1. maaliskuuta 1956 (9 vuotta 356 päivää)	27. marraskuuta 1870 Koski Hlssa	Anna Forsman 1897–1931 Alli Valve 1934–1956	14. joulukuuta 1956 (86 vuotta) Helsingissä	Kansallinen Kokoomus
Urho Kekkonen	1. maaliskuuta 1956 – 27. tammikuuta 1982 (25 vuotta 332 päivää), erosi virasta	3. syyskuuta 1900 Pielavedellä	Sylvi Uino 1926–1974	31. elokuuta 1986 (85 vuotta) Helsingissä	Maalaisliitto
Mauno Koivisto	27. tammikuuta 1982 – 1. maaliskuuta 1994 (12 vuotta 33 päivää)	25. marraskuuta 1923 Turussa	Tellervo Kankaanranta 1952–2017	12. toukokuuta 2017 (93 vuotta) Helsingissä	Suomen Sosialidemokraattinen puolue
Martti Ahtisaari	1. maaliskuuta 1994 – 1. maaliskuuta 2000 (6 vuotta 1 päivää)	23. kesäkuuta 1937 Viipuriissa	Eeva Hyvärinen 1968–		Suomen Sosialidemokraattinen puolue
Tarja Halonen	1. maaliskuuta 2000 – 1. maaliskuuta 2012 (12 vuotta)	24. joulukuuta 1943 Helsingissä	Pentti Arajärvi 2000–		Suomen Sosialidemokraattinen puolue
Sauli Niinistö	1. maaliskuuta 2012 – (11 vuotta 36 päivää)	24. elokuuta 1948 Salossa	Marja-Leena Alanko 1974–1995 Jenni Haukio 2009-		Kansallinen Kokoomus

Lähteet

Suomen hallitsijat päätoimittaja Päiviö Tommila, Porvoo, Weilin+Göös 2001 ISBN: 951-35-6633-1

Viitteet

Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 98. Historian Aitta, 1989.
Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82–83. Historian aitta, 1989.
Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 89–90. Historian aitta, 1989.
suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 99. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013.
Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 20–108. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1.
Kings and Queens of Sweden A thousand year succession The Monarchs of Sweden. Swedish Royal Court. Arkistoitu 15.9.2015. Viitattu 13.04.2013.
Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 200–244. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1.
Высшие органы государственной власти РСФСР Справочник по истории Коммунистической партии и Советского Союза 1898–1991
Eduskunta Suomi 80, Tampereen yliopisto
Suomen itsenäisyysjulistus
Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 252 ja 342. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 98. Historian Aitta, 1989.

[2] Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82–83. Historian aitta, 1989.

[3] Toimittanut Martti Linna: Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 89–90. Historian aitta, 1989.

[4] suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna: Eerikinkronikka, s. 99. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2013.

[5] Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 20–108. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1.

[kings-6] Kings and Queens of Sweden A thousand year succession The Monarchs of Sweden. Swedish Royal Court. Arkistoitu 15.9.2015. Viitattu 13.04.2013.

[7] Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 200–244. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1.

[8] Высшие органы государственной власти РСФСР Справочник по истории Коммунистической партии и Советского Союза 1898–1991

[9] Eduskunta Suomi 80, Tampereen yliopisto

[10] Suomen itsenäisyysjulistus

[11] Tommila, Päiviö: Suomen hallitsijat, s. 252 ja 342. Weilin+Göös, 2001. ISBN 951-35-6633-1.