Luettelo Skotlannin hallitsijoista

Tämä on luettelo Skotlannin kuningaskunnan hallitsijoista. Perimätiedon mukaan valtion perusti Kenneth I vuonna 843, vaikkakin nykyinen historiankirjoitus pitää hänen pojanpoikaansa Konstantin II:ta Skotlantia edeltäneen Alban kuningaskunnan perustajana. Itsenäisen kuningaskunnan luonne muuttui vuonna 1707 unionisopimuksen (Act of Union) myötä, jolloin Englannin kuningaskunta ja Skotlanti yhdistyivät muodostaen Ison-Britannian kuningaskunnan. Englanti ja Skotlanti olivat olleet personaaliunionissa vuodesta 1603 lähtien, mutta mailla oli ollut omat parlamentit, jotka yhdistettiin unionisopimuksen myötä.

Nykyisin Skotlanti on osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa Englannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin ohella. Alueilla on yksi yhteinen hallitsija, mutta lisäksi muilla paitsi Englannilla omat parlamenttinsa.

Alpinin hallitsijasuku (848–1034)


monarkki[1] keskiaikainen gaelinimi[1] vallassa[1]
Kenneth I Cináed mac Ailpín
Ciniod m. Ailpin		 843/848 – 13.2.858
Donald I Domnall mac Ailpín 858 – 13.4.862
Konstantin I Causantín mac Cináeda 862–877
Aed Áed mac Cináeda 877–878
Giric Giric mac Dúngail 878–889
Eochaid Eochaid mac Run *878–889?
Donald II Domnall mac Causantín 889–900
Konstantin II Causantín mac Áeda 995–997
Malcolm I Máel Coluim mac Domnaill 943–954
Indulf Ildulb mac Causantín 954–962
Dub Dub mac Maíl Choluim 962–967
Culen Cuilén mac Ilduilb 967–971
Amlaíb Amlaíb mac Ilduilb 973x–977
Kenneth II Cináed mac Maíl Choluim 971, 977–995
Konstantin III Causantín mac Cuiléin 995–997
Kenneth III Cináed mac Duib 997 – 25.3.1005
Malcolm II Máel Coluim mac Cináeda 1005–1034

Dunkeld-hallitsijasuku (1034–1286)
monarkki[1][2] keskiaikainen gaelinimi[1][2] vallassa[1][2]
Duncan I Donnchadh mac Crìonain
Donnchad mac Crínáin		 1034–1040
Macbeth MacBheatha mac Fhionnlaigh
Mac Bethad mac Findláich		 1040–1057
Lulach Lughlagh mac Gille Chomghain
Lulach mac Gille Comgaín		 1057–1058
Malcolm III Maol Chaluim mac Dhonnchaidh
Máel Coluim mac Donnchada		 1058–1093 '
Donald III Dòmhnall mac Dhonnchaidh
Domnall mac Donnchada		 1093–1097
Duncan II Donnchadh mac Mhaoil Chaluim
Donnchad mac Maíl Choluim		 1094
Edgar Eagar mac Mhaoil Chaluim
Étgar mac Maíl Choluim		 1097–1107
Aleksanteri I Alasdair mac Mhaoil Chaluim
Alaxandair mac Maíl Choluim		 1107–1124
David I Dàibhidh mac Mhaoil Chaluim
Dabíd mac Maíl Choluim		 1124–1153
Malcolm IV Maol Chaluim mac Eanraig
Máel Coluim mac Eanric		 1153–1165
Vilhelm I Leijona Uilleam mac Eanraig
Uilliam mac Eanric		 1165–1214
Aleksanteri II Alasdair mac Uilleim
Alaxandair mac Uilliam		 1214–1249
Aleksanteri III Alasdair mac Alasdair
Alaxandair mac Alaxandair		 1249–1286

Sverren hallitsijasuku (1286–1290) kiistanalainen
monarkki[2] syntynyt[2] vallassa[2] kuollut[2]
Margaret 1283
Norjassa		 1286–1290 1290
Orkneysaarilla

Balliolin hallitsijasuku (1292–1296)
monarkki[2] keskiaikainen gaelinimi[2] syntynyt[2] vallassa[2] kuollut[2]
John Balliol Toom Tabard 1249 1292–1296 1314
Picardiessa
Ranskassa

Brucen hallitsijasuku (1306–1371)
monarkki[3] puoliso(t)[3] vallassa[3] syntynyt[3] kuollut[3] keskiaikainen gaelinimi[3]
Robert I Bruce Isabella of Mar (1295)
Elizabeth de Burgh (1302)		 1306–1329 11. heinäkuuta 1274
Girvanissa, Skotlannissa		 7. kesäkuuta 1329 (54 vuotta)
Cardrossissa, Skotlannissa		 Raibeart a Briuis
David II Joan
7. heinäkuuta 1328
Margaret Drummond
20. helmikuuta 1364		 1329–1371 5. maaliskuuta 1324
Dunfermlinessa, Skotlannissa		 22. helmikuuta 1371 (46 vuotta)
Edinburghissa, Skotlannissa		 Dàibhidh Bruis

Stuartin hallitsijasuku
Pääartikkeli: Stuart (suku)

Robert Brucen pojan David II:n kuoltua lapsettomana Brucen tyttärenpoika Robert Stewart peri kruunun lähimpänä perillisenä. Robert II (2. maaliskuuta 1316 – 19. huhtikuuta 1390) oli ensimmäinen Stewart- eli Stuart-sukuinen Skotlannin kuningas (1371–1390).[4] Suku oli Skotlannin viimeinen kuningassuku: vuonna 1707 kuningaskunnat ja parlamentit yhdistettiin kuningatar Anna Stuartin alaisuudessa. Annaa kuitenkin seurasi hänen pikkuserkkunsa Yrjö I Hannover-suvusta (1714–1727).

Stewart-nimi tuli perinnöllisestä tittelistä "High Steward of Scotland", jonka suvun edustajat saivat 1100-luvulla.

Stewartin hallitsijasuku (1371–1567)
Pääartikkeli: Stuart (suku)
monarkki[5]vallassa [5]syntynyt [5]puoliso(t) [5]kuollut [5]
Robert II1371–13902. maaliskuuta 1316
Paisleyssa
Renfrewshiressa		Elizabeth Mure
1336 tai 1349
Euphemia de Ross
2. toukokuuta 1355		19. huhtikuuta 1390 (74 vuotta)
Dundonaldissa
Ayrshiressa
Skotlannissa
Robert III1390–1406noin 1337Anabella Drummond 13674. huhtikuuta 1406 (69 vuotta)
Perthissä
Skotlannissa
Jaakko I1406–1437heinäkuu, 1394
Dunfermlinessa, Skotlannissa		Joan Beaufort
2. helmikuuta 1424		21. helmikuuta 1437 (42 vuotta)
Blackfriars, Perthissä
Skotlannissa
Jaakko II1437–146016. lokakuuta 1430
Holyrood Abbeyssa
Edinburghissa
Mary Guelders 3. heinäkuuta 14493. elokuuta 1460 (29 vuotta)
Kelsossa
Skotlannissa
Jaakko III1460–148810. heinäkuuta 1451
Stirlingissa tai St Andrewssa
Margaret Oldenburg 13. heinäkuuta 146911. kesäkuuta 1488 (36 vuotta)
Sauchieburnin taistelussa
Skotlannissa
Jaakko IV1488–151317. maaliskuuta 1473
Stirlingissa
Margaret Tudor 8. elokuuta 15039. syyskuuta 1513 (40 vuotta)
Flodden Fieldin taistelussa
Northumberlandissa
Englannissa
Jaakko V1513–154215. huhtikuuta 1512
Linlithgowissa, Skotlannissa		Madeleine Valois 1. tammikuuta 1537
Maria Guise
18. toukokuuta 1538		14. joulukuuta 1542 (30 vuotta)
Falklandissa
Skotlannissa
Maria Stuart1542–15678. joulukuuta 1542
Linlithgowissa , Skotlannissa
Frans II
24. huhtikuuta 1558
Henry Stuart
9. heinäkuuta 1565
James Hepburn (Bothwellin jaarli)
15. toukokuuta 1567		8. helmikuuta 1587 (44 vuotta)
Oundlessa
Northamptonshiressa
Englannissa

Stuartin hallitsijasuku (1567–1651)
Pääartikkeli: Stuart (suku)

Isänsä Jaakko V:n kuoltua Maria Stewart (1542–1587) nousi alle viikon ikäisenä Skotlannin kuningattareksi (1542-1567). Maria avioitui Ranskan kuninkaan Frans II:n kanssa, jolloin velipuoli hallitsi kuningattaren nimissä. Maria otti sukunimekseen Stuart, jotta ranskalaiset lausuisivat sen oikein. Vuonna 1560 Maria palasi kotimaahansa 18-vuotiaana leskenä. Katolisena hän joutui myöhemmin sisällissotaan velipuoltaan vastaan ja haki turvapaikkaa Jaakko V:n serkulta, Englannin kuningattarelta Elisabet I:ltä. Elisabet vangitsi Marian, koska tällä oli parempi oikeus Englanninkin kruunuun, nosti kaksivuotiaan Jaakko VI:n (1567–1625) Skotlannin kuninkaaksi ja teloitutti Maria Stuartin vuonna 1587.

Elisabet I:n kuoleman jälkeen vuonna 1603 Skotlannin kuningas Jaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi (Jaakko I). Jaakko oli Tudor isoisoäitinsä Margaret Tudorin kautta, joka oli Henrik VII:n tytär. Vuonna 1604 Jaakko otti arvonimekseen Ison-Britannian kuningas. Skotlannin ja Englannin parlamentit kuitenkin jäivät erilleen.

Protestantteja syrjinyt Jaakon poika Kaarle I (kuninkaana 1625–1649) joutui epäsuosioon ja Englannin sisällissotiin 1642–1646 ja 1648–1649. Hänet teloitettiin (1649) ja valta siirtyi parlamentille ja lordiprotektori Oliver Cromwellille. Skotlannin parlamentti valitsi kuninkaakseen Kaarlen pojan Kaarle II, mutta Cromwell valloitti Skotlanninkin vuonna 1651 ja Kaarle II pakeni Ranskaan.

monarkki[5] vallassa[5] syntynyt[5] vanhemmat[5] puoliso(t)[5] kuollut[5] vaatija[5]
Jaakko VI 1567–1625 19. kesäkuuta 1566
Edinburghissa		 Henrik Stuart ja Maria I (Skotlanti) Anna Tanskalainen
23. marraskuuta 1589		 27. maaliskuuta 1625 (58 vuotta), Cheshunt Henrik VII:n suora jälkeläinen
Kaarle I 1625–1649 19. marraskuuta 1600
Dunfermlinessa		 Jaakko I ja Anna Tanskalainen Henrietta Maria
13. kesäkuuta 1625		 30. tammikuuta 1649 (48 vuotta), Lontoossa Jaakko I:n poika
Kaarle II 1649–1651 29. toukokuuta 1630
Lontoossa		 Kaarle I ja Henrietta Maria Katariina de Bragança
21. toukokuuta 1662		 6. helmikuuta 1685 (54 vuotta), Lontoossa Kaarle I:n poika

Stuartin hallitsijasuku (palautettu) (1660–1707)
Pääartikkeli: Stuart (suku)

Levottomuuksien vuoksi rojalistit voittivat Englannin parlamenttivaalit, ja parlamentti kutsui Kaarle II:n kuninkaakseen, jolloin tästä tuli jälleen myös Skotlannin kuningas (1660–1685). Kaarle II hajotti Skotlannin parlamentin ja nimesi veljensä Jaakon Skotlannin kuvernööriksi. Katolisesta Jaakosta tuli Englannin (Jaakko II) ja Skotlannin (Jaakko VII) kuningas (1685–1688). Koska Jaakkokin suosi katolisia ja pyrki itsevaltaan, anglikaaninen aateli kutsui Jaakon vävyn ja sisarenpojan, Alankomaiden käskynhaltija Vilhelm III Oranialaisen hallitsijaksi vaimonsa, Jaakon vanhimman tyttären Maria II Stuartin kanssa. Vilhelm kukisti Jaakon mainiossa vallankumouksessa (1688–1689), ja pian myös Skotlannin parlamentti hyväksyi avioparin Skotlannin hallitsijoiksi (1689–1702; Maria kuoli 1694). Lapsetonta pariskuntaa seurasi Marian sisar Anna (1702–1707).

monarkki[5] vallassa[5] syntynyt[5] vanhemmat[5] puoliso(t)[5] kuollut[5] vaatija[5]
Kaarle II 1660–1685 29. toukokuuta 1630
Lontoossa		 Kaarle I ja Henrietta Maria Katariina de Bragança
21. toukokuuta 1662		 6. helmikuuta 1685 (54 vuotta), Lontoossa Kaarle I:n poika
Jaakko VII 1685–1688 14. lokakuuta 1633
Lontoossa		 Kaarle I ja Henrietta Maria (1) Anne Hyde
3. syyskuuta 1660
(2) Mary Modena
21. marraskuuta 1673		 16. syyskuuta 1701 (67 vuotta)
Saint-Germain-en-Laye'ssä, Ranskassa		 Kaarle I:n poika
Maria II 1689–1694 30. huhtikuuta 1662
Lontoossa		 Jaakko II ja Anne Hyde Vilhelm III Oranialainen, 4. marraskuuta 1677 28. joulukuuta 1694 (32 vuotta), Lontoossa Kaarle I:n lapsenlapsi
Vilhelm II 1689–1702 4. marraskuuta 1650
Haagissa
Yhdistyneissä provinsseissa		 Wilhelm II ja Maria Oranialainen Maria II, 4. marraskuuta 1677 8. maaliskuuta 1702 (51 vuotta), Lontoossa
Anna 1702–1707 Ison-Britannian kuningatar 1. toukokuuta 1707–1714 6. helmikuuta 1665
Lontoossa		 Jaakko II ja Anna Hyde George Oldenburg
28. heinäkuuta 1683		 1. elokuuta 1714 (49 vuotta)
Lontoossa		 Jaakko II:n tytär

Iso-Britannian hallitsijat

Skotlannin ja Englannin parlamentit yhdistyivät vuonna 1707 Panaman kolonialismihankkeen vietyä Skotlannin vararikon partaalle. Tällöin Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta yhdistyivät Iso-Britannian kuningaskunnaksi.

Iso-Britannian ensimmäisenä kuningattarena toimi Anna Stuart 1707–1714, mutta koska hänen 17 lastaan olivat kuolleet jo lapsina eikä hänellä site ollut perijää, sai parlamentti vuonna 1701 antamansa asetuksen perusteella valita hänen kuoltuaan uuden hallitsijan. Valituksi tuli Stuartien protestanttinen pikkuserkku, Hannoverin vaaliruhtinas Yrjö I:n, joka ei isälinjaltaan enää ollut Stuart vaan Hannover-sukua. Sen viimeisen edustajan, kuningatar Viktorian lapset katsottiin Viktorian puolison Albertin Saksi-Goburg-Gothan sukuun eli nykyiseen Windsorin hallitsijasukuun kuuluviksi. Iso-Britannian hallitsijat ovat siten yhä Stuartien suoria jälkeläisiä mutta eivät isälinjaltaan.

Toisaalta esimerkiksi ensimmäinen Stuart oli Robert I Brucen tyttärenpoika ja Bruce oli Dunkeld-suvun David I:n jälkeläinen. Ensimmäinen Dunkeld-sukuinen kuningas puolestaan oli Alpin-suvun jälkeläinen. Siten kaikki Skotlannin ja Iso-Britannian kuninkaat ja kuningattaret ovat olleet Kenneth I MacAlpinin (kuninkaana 843/848 – 858) suoria jälkeläisiä.

Lähteet
  • The official website of The British Monarchy

Viitteet
  1. The early Scottish Monarchs Scottish Monarchs (400 AD – 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  2. Descendants of Malcolm III Scottish Monarchs (400 AD - 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  3. The Bruces Scottish Monarchs (400 AD – 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
  4. Robert II (r.1371-1390) The British Monarchy
  5. Stewarts Scottish Monarchs (400 AD - 1603). The British Monarchy. Viitattu 13.4.2013. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.